Eli auttakaa ihmiset minua hieman..
Kuukauden ajan vasta olen oksennellut joka viikko, melkein joka päivä. En pidä siitä yhtään, sillä tiedän seuraukset ja tämä on sairasta, silti en osaa enää lopettaa. Pakko oksentaa vaikka olisinkin syönyt aivan terveellisesti ja vähän. Huono omatunto tulee jos annan itseni pitää ruuan sisälläni. Siitä on vaikea päästä eroon, olen puhunut terveydenhoitajan kanssa tästä ja hän sanoi että olen aika varmasti sairastumassa. Jos jatkan vielä, pitää alkaa miettimään hoitoa ja muuta sellaista. Olen todennut että olen sairas, minulla on bulimia, ainakin jonkunlainen, en saa tätä loppumaan vaikka kuinka haluaisin ja yrittäisin. Minulle on tullut huonoa oloa jo tästä, hieman ehkä rytmihäiriöiä (sydän alkaa vaan hakkaamaan vaikka makaisin vaan hiljaa sängyssä) joskus en tunne edes pulssia ja joskus se tuntuu päässä asti. Vaikka nyt parantuisin, seuraisiko tämä kaikki minua läpi elämän?
Kuukauden ajan vasta olen oksennellut joka viikko, melkein joka päivä. En pidä siitä yhtään, sillä tiedän seuraukset ja tämä on sairasta, silti en osaa enää lopettaa. Pakko oksentaa vaikka olisinkin syönyt aivan terveellisesti ja vähän. Huono omatunto tulee jos annan itseni pitää ruuan sisälläni. Siitä on vaikea päästä eroon, olen puhunut terveydenhoitajan kanssa tästä ja hän sanoi että olen aika varmasti sairastumassa. Jos jatkan vielä, pitää alkaa miettimään hoitoa ja muuta sellaista. Olen todennut että olen sairas, minulla on bulimia, ainakin jonkunlainen, en saa tätä loppumaan vaikka kuinka haluaisin ja yrittäisin. Minulle on tullut huonoa oloa jo tästä, hieman ehkä rytmihäiriöiä (sydän alkaa vaan hakkaamaan vaikka makaisin vaan hiljaa sängyssä) joskus en tunne edes pulssia ja joskus se tuntuu päässä asti. Vaikka nyt parantuisin, seuraisiko tämä kaikki minua läpi elämän?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko tämä mielestänne edes bulimiaa? Joskus siin ahmin ja syön kuin hevonen, enkä aina pysty oksentamaan kaikkia ulos, olo on silloin mitä kamalin.
:/
Upeaa, että olet uskaltanut puhua terveydenhoitajalle ja hakea apua jo noin lyhyen sairastamisen jälkeen. Bulimiaahan sinä sairastat, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Monet ei vuosienkaan sairastamisen jälkeen uskalla hakea apua (itse varasin ajan YTHS:n psykiatrille 6v vaihtelevasti sairastettuani, nyt kai jotain yli 10 v takana).
Buliamia muuttuu salakavalan helposti krooniseksi sairaudeksi, mutta sinä olet sairastanut vasta lyhyen aikaa, ja silloin on varmasti paremmat mahdollisuudet parantua kokonaan.
Jos kuukauden oksenneltuasi lopetat sen kokonaan voit olla aika varma, että mitään pysyviä muutoksia elimistöön ei jää. Kroppa kestää yllättävän paljon (ja pääkin ajanmyötä kovettuu niin, että ei ota tätä ongelmaansa niin vakavasti).
Muista, että sinä et ole nyt kohdannut mitään maailmanloppua, vaan kroppasi yrittää kertoa jostain, mitä pääsi sisällä tapahtuu tai on tapahtunut.
Tavallisesti bulimikko kai on tyttö/nuori nainen, joka ulospäin näyttää pärjäävän hyvin, saattaa jopa olla muiden kadehtima, mutta sisällä tuntuu, että ei koskaan riitä, tai ainakaan ilman hyviä suorituksiaan ei ole mitään, kenenkään välittämisen arvoinen.
Muista että olet rakastamisen arvoinen ja hyvä vaikka tekisit mitä tai vaikka et tekisi yhtään mitään. Sinun ei tarvitse lunastaa lähimmäisten välittämistä millään muulla tempulla kuin olemalla oma itsesi!
Jos tämän sisäistäisi, ei tarvitsisi turvautua ruokaan, joka ei koskaan kritisoi, hylkää, tuomitse jne...
Hanki nopeasti itsellesi pätevää apua, mielellään saisi olla syömishäiriöihin erikoistunut psykiatri. Kaikki ammattilaisetkaan ei välttämättä osaa sauhtautua tilanteeseen riittävällä vakavuudella, jos ei ole aiempaa kokemusta hoidosta (tämän olen itse saanut huomata). Lisäksi lääkehoito ainakin aluksi esim muutaman kuukauden ajan saattaa olla yllättävänkin tehokasta, ja suosittelen sitä harkitsemaan ja ehkä jopa pyytämäänkin jos ei aktiiviesti tarjota (SSRI-tyyppiset masennuslääkkeet, esim kauppanimi Seronil).
Tsemppia ja parempaa jatkoa! Älä anna syömishäiriön lannistaa sinua!
Voi kiitos vastauksesta! Tuo kannustaa minua parantumaan. =)
moi.. mainitsit että lääkekuuri saattaa olla yllättävänkin tehokasta.. millä tavalla lääkkeet vaikuttavat? itse saan mitä luultavimmin lääkkeet ensi viikolla, kun menen psykiatrille... :(
bulimian hoitoon. varmaan ainoa lääke, joka on "viralisesti" sh:n hoitoon pyrkivä lääke. seronilin pitäisi piristää ja vähentää ruokahalua. sitä voidaan nostaa 80milligrammmaan asti asteittain. aluksi aloitetaan ihan pienellä määrällä.
itselläni kyseinen lääke aiheutti unettomuutta, joka kolmen vuoden jälkeen jatkuu vieläkin. apua ei minulle lääkkeestä ei ollut; oksensin silti tuntaja joka päivä. lääke lopetettiin tehottomana, ehkä liian aikaisin mielestäni. seronil ei siis ole mikään ihmelääke, joka lopettaa ahmimisen ja oksentamisen seinään, mutta monella on siitä positiivisia kokemuksia.
ehkä jokin mielialalääkekin olisi hyvä. itselläni menee efeoxor, joka ei ainakaan lisää ruokahalua, ehkä päinvastoin. ja piristää selvästi jo heti lääkekuurin alussa. mutta minulla meneekin aika suuri annos.
kannattaa kysyä lääkäriltä lääkkeistä heti ja hyvin. itselleni on pari kertaa pistetty lääkettä, joka lisää ruokahalua, mikä ei bulimikolle ole kovin hyvä asia. tällaisia ovat mm. remeron, risperdal, zyprexa... (myönnän että itse lihosin anoreksia-aikoina zypreasta tasan 30 kiloa. oli todella hyvä olo:( )
kyllä lääkkeistä hyötyä on, mutta kannattaa miettiä tarkkaan mitä suuhunsa pistää. ja jos voi olla ilman, niin mieluummin niin. itse kolmen vuoden käytön jälkeen koukussa lääkkeisiin, enkä pysty kuvittelemaankaan elämää ilman rauhottavia ja unilääkkeitä. surullista.