Millaisia oireita ollut vauvana?

ihan tavanomaisia oireita. Meidän lapsi teki ihan samaa, räpistelyä ja työnsi sormet kurkkuun ja yökkäili tuossa iässä. Hän on nyt 4 v ja sanotaan ikäistään kehittyneemmäksi, tosin hänellä on todella hirveä oma tahto, menisi vaikka ovien läpi jos pystyisi. Ei kyllä mitään autismiin viittaavaa, tosin äitinsä on assi, että ei sitten tiiä.

Asperger todettiin 10-vuotiaana

vielä vauvaikäisellä. Esim minun Asperger-poikani kehittyi vauvana suorastaan erinomaisesti. Kävelikin jo 7:n kk:n ikäisenä ja haasteli selvästi jo puolitoistavuotiaana. Ainoa asia, johon kiinnitin huomiota on se, että hän nukkui tavallista vauvaa vähemmän.

Meillä autismi näykyi vauvana siten, että imi tissiä hanakkaasti ja siirtyi toisinaan myös "alemmas". ;)

Olen sitä mieltä, että autismin piirteet eivät näy alle vuoden ikäisenä, sillä tällöin niitä ei vielä ole. :)
Eli, jos niitä oireita näkyy alle vuoden ikäisellä, ne on äidin silmissä, jolloin kannattaa alkaa miettimään, miksi tällaisia pelkää. Usein samat äidit pelkäävät lapsellaan kaikkea mahdollista jo raskausajasta lähtien.

Aspergerissa oireet alkavat edes jossain kuviteltavissa määrin näkyä vasta siinä 2v paikkeilla ja mahdollisesti niitä ei tunnisteta henkilön koko elinaikana.

Ritalin on trolli, jonka elämäntehtävä on levittää sosiaalisessa mediassa pahaa mieltä. Vsstenmielinen tyyppi. Toivottavasti hajoat trollailuusi.

Minulla suolisto-oireita sekä sellainen, että ympäristötekijöistä johtuen sairastun fyysisesti. Ymmärsin jo hyvin varhain liikaa ihmisten käyttytymistavoista, jotka olivat vahingollisia alle 3-vuoden ikäiselle lapselle. Siksi luin sairaanhoitajaäitini kaikki 23 hänen erikoistumisjaksollaan vaadittavaa kirjaa jo 5-vuotiaana, minkä sisältöjä hän ei vielä tähän 75-vuoden ikään mennessäkään ole aivan kokonaan sisäistänyt. Erityismielenkiinnonkohteisiini on aina kuulunut ensikädessä lääketiede.

Ei nukkunut kokonaisia öitä alle nelivuotiaana. 3-8 herätystä per yö teki äidistä zombin. Valveilla ei viihtynyt hetkeäkään yksin. Melkein koko ajan piti kantaa sylissä. Jos laski johonkin viltille, alkoi heti huuto, eikä se loppunut muuten kuin ottamalla syliin. Ääniyliherkkä, esim. pölynimurin ääntä kammosi. Kesti todella kauan opettaa, ettei toisia saa repiä naamasta tai lyödä.

Veljelläni oli autistisia piirteitä. Äitini kertoo, että raskausaika oli jo poikkeava. Vatsa jäi pieneksi, lapsivettä kai tavallista vähemmän. (Siihen aikaan ei paljoa seulontoja ollut.) Myöhemmin veljelläni oli paljon omia tapoja/rutiineja ja erityismielenkiinnon kohteita. Kaikki sukulaiset eivät asiaa tajunneet, yrittivät pakottaa pois tavoista. Yllättäen sen ajan pikkukaupungin koulu oli kuitenkin toimiva ratkaisu hänelle. Ei laitettu tarkkailuluokalle, vaikka siihen aikaan sellaisia oli, ja niille päätyi helposti. Myöhemmin oireet helpottaneet ja sosiaalisuus lisääntynyt, vaikka rutiinit ovat yhä tärkeitä.