Olen saanut tarpeeksi ja olen hermoromahduksen partaalla. Minun on pakko purkaa tämä kaikki. Kun äiti kuoli 10 vuotta sitten (olin jotain 6 vuotta silloin) niin isäni (hän on 37 vuotias nyt) oli totaalisen romahduksen partaalla. Kunnes hänen ystävänsä ehdotti kirkkoon menemistä. Isäni liittyi takaisin kirkkoon (äiti ja isä olivat eronneet kirkosta ennen minun syntymääni)ja todennäköisesti hänet aivopestiin joidenkin hihuleiden toimesta. Siitä alkoi myös minun helvettini. Pakolliset kirkkoon menemiset sunnuntaisin ja rukoukset osana päivääni ym. Voitte vain kuvitella mitä kaikkea uskovainen voi tehdä. Myöhemmin isällä todettiin vaikea-asteinen masennus joka todennäköisesti johtui äitini kuolemasta.
Hänen uskonsa ei parantanut hänen sairauttaan, päinvastoin se pahentaa sitä. Hän ei usko ammattiauttajiin eikä lääkkeisiin koska joku vitun jumala pelastaa hänet. Ystävät ovat pyytäneet häntä kuitenkin useampaan otteeseen menemään psykiatrille ja syömään lääkkeensä minun takiani. Isä on välillä käynyt ammattiauttajalla ja syö lääkkeitä joskus mutta ei aina (hän katkaisee joskus lääkityksensä vastoin lääkärin määräyksiä)
Minä olen siis ainoa lapsi (poika). Olen joutunut ottamaan paljon vastuuta ja osittain myös huolehtimaan isästäni. Niin sanoi kuraattori ja tottahan se on. Huostaan minua ei kuitenkaan otettu koska tilanne ei ole niin vakava. Mutta kyllä tämä pelottavaa on.
Isäni on ylihuolehtivainen ja hän muuttui ankaraksi äidin kuoleman jälkeen. Minun elämääni se ankaruus on hieman rajoittanut. En saa harrastaa kaikkea mitä haluan (tosin harrastan isäni kanssa kaikenlaista koska hän sitä vaatii) ja minulla on rankat kotiintuloajat ym. Mutta isä osaa olla myös rakastava ja lämmin. Hänellä on ollut aina aikaa minulle ja hän pitää huolta siitä että talossa on ruokaa ja uusia vaatteita. Hän ei juo eikä polta. Joten hän ei ole sellainen huolimaton surkea juoppo. Eikä kotimmekaan ole sotkuinen.
Hän oli kuitenkin ainoa tukeni silloin kun äiti kuoli. Se oli minulle todella kova paikka. Jostain syystä suruni on puuduttanut minut menneiden vuosien aikana. En enää osaa surra enkä iloita. Jossain vaiheessa yritin vain sulkea kaikki sisääni. Mutta en pystynyt. Isä oli silloinkin luonani. Pystyn puhumaan vain hänelle kaikesta. Mutta hänen uskonnollisuutensa satuttaa minua. Ja siksi välillä en voi tietää rakastanko vai vihaanko isääni. Olen kai ambivalentti sen suhteen.
Isä tuhlaa mielestäni aikaansa liikaa uskonnollisten asioiden miettimiseen ja se on hänelle liian iso asia. Hänen pitäisi olla etsimässä itselleen uutta elämänkumppania mutta ei. Hän on sanonut että minä olen tärkeintä hänen elämässään ettei hänen tarvitse etsiä toista naista itselleen välttämättä koskaan. Mutta hän on vasta 37-vuotias! Onko välttämättä koko loppuelämä tuhlattava minuun ja kirkkoon. Hänen tulisi viettää enemmän aikaa ystäviensä kanssa ja viettää miehen elämää. Nyt hän vain takertuu menneeseen siten että antaa sen vaikuttaa koko hänen loppuelämäänsä.
No ehkä minun pitäisi kertoa miten hänen uskonnollisuutensa vaikuttaa minun elämääni. Kirosanat etenkin saatana ja perkele ovat sellaisia että jos lipsautankin jomman kumman niin saan kuulla puolituntia huutoa ja pahimillaan joudun kuuntelemaan isäni raamatun lukemista. Silloin kun olin 7-luokalla ja meillä käsiteltiin itsetyydytystä terveystiedossa ja kun tein läksyjä (isä usein tutkii minun läksyni) niin isäni huomasi sen ja järkyttyi kun siellä luki että itsetyydytys on normaalia ja kuuluu nuoren elämään. Muistan selvästi kuinka hän saarnasi että onanointi (=masturbointi) on syntiä ja ehdottomasti kiellettyä tässä talossa. Siitä lähtien hän on tutkinut lakanani viikottain ja minä en voi yhtään mitään sille että saan yöllisiä siemensyöksyjä jotka valitettavasti saattavat sotkea lakanat.
Joten olen kuullut huutoa "itseni saastaamisesta" Kesti kauan ennen kuin sain isäni uskomaan että en voi sille mitään. Hänen se tulisi itse tietää millaista se on ilman että täytyy selittää! Kuullemma hänen nuoruudellaan ei ole väliä kun minä en saa tehdä niitä virheitä mitä hän on tehnyt. Hän kuitenkin irrotti huoneeni oven kokonaan jotta en voisi "saastata itseäni". Se oikeastaan johtui siitä että jäin kiinni runkkaamisesta saunassa mistä hän raivostui pahasti ja sen jälkeen en saanut saunoa yksin enää. Jouduin nukkumaan puoli vuotta hänen vieressään jotta hän voisi varmistaa etten tee mitään "saastaista" silloin kun olin jotain 14 vuotias.
En saa myöskään pukea sellaisia vaatteita jotka "viestittävät" paholaisen sanoja tai merkkejä. Isäni ostaa kaikki vaatteet minulle ja vaikka olisin mukana kaupassa niin minulla ei ole sanavaltaa muuta kuin koko asioissa. Eikä minulla ole omaa rahaa jolla ostaa vaatteita ja jos on ollut niin en voi tietenkään käyttää niitä jos ne ovat isäni tahtoa vastaan. Kerran ostin boxerit ja niistä tuli huutoa myös koska hänen mielestään boxerit ovat syntisten poikien housuja. Joten en saa käyttää boxereitakaan.
Ja listaa siitä mitä muuta tässä talossa tapahtuu raamatun takia, voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Mutta tuossa oli nyt mieleen painautuneimmat. Paitsi se mikä on nyt kaikista suurin ongelmani. Tätä on niin vaikea selittää tai siis vaikea kertoa kaikkea kun en itsekään tiedä miten tämä on vain tapahtunut.
Kyse on homoseksuaalisuudestani ja poikaystävästäni. Voitte jo arvata että isäni on kaikkea homoseksuaalisuutta vastaan. En sitä hänelle itse kertonut vaan jäin kiinni poikaystäväni kanssa pussailusta mutta en tiennyt että isä oli tullut kotiin koska hänen piti olla poissa 2 päivää työnsä takia. Olen nyt kotiarestissa ja olen kieltäynyt rukoilemisesta koska isäni pyytää minua rukoilemaan sen puolesta että muuttuisin heteroksi. Hän kirjoitti paperille sen mitä minun pitäisi sanoa ja se rukous on jotain niin hirvittävää etten pysty sitä edes tähän kirjoittamaan. Se liittyy minun 'saastaiseen' sieluuni ja äitini veren häpäisyyn.
Saan yhteyden poikaystävääni puhelimellani mutta joudun pitämään puhelimen piilossa ja äänettömällä. Isäni on tivannut puhelinta pois mutta olen kieltäynyt sitä antamasta.
Isäni otti yhteyttä poikaystäväni vanhempiin ja nolasi itsensä todennäköisesti. Hän ehdotti tapaamista mutta he olivat sanoneet että heillä ei ole ongelmaa poikansa homoseksuaalisuuden kanssa ja isäni tulisi hyväksyä faktat ja käyttäytyä kuin aikuinen. Se oli oikeastaan parasta mitä tällä viikolla on tapahtunut että isäni kuuli suorat sanat joidenkin muiden aikuisten suusta.
Viime vuonna kun käsittelimme homoseksuaalisuutta terveystiedossa niin isäni kielsi minua lukemasta niitä kohtia kirjasta koska ne olivat hänen mukaansa epätosia ja valheellisia. Meinasi jopa soittaa koululle ja valittaa opetuksesta. Sain hänet taivuletua kuitenkin perumaan yrityksensä.
Koska totuus on se että minä en voi rakastaa naista enkä halua muuttua heteroksi. Eikä se ole mahdollista herran jestas. En tunne naisiin/tyttöihin mitään vetoa. En halua avioliittoa enkä mitään yhteistä elämää naisen kanssa. Ajatus siitäkin että minä olisin joskus naisen kanssa kuvottaa minua. Ystävinä minulla on tyttöjä ja siihen se jääkin. Mutta jos tyttö yrittää päästä lähemmäksi niin joudun sanomaan jyrkästi EI.
Rakastan poikaystävääni joka on ollut minun tukenani vaikeina aikoina. Haluan olla hänen kanssaan. Isäni on kieltänyt minulta seurustelun mutta nyt hän sanoi että saan seurustella tytön kanssa jos luovun homoseksuaalisuudesta. Mutta se on mahdotonta. Hän lupasi palauttaa oveni huoneeseeni jos lupaan etten koskaan harrasta mitään syntistä toisen miehen kanssa. Nyt hän on kieltäytynyt saunomasta minun kanssani, homofobia kenties? Hän on todella vainoharhainen tai kenties hän on itse homo kun ei ole naisia talossa näkynyt yli 10 vuoteen. Sen sijaan miehiä täällä on ravannut. Esitin tätä ideaa hänelle ja ilkeämielisesti huusin että mitäs hän on itse touhunnut toisten miesten kanssa tässä talossa. Meinasi lyödä minua. Olin varma että se oli lähellä. Käsi meni nyrkkiin ja silmät leiskuivat raivoa. Toivoin että hän löisi minua. Yllytin häntä. Tein väärin ja tiedän sen. Mutta ajattelin että sen kautta minulla olisi syytä saada isä maksamaan minun kiduttamisesta ja minä pääsisin pois täältä hullujen huoneelta.
Olimme sopineet että muutan elokuussa yksin asumaan toiseen kaupunkiin jonne pääsin kouluun (parturi-kampaajan ala amiksessa lukio eli kaksoistutkinto) Mutta nyt hän sanoi ettei suostu siihen koska minä saattaisin homostella siellä. Joten joudun kai jatkamaan lukiota omalla paikkakunallani. Se tässä vituttaa eniten. Koska haluan parturi-kampaajaksi ja nyt joudun käymään lukion ensin loppuun vaikka minua ei kiinnosta edes välttämättä käydä lukiota loppuun. Jos isä ei päästä minua (tarvitsen huoltajan suostumuksen vuokrasopimusta tehtäessä) niin minä en jatka lukiota enää syksyllä vaan odotan ensi vuoteen jolloin täytän 18 ja lähden täältä hittoon.
Olen käyttäynyt ärsyttävästi häntä kohtaan tällä viikkolla. Sanoin isälleni että saisi hänkin homostella rauhassa jos minä asun muualla. Hoh hoijaa sitä huutoa. Naapuritkin varmasti kuulivat. Kun katsoimme euroviisujen semifinaaleja tokaisin että ompa komeita miehiä suorastaan syötäviä niin hän raivostui ja kantoi minut huoneeseeni kun kieltäydyin itse poistumasta. Tänään kehotin häntä taas lyömään minua kun keskustelimme homoudestani. Sanoin että lyö mua jos sussa on edes sen verran miestä. Sen sijaan että hän löi hän purskahti itkuun ja halasi minua. Siitä on muutama tunti ja hän lukittautui makuuhuoneeseensa. Siksi olen tietokoneella koska kukaan ei valvo minua. Oikeastaan minua huolettaa. Ehkä on alkanut taas käyttäytyä itsetuhoisesti. Kysyin puoli tuntia sitten oven takaa että eikö häntä kiinnosta euroviisut. Sanoi että alkaa nukkumaan.
Tunnen syyllisyyttä koska olen käyttäynyt todella kapinallisesti viimeisen viikon aikana. Mutta en voi homoudelleni mitään. Isäni tulisi hyväksyä se. Koska minä en voi muuttua heteroksi enkä luovu poikaystävästäni edes isäni takia. Minullakin on oikeus omaan elämääni eikä se helpota isäni oloa vaikka sanoisin eronneeni poikaystävästäni. Hän paasaisi että muuttuisin heteroksi varmasti koko loppuelämäni. Olen aivan sekaisin. Nyt tuli kyllä kirjoitettua paljon. Mutta nämä asiat minua vaivaavat. En haluaisi että homoseksuaalisuuteni tuhoaa välit isäni kanssa lopullisesti. Mutta en myöskään halua että minä joutuisin olemaan naisen kanssa miellyttääkseni isääni. Ymmärrän kyllä että hänen on uskovaisena vaikea ymmärtää minua ja entä hänestä tuntuu pahalta että ainoa poika on homo jolta ei välttämättä lapsenlapsia tule. En tiedä mitä teen. Tekisi mieli kadota tai karata..
Hänen uskonsa ei parantanut hänen sairauttaan, päinvastoin se pahentaa sitä. Hän ei usko ammattiauttajiin eikä lääkkeisiin koska joku vitun jumala pelastaa hänet. Ystävät ovat pyytäneet häntä kuitenkin useampaan otteeseen menemään psykiatrille ja syömään lääkkeensä minun takiani. Isä on välillä käynyt ammattiauttajalla ja syö lääkkeitä joskus mutta ei aina (hän katkaisee joskus lääkityksensä vastoin lääkärin määräyksiä)
Minä olen siis ainoa lapsi (poika). Olen joutunut ottamaan paljon vastuuta ja osittain myös huolehtimaan isästäni. Niin sanoi kuraattori ja tottahan se on. Huostaan minua ei kuitenkaan otettu koska tilanne ei ole niin vakava. Mutta kyllä tämä pelottavaa on.
Isäni on ylihuolehtivainen ja hän muuttui ankaraksi äidin kuoleman jälkeen. Minun elämääni se ankaruus on hieman rajoittanut. En saa harrastaa kaikkea mitä haluan (tosin harrastan isäni kanssa kaikenlaista koska hän sitä vaatii) ja minulla on rankat kotiintuloajat ym. Mutta isä osaa olla myös rakastava ja lämmin. Hänellä on ollut aina aikaa minulle ja hän pitää huolta siitä että talossa on ruokaa ja uusia vaatteita. Hän ei juo eikä polta. Joten hän ei ole sellainen huolimaton surkea juoppo. Eikä kotimmekaan ole sotkuinen.
Hän oli kuitenkin ainoa tukeni silloin kun äiti kuoli. Se oli minulle todella kova paikka. Jostain syystä suruni on puuduttanut minut menneiden vuosien aikana. En enää osaa surra enkä iloita. Jossain vaiheessa yritin vain sulkea kaikki sisääni. Mutta en pystynyt. Isä oli silloinkin luonani. Pystyn puhumaan vain hänelle kaikesta. Mutta hänen uskonnollisuutensa satuttaa minua. Ja siksi välillä en voi tietää rakastanko vai vihaanko isääni. Olen kai ambivalentti sen suhteen.
Isä tuhlaa mielestäni aikaansa liikaa uskonnollisten asioiden miettimiseen ja se on hänelle liian iso asia. Hänen pitäisi olla etsimässä itselleen uutta elämänkumppania mutta ei. Hän on sanonut että minä olen tärkeintä hänen elämässään ettei hänen tarvitse etsiä toista naista itselleen välttämättä koskaan. Mutta hän on vasta 37-vuotias! Onko välttämättä koko loppuelämä tuhlattava minuun ja kirkkoon. Hänen tulisi viettää enemmän aikaa ystäviensä kanssa ja viettää miehen elämää. Nyt hän vain takertuu menneeseen siten että antaa sen vaikuttaa koko hänen loppuelämäänsä.
No ehkä minun pitäisi kertoa miten hänen uskonnollisuutensa vaikuttaa minun elämääni. Kirosanat etenkin saatana ja perkele ovat sellaisia että jos lipsautankin jomman kumman niin saan kuulla puolituntia huutoa ja pahimillaan joudun kuuntelemaan isäni raamatun lukemista. Silloin kun olin 7-luokalla ja meillä käsiteltiin itsetyydytystä terveystiedossa ja kun tein läksyjä (isä usein tutkii minun läksyni) niin isäni huomasi sen ja järkyttyi kun siellä luki että itsetyydytys on normaalia ja kuuluu nuoren elämään. Muistan selvästi kuinka hän saarnasi että onanointi (=masturbointi) on syntiä ja ehdottomasti kiellettyä tässä talossa. Siitä lähtien hän on tutkinut lakanani viikottain ja minä en voi yhtään mitään sille että saan yöllisiä siemensyöksyjä jotka valitettavasti saattavat sotkea lakanat.
Joten olen kuullut huutoa "itseni saastaamisesta" Kesti kauan ennen kuin sain isäni uskomaan että en voi sille mitään. Hänen se tulisi itse tietää millaista se on ilman että täytyy selittää! Kuullemma hänen nuoruudellaan ei ole väliä kun minä en saa tehdä niitä virheitä mitä hän on tehnyt. Hän kuitenkin irrotti huoneeni oven kokonaan jotta en voisi "saastata itseäni". Se oikeastaan johtui siitä että jäin kiinni runkkaamisesta saunassa mistä hän raivostui pahasti ja sen jälkeen en saanut saunoa yksin enää. Jouduin nukkumaan puoli vuotta hänen vieressään jotta hän voisi varmistaa etten tee mitään "saastaista" silloin kun olin jotain 14 vuotias.
En saa myöskään pukea sellaisia vaatteita jotka "viestittävät" paholaisen sanoja tai merkkejä. Isäni ostaa kaikki vaatteet minulle ja vaikka olisin mukana kaupassa niin minulla ei ole sanavaltaa muuta kuin koko asioissa. Eikä minulla ole omaa rahaa jolla ostaa vaatteita ja jos on ollut niin en voi tietenkään käyttää niitä jos ne ovat isäni tahtoa vastaan. Kerran ostin boxerit ja niistä tuli huutoa myös koska hänen mielestään boxerit ovat syntisten poikien housuja. Joten en saa käyttää boxereitakaan.
Ja listaa siitä mitä muuta tässä talossa tapahtuu raamatun takia, voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Mutta tuossa oli nyt mieleen painautuneimmat. Paitsi se mikä on nyt kaikista suurin ongelmani. Tätä on niin vaikea selittää tai siis vaikea kertoa kaikkea kun en itsekään tiedä miten tämä on vain tapahtunut.
Kyse on homoseksuaalisuudestani ja poikaystävästäni. Voitte jo arvata että isäni on kaikkea homoseksuaalisuutta vastaan. En sitä hänelle itse kertonut vaan jäin kiinni poikaystäväni kanssa pussailusta mutta en tiennyt että isä oli tullut kotiin koska hänen piti olla poissa 2 päivää työnsä takia. Olen nyt kotiarestissa ja olen kieltäynyt rukoilemisesta koska isäni pyytää minua rukoilemaan sen puolesta että muuttuisin heteroksi. Hän kirjoitti paperille sen mitä minun pitäisi sanoa ja se rukous on jotain niin hirvittävää etten pysty sitä edes tähän kirjoittamaan. Se liittyy minun 'saastaiseen' sieluuni ja äitini veren häpäisyyn.
Saan yhteyden poikaystävääni puhelimellani mutta joudun pitämään puhelimen piilossa ja äänettömällä. Isäni on tivannut puhelinta pois mutta olen kieltäynyt sitä antamasta.
Isäni otti yhteyttä poikaystäväni vanhempiin ja nolasi itsensä todennäköisesti. Hän ehdotti tapaamista mutta he olivat sanoneet että heillä ei ole ongelmaa poikansa homoseksuaalisuuden kanssa ja isäni tulisi hyväksyä faktat ja käyttäytyä kuin aikuinen. Se oli oikeastaan parasta mitä tällä viikolla on tapahtunut että isäni kuuli suorat sanat joidenkin muiden aikuisten suusta.
Viime vuonna kun käsittelimme homoseksuaalisuutta terveystiedossa niin isäni kielsi minua lukemasta niitä kohtia kirjasta koska ne olivat hänen mukaansa epätosia ja valheellisia. Meinasi jopa soittaa koululle ja valittaa opetuksesta. Sain hänet taivuletua kuitenkin perumaan yrityksensä.
Koska totuus on se että minä en voi rakastaa naista enkä halua muuttua heteroksi. Eikä se ole mahdollista herran jestas. En tunne naisiin/tyttöihin mitään vetoa. En halua avioliittoa enkä mitään yhteistä elämää naisen kanssa. Ajatus siitäkin että minä olisin joskus naisen kanssa kuvottaa minua. Ystävinä minulla on tyttöjä ja siihen se jääkin. Mutta jos tyttö yrittää päästä lähemmäksi niin joudun sanomaan jyrkästi EI.
Rakastan poikaystävääni joka on ollut minun tukenani vaikeina aikoina. Haluan olla hänen kanssaan. Isäni on kieltänyt minulta seurustelun mutta nyt hän sanoi että saan seurustella tytön kanssa jos luovun homoseksuaalisuudesta. Mutta se on mahdotonta. Hän lupasi palauttaa oveni huoneeseeni jos lupaan etten koskaan harrasta mitään syntistä toisen miehen kanssa. Nyt hän on kieltäytynyt saunomasta minun kanssani, homofobia kenties? Hän on todella vainoharhainen tai kenties hän on itse homo kun ei ole naisia talossa näkynyt yli 10 vuoteen. Sen sijaan miehiä täällä on ravannut. Esitin tätä ideaa hänelle ja ilkeämielisesti huusin että mitäs hän on itse touhunnut toisten miesten kanssa tässä talossa. Meinasi lyödä minua. Olin varma että se oli lähellä. Käsi meni nyrkkiin ja silmät leiskuivat raivoa. Toivoin että hän löisi minua. Yllytin häntä. Tein väärin ja tiedän sen. Mutta ajattelin että sen kautta minulla olisi syytä saada isä maksamaan minun kiduttamisesta ja minä pääsisin pois täältä hullujen huoneelta.
Olimme sopineet että muutan elokuussa yksin asumaan toiseen kaupunkiin jonne pääsin kouluun (parturi-kampaajan ala amiksessa lukio eli kaksoistutkinto) Mutta nyt hän sanoi ettei suostu siihen koska minä saattaisin homostella siellä. Joten joudun kai jatkamaan lukiota omalla paikkakunallani. Se tässä vituttaa eniten. Koska haluan parturi-kampaajaksi ja nyt joudun käymään lukion ensin loppuun vaikka minua ei kiinnosta edes välttämättä käydä lukiota loppuun. Jos isä ei päästä minua (tarvitsen huoltajan suostumuksen vuokrasopimusta tehtäessä) niin minä en jatka lukiota enää syksyllä vaan odotan ensi vuoteen jolloin täytän 18 ja lähden täältä hittoon.
Olen käyttäynyt ärsyttävästi häntä kohtaan tällä viikkolla. Sanoin isälleni että saisi hänkin homostella rauhassa jos minä asun muualla. Hoh hoijaa sitä huutoa. Naapuritkin varmasti kuulivat. Kun katsoimme euroviisujen semifinaaleja tokaisin että ompa komeita miehiä suorastaan syötäviä niin hän raivostui ja kantoi minut huoneeseeni kun kieltäydyin itse poistumasta. Tänään kehotin häntä taas lyömään minua kun keskustelimme homoudestani. Sanoin että lyö mua jos sussa on edes sen verran miestä. Sen sijaan että hän löi hän purskahti itkuun ja halasi minua. Siitä on muutama tunti ja hän lukittautui makuuhuoneeseensa. Siksi olen tietokoneella koska kukaan ei valvo minua. Oikeastaan minua huolettaa. Ehkä on alkanut taas käyttäytyä itsetuhoisesti. Kysyin puoli tuntia sitten oven takaa että eikö häntä kiinnosta euroviisut. Sanoi että alkaa nukkumaan.
Tunnen syyllisyyttä koska olen käyttäynyt todella kapinallisesti viimeisen viikon aikana. Mutta en voi homoudelleni mitään. Isäni tulisi hyväksyä se. Koska minä en voi muuttua heteroksi enkä luovu poikaystävästäni edes isäni takia. Minullakin on oikeus omaan elämääni eikä se helpota isäni oloa vaikka sanoisin eronneeni poikaystävästäni. Hän paasaisi että muuttuisin heteroksi varmasti koko loppuelämäni. Olen aivan sekaisin. Nyt tuli kyllä kirjoitettua paljon. Mutta nämä asiat minua vaivaavat. En haluaisi että homoseksuaalisuuteni tuhoaa välit isäni kanssa lopullisesti. Mutta en myöskään halua että minä joutuisin olemaan naisen kanssa miellyttääkseni isääni. Ymmärrän kyllä että hänen on uskovaisena vaikea ymmärtää minua ja entä hänestä tuntuu pahalta että ainoa poika on homo jolta ei välttämättä lapsenlapsia tule. En tiedä mitä teen. Tekisi mieli kadota tai karata..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Isäsi ei saisi suhtautua noin. ... Oma isäni on myös jyrkkä uskossaan, mutta ei noin jyrkkä. En tiedä miten hän homouteen tai lesbouteen suhteutuisi mutta... ... no. Hän tutkii kännykkäni jos jätän sen johonkin, tonkii tietokoneeni läpi jos en pidä salasanaa päällä ja toimii muutenkin lapsellisesti. Kun seurustelin, hän vaati minua näyttämään kaikki viestit yms. Kieltäydyin. Nyt olen eronnut poikaystävästäni... ... Isäni ei ole niin jyrkkä. Tiedän sen. Minulla on kuitenkin ehkä hieman hajua siitä mitä tarkoitat... "Älä seurustele ennen 18ikävuotta. Naimisiin et mene ennen kuin olet saanut työn" jne. Ystäväni eivät saisi olla muita kuin uskovia... ... Mutta tappelen vastaan. Tietyllä tavalla uskon Jumalaan. Tai johonkin voimaan. Mutta en siihen mihin isäni uskoo... Tsemppiä sulle. Poikaystävästäs älä luovu ikinä...
meidänkin perhe on uskossa. itsekin uskon Jumalaan. Mutta mun vanhemmat EI OO TODELLAKAAN NOIN JYRKKIÄ! Saan seurustella kenen kaa haluan,tytön tai pojan. Saan juoda ja polttaa, kunhan en pölli niitä mistään, tai ole avustajana pöllimisessä.
Tosin olen nyt 7lk.. :D
koko perhe on uskossa ja esim. ruokarukous ja iltarukous on arkipäivää, mutta kukaan ei valita minulle seurustelukumppaneista, kavereista yms. Okei luulen että siinä vaiheessa jos toisin kotiin jonkun ihan täysin mustiin pukeutuneen kalmankalpean gootin jolla on jotain 666 paitoja päällä niin äiti ja isä sanois jotakin mutta muuten eipä juuri mitään.
Vanhemmat ei tykkää jos juon ympärikännit jossain bileissä, mutta ei siitä nyt mitään tunnin saarnaakaan tule. Itseasiassa vaikka en ole täysi-ikäinen isäkin saattaa kysyä saunakaljaa juodessaan että "haluakko säkin"
Polttamisesta en tiedä, koska en sitä liiemmin tee silä se maistuu ihan helkkarin pahalta.
Isäni on lähtöisin lestadiolaisperheestä, jossa hänen isänsä jätti uskon, vaimon ja perheen isäni ollessa vielä aivan pieni. Kun isäni oli ~15-vuotias, hän muutti isänsä luokse asumaan ja "erosi" lestadiolaisuudesta.
Tuntuu ettei se oo vieläkään päässy irti uskosta, vaan ne tavat ja asenteet on jääny sen elämään. Hyvänä esimerkkinä lapset, meilläkin on kuusi. Sit se joillekkin lestoille tavallaan esittää että meki oltais lestoja, vaikka ei siltä näytetäkkään. Esim. " et saa rahaa meikkeihin, voit lopettaa sen kokonaan" , " ota tuo huulikoru pois, hyi " , " et saa väriainetta, kasvata luonnollisen väriset hiukset" . Ja hän on niin vastaan homoseksuaalisuutta kuin olla ja voi. Pikkuveljeni(15v.) on värjännyt joskus hiuksiaan ja tahtoisi korvakorun, jotta lestakäsitykset hänestä häviäisivät. Mutta isä leikkasi hänen päänsä kaljuksi joka kerta ja uhkasi repiä korun irti jos sellainen ilmestyy. Sanoo vaa että mä en pojastani mitään hinttiä taho. Että ei siinä.
Alkoholinkäyttö, oivoi. Se on yhtä helvettiä jos se saa tietää että hänen pieni 18-vuotias tyttönsä on koskenut alkoholiin. Syntistä touhua. Vaikka hän itsekin juo joskus pari saunakaljaa, mutta lääkityksensä takia hän ei enempää voi juoda.
Js kuten yleisesti puhutaan, että lestadiolais-isät ovat ankaria kasvattajia, niin tätä perinnettä yrittää jatkaa isänikin.
Jopas avauduin.
Sen vaan voin sanoa että jos ihminen on lestadiolainen joskus, hän on sitä aina, vaikkei sitä itse myöntäisikään.
Olisiko sinun mahdollista kertoa asioista jollekin luotettavalle aikuiselle? Piokaystäväsi vanhemmalle vaikkapa? Hän voisi yrittää puhua isällesi järkeä kun yleensä aikuisen sana painaa enemmän kuin nuoren. Isäsi ei varmaan edes yritä ymmärtää sinua.
Uskonto on sellainen asia, joka on tehnyt ihmisiä hulluiksi ja tulee aina tekemään. Isäsi saa uskoa mihin haluaa, mutta niin saat sinäkin. Sano hänelle vaikkapa, että Suomessa on ihan lain mukaan uskonnon- sanan- ja ajattelunvapaus. Ihan jokaisella. Voit myös yrittää perustella siten, että kaikki Raamatun homoseksualismin vastaiset kirjoitukset ovat ihmisen, ei Jumalan kirjoittamia. Isäsi saattaa tuntea syyllisyyttä siitä, että on kasvattanut pojastaan homon, vaikka eihän asia niin ole. Yritä huolehtia siitä, että hän saa hoitoa masennukseensa.
Jos ei muuta vaihtoehtoa ole, kärsi se vuosi kotona ja lähde sitten täysi-ikäisenä kauas pois kun kukaan ei enää voi sinua määrätä. Siihen asti: Pidä kiinni pokaystävästäsi, vaikka isä uhkaisi mitä. Häneltä, jos keneltä saat tukea ja ymmärrystä.
Jos mun faija ois kieltäny runkkauksen ja semmosten vaatteiden pitämisen ku mua huvittaa jonku uskon takia nii oisin varmaa menny iha sen vitutukseks ryyppäämään ja polttaa raamattuja ja ristejä takapihalle:FDDFD
Onneks porukat oli semmosia "hälläväliä antaa pojan dokata" tyyppejä eikä ne ollu melkee ikinä himassakaan:F
ymmärän milt sust tuntuu koska mun omaki iskä on hirvee uskovainen häpäisen muka aina jumalaa -.-