Paljonko

tapa on ihan oikein ja hyvä. Itsekin suosin yhtä karkkipäivää per viikko. Ja kuulostat tosi jämptiltä ja topakalta äidiltä niin ihmettelen miksi et pistä pistettä sille isovanhempien herkkujen tuputukselle?
Jos tuovat herkkuja tullessaan niin sinä otat ne ja laitat kaapin hyllylle ja sanot että säästetään nämä sitten lauantaiksi.
Ja oletko kertonut isovanhemmille että lasten maha on ollut ihan kipeä herkkujen liiallisesta syönnistä?

joka päivä jos jonkinmoista herkkua........

Siis pidät tarkat säännöt kotona, mutta haet lapsen herkkujen syönnistä johtuvan mahakivun vuoksi yöllä kotiin??? Ja tämä käy useammin kuin kerran? Etkä sano isovanhemmille, että NYT RIITTÄÄ!!!

Ei voi olla totta. Kerro nyt hyvä ihminen isovanhemmille tapahtuneesta ja pyydä kauniisti, että rajoittavat vähän herkkujen määrää. Ja sano ihmeessä lapsille, ettei ole pakko syödä, jos ei tee mieli.

Meillä on kyllä paljon löysempää ku teillä. Shipsiä, karkkia, suklaata ja jäätelöä on silloin tällöin. Ei tiettynä karkkipäivänä ja joskus useamminkin kuin kerran viikossa.

Isovanhemmilla on aina karkkia tarjolla, en ole kieltänytkään, muttei lapset sitä sielläkään liikaa syö. Jätskiä saattavat syödä päivittäinkin, kun siellä ovat, muttei se ole vaarallista, kun ei sitä ole kotona edes joka viikko. No, kaipa kesällä on sentään joka viikko ;)

Limsaa lapset ei juo. Ei ole kielletty, eivät vaan tykkää. Mehuakin menee aika vähän, varsinkin pienempi on senkin suhteen tosi nirso. Toi nirsoilu rajoittaa muksujen herkuttelua muutenkin. Varsinkin kyläpaikoissa... ihmiset kun ei tiedä ostaa "oikeita" herkkuja ja sit lapset jättää ottamatta.

herkkuja syödään välillä liiankin usein eikä se ole tehnyt hallaa lapsille.

Välillä yritän siis paino sanalle yritän kontrolloida nameja kun likat oisivat jatkuvasti niitä syömässä mutta hankalaa se on kun itse ostavat mitä ostavat ja saavat kavereiltaan tai jossain muualla.

että kuinka usein teillä syödään normaalia terveellistä ruokaa ?
Isovanhemmat tuppaavat neuvomaan, että ruoka pitäisi olla kotiruokaa tai ainakin jotain muuta kuin nakkeja ja makaronia. Peruna olisi joskus hyvä vaihtoehto.
Ja lisäksi makeansyönti olisi rajoitettava alle 2 v minimiin jotta oikea ruoka maistuisi.
Miten reagoittee sellaisiin isovanhempiin, jotka eivät suostu antamaan lastenlapsille karkkia ja herkkuja joihin kotona ovat tottuneet, vaan yrittävät saada heidät syömään mieluummin oikeaa kotiruokaa ?

Tuo hyvän ylensyönti isovanhemmilla on ihan tyypillistä lapsilel jotka ei juurikaan kotonaan saa karkkia yms. Odotas kun enemmän on kavereiden synttäreitä niin oksentelu on taattua niidenkin jälkeen...

Kun noin rajusti säännöstelette herkkuja niin lapilta menee kontrolli kun hyvää on paljon tarjolla. Usko pois niin ette ole ainoita on samanlaisia porukoita muitakin ja kuvio on aina sama! Pahimmillaan lasten makeanhimo alka ajossain vaiheess akalvaa ja sitten syödään jo raesokeritkin kaapista jos ei muuta hyvää ole.

Mikä ero on muuten lauantain porkkanalla ja parsakaalilla niihin arjen kasviksiin? Dippi?

Meillä lauantain aon karkkia saanut ihan napansa täyteen. Kun lapset ostavat naminsa oman valinnan mukaan niin osaavat kyllä hallita niiden syönninkin. Ja kun yhtenä päivänä on kunnolla puputettu niin viikko menee siinä toipuessa..

Toisaalta krtitisoin vähän ylenpalttista yhden päivän mussutusta. Eipä se tapa jos jonain toisena päivänä syödään jäätelöä jne eikä keskitetä kaikkea yhteen päivään. Tietenkin siinä on riski saada liika aenergiaa toistuvasti ja painonnousut sun muut, mutta terveellä järjellä ei niitäkään ongelmia ole.

Meillä mummoilla on ollut oikeus tunkea lapsilla hyvää kohtuudella. Jos se tekee heidän elämänsä paremmaksi ja lapset ei siitä kärsi niin miksipä ei? Tosin meillä riittää se muutama karkki tai usein se on ollut jäätelöä joka on kaikkien meidän lasten herkku ollut aina. Toisena puolena on sitten mummojen pravuurit eli leivät ja sämpylät sekä kesällä marjat monessa muodossa ja etenkin sellaisenaan..

Jotenkin tuntuu, että launataista on oikein teillä ohjelmoitu varsinainen herkkupäivä ja perhepäivä, mutta se ei jotenkin toimi.. Voin vain luulla, mutta minusta kuulosti että koko ohjelma rakentuu syömisen ympärille!

karkkipäivää. Hyvää saavat miten milloinkin - yleensä ruoan jälkeen ja sitten xylitolia päälle.
Se hyvä puoli siitä ainakin on, että namia saa muulloinkin kuin yhtenä päivänä, että lapset ovat oppineet syömään herkkuja maltillisesti, koska ei tarvi yhtenä päivänä ahtaa mahaansa täyteen koko viikon edestä (näinhän lapsi helposti ajattelee, jos karkkia saa vain harvoin).
Musta tämä meidän systeemi toimii hyvin, mutta jokainen tietysti perheelleen parhaalla tavalla.

Ja meillä saa mummilassa kyllä herkutella. Mutta niin kuin sanoin, meidän lapset ei syö ylettömiä määriä karkkia kerralla ja osaavat kyllä sanoa, jos ei maistu. Eivätkä isovanhemmat tietääkseni tuputakaan :-). Ehkä sinunkin kannattaisi opettaa lapsillesi, että karkkia ei pidä ahmia ja jos isovanhemmat väkisin sitä lapsille tuputtavat, et kai voi muuta kuin vierailla yhdessä lasten kanssa mummilassa, niin voit lastesi käytöstä kontrolloida haluamaasi suuntaan - rajulta kuulostaa, mutta rajulta kuulostaa sekin, että isovanhemmat pakkosyöttävät lasta kipeäksi asti.

Lapset ovat 8v, 7v, 2,5v ja 1kk ikäisiä. Nuorin ei toki syö mitään muuta kuin maitoa.

Meillä on myös herkkupäivä kerran viikossa, yleensä lauantai. Silloin usein leivotaan jotain tai sitten ostetaan jotain hyvää. Sipsit ovat todella harvinaisia, pop cornia joskus elokuvan kanssa ja karkkeja ehkä noin kerran kuussa, limsaa ei lapsille koskaan, se on aikuisten juoma. Jäätelöä syödään satunnaisesti, esimerkiksi lettuja en laske varsinaiseksi herkuksi, joskin niitäkin meillä on ääriharvoin. Eli meillä ei herkuttelupäivä ole kokopäiväistä herkuilla mässäämistä, vaan usein herkuttelu rajoittuu niihin omiin leipomuksiin. Viikolla joskus saattaa olla jälkiruoka, mutta ei joka päivä, eikä aina edes joka viikko.

En ole kuitenkaan mikään älyttömän tiukka tuossa, eli jos tulee vieraita tai mennään kylään, niin sitten tarjoilu poikkeaa normiruokailusta. Kovin usein näin ei käy.

Minuakin ärsytti aikoinaan isovanhempien herkkujen tuputus, kun heillä kävimme. Sittemmin ajattelin, että sama kai tuo (meidän lapset eivät sen takia ole saaneet vatsakipuja tai oksennelleet tai edes villiintyneet normaalia enemmän, joten siitä ei ole selkeitä seurauksia). Välimatkaa on sen verran, ettei kovin usein käydä, eikä hekään täällä koko ajan ramppaa. Ajattelin siis, että kyllä ne lapset yhden viikonlopun kestää silloin tällöin, syödään sitten kotona taas terveellisemmin. Mummolassa tosiaan voi mennä viikonloppu, etteivät syö mitään terveellistä.

En lainkaan usko tuohon teoriaan, että jos lapset eivät saa kotona "tarpeeksi" herkkuja, he mässäävät sitä pilvin pimein silloin jos saavat. Eiköhän se ole enemmän luonnekysymys.

Entäs se aikuisten herkkujen syönti? No, minä syön salaa niin paljon kuin sitä mistään kaapista sattuu löytymään (älkää vaan kertoko lapsille). Tosin yleensä ei sattuneesta syystä löydy, eli ei se mitään jokapäiväistä ole, mutta en siis pidä itselläni mitään erityistä herkkupäivää.