kokemksia
Käytiin ostamassa broterin lasertulostin. Laatikossa luki optimoidut ajurit M$ wintöötille ja appl€n O$ X:lle. Pitkät ohjeet. No löin tulostimen kiinni kubuntu boksiin. Pari sekuntia ja tulostin oli autmaagisesti asennettu. Huh huh. Olipas vaikeaa. Ei olisi ohjeista ollut siis edes apuja.
Päivitin gutsyn hardyyn sukulaiselle. Osa näppäimistöstä jäi X:lle mykäksi. xorg.conf oli pelottavan pelkistetty, melkein paniikki iski. Ei tod. hyvä asia. No löysin ppuutuvat rivit ja nyt toimii.
DVD ei toiminut. Kaffeine käski jatkuvasti asentaa libdvdcss:ää, vaikka se oli asennettu. No lopulta selvisi, että päivitys oli saanut fstabin sekaisin ja yritti soittaa /dev/sda2:ta! Se oli melko helppo korjata.
Sitten fsck epäonnistui. Kovalevy ehkä rikki, mutta se ei selitä edellisiä virheitä. Alustin reiserfs:ään. Saas nähdä pitääkös kovelevyä alkaa uusimaan, mutta kuten edellä saoin se ei selitä noita aikaisempia virheitä.
Mitäs kokemuksia muilla? Ubuntuista tai muista? Autromagiikka liian pitkällä. Liian testaamaton?
Käytiin ostamassa broterin lasertulostin. Laatikossa luki optimoidut ajurit M$ wintöötille ja appl€n O$ X:lle. Pitkät ohjeet. No löin tulostimen kiinni kubuntu boksiin. Pari sekuntia ja tulostin oli autmaagisesti asennettu. Huh huh. Olipas vaikeaa. Ei olisi ohjeista ollut siis edes apuja.
Päivitin gutsyn hardyyn sukulaiselle. Osa näppäimistöstä jäi X:lle mykäksi. xorg.conf oli pelottavan pelkistetty, melkein paniikki iski. Ei tod. hyvä asia. No löysin ppuutuvat rivit ja nyt toimii.
DVD ei toiminut. Kaffeine käski jatkuvasti asentaa libdvdcss:ää, vaikka se oli asennettu. No lopulta selvisi, että päivitys oli saanut fstabin sekaisin ja yritti soittaa /dev/sda2:ta! Se oli melko helppo korjata.
Sitten fsck epäonnistui. Kovalevy ehkä rikki, mutta se ei selitä edellisiä virheitä. Alustin reiserfs:ään. Saas nähdä pitääkös kovelevyä alkaa uusimaan, mutta kuten edellä saoin se ei selitä noita aikaisempia virheitä.
Mitäs kokemuksia muilla? Ubuntuista tai muista? Autromagiikka liian pitkällä. Liian testaamaton?
Vastaukset 4
Vanhimmat
että järjestelmäpäivitys ei läheskään aina onnistu, ja parempi on aina asentaa systeemi puhtalle pöydälle. Aikanaan melkein kaikki esimerkiksi Mandarken järjestelmävesiopäivitykset menivät täysin kiville, ja ainoastaan SuSe saattoi onnistua kerran-pari. Ubuntu on mennyt näissä aina (tai usein) perseelleen.
Parhaiten päivitykset onnistuvat "alternative" -levyä käyttäen, jossa voi valita useita vaihtoehtoja asennuksen aikana, ja jossa on selvä "päivitys" -optio. Sellainenkin kokemus Ubuntuista on, että se kannattaa AINA asentaa omalle kovalevylleen, ja niin, että piuhat muille levyille on kytketty irti, koska Ubuntu haluaa välttämättä kirjoittaa oman alkulataimensa juuri sille levylle, jossa sijaitsee esimerkiksi Vista, ja sotkee samalla sen käynnistyksen. Tämä on erityisen vittumaista tapauksessa, että koneena on HP, jossa pelastuslevytkin täytyy luoda itse, ja jossa niillä ei voi luoda, tai palauttaa pelkästään windowsin alkulatainta. Joillalakin saattaa olla tässä erilaisia kokemuksia, mutta ne vaihtelevat konemerkistä toiseen. Tässä kohden olisikin erinomainen paikka eri distrojen keskinäiselle kehuntakerholle.
Mutta muuten Ubuntu on erityisen etevä tunnistamaan erilaisia laitteita, ja sellaisiakin, joita muut distrot eivät tunnista pitkän viilamisen jälkeenkään.
No tottakai Ubuntu asentaa alkulataimen sille levylle jossa Windows om, se kun yleensä on se buuttaava levy. Jos asennat alkulataimen jollekkin toiselle levylle niin judut tekemään "yliääräistä" työtä että saat käynnistyksen toimimaan. Ei ainakaan itselläni ole kertaakaan ollut ongelmia edes ubuntun kanssa tuon alkulataimen suhteen vaikka aina olen sen asentanut ensimäiselle kovalevylle, sille jolla Windows on (vaikka Ubuntussakin tuon voi asentaa halutessaan jollekkin toisellekkin levylle, valinta löytyy siinä asennuksen aikana jos pitää silmänsä auki). Vistassa en ole (vielä) kokeillut mutta ainakin XP:ssä fiksaus onnistuu muuten vaikka DOS 6.2 buuttikorpulla, itse tosin käytän Win98:n buuttikorppua (joita olen 2 tehnyt juuri tuota varten, toisessa lisänä NTFS ajurit nuo molemmat sisältävä buuttaava "työkalu"CD kun nuo korppuasemat alkavat olla katoavaa tavaraa).
Onneksi tuo Windows alkaa olla kaveri/tuttavapiirissä katoava käyttis, pääsee nykyään paljon helpommalla kun noita Linux koneita ei juuri tarvitse käydä fiksaamassa. Tosin aikamonelle on pitänyt käydä asentamassa Linux kun "maallikolla" ei usko riitä että osaisi itse asentaa mutta Linuxissa onneksi riittää se kerta-asennus, ei tarvitse juosta tekemässä uudelleenasennuksia niinkuin Windowsin kanssa (saisihan Windowsin usein korjattua mutta uudelleensasennus tuppaa monesti olemaan helpompi/nopeampi ratkaisu). Kannattaa muuten laittaa se "maallikko" asentamaan se Linux itse, katsoa vierestä ja olla "henkisenä tukena", lähes poikkeuksetta tulee älkeenpäin kommenttia tyyliin "sehän oli helppoa, paljon helpompi kuin Windows"
Ai mikä Linux on paras ? Riippuu käyttäjästä/tarpeista, itselläni tällähetkellä käytössä eri koneissa eri "käyttötarkoituksiin" Ubuntu ja Fedora ( Solaris ja OpenBSD).
Sanoisin että opetelkaa osioimaan.
Hyvin kyseenalaista on kannattaako itse alkaa edes asentamaan mitään käyttistä ellei edes tietokoneen perusteet ole hallussa, tuolloinhan joutuu tyytymään lähes "next-next" naksutteluun kun ei osaa muutakaan tehdä. Jälkeenpäin sitten ihmetellään mihin se ja se katosi kun asensin ehkä päälle tai alle tai viereen vai oliko se toinen levy kokonaan vai mihin se oli johon mun piti se asentaa.
Kannattaisi ammentaa internetin suunnatonta tietovarantoa ja opetella osioimaan se kovalevy siten että /home tulee AINA omaksi osiokseen. Muitakin hakemistoja voisi laittaa omalle osiolleen mikäli haluaa mutta tämä ei ole mitenkään välttämätöntä, kunhan tekee kolme (3) osiota yhtä linuxia varten, swap-, juuri- ja homeosio.
Ubuntun tapauksessa tästä on erityisesti hyötyä, mikäli verkkopäivitys menee niin sanotusti persiilleen eli solmuun niin päälleasennus on helppo homma. Kun tehdään puhdas asennus päälle niin huolehditaan VAIN siitä että koko roska menee sille vanhalle JUURIosiolle, myös uusi /home jolloin alkuperäinen /home-osio jää edelleen koskemattomaksi ja kaikki omat tiedot on siellä tallessa.
Kun uudempi versio on saatu asennettua, irroitetaan tämä uusi /home ja liitetään sen sijaan vanha /home-osio ja kas kummaa, kaikki vanhat tiedostot ja asetukset ovat taas voimassa vaikka jakeluversio onkin päivittynyt.
Tästäkin voisi tietysti tehdä taas ohjeen suomeksi isoilla kuvilla varustettuna mutta mulla on yhä se grub-ohjekin työn alla tai paremminkin vasta alussa kun en ole osannut päättää sen laajuutta.
Siinä mielessä tuon grubin voisi pistää toiselle levylle että ainakin jää ensimmäisen kiintolevyn MBR koskemattomaksi eikä tuon windowsin käynnistyksen lisääminen nyt mikään niin ylivoimainen tehtävä ole, ainoastaan mappaukset tarvii käsin lisätä menu.listiin ja kun se on kerran tehty on ekalla levyllä siis ehjä windowsin MBR ja toisella levyllä Grub.
Itsekin olen ohjeistanut epävarmimpia käyttämään sitä levyn irroitustaktiikkaa, kylmästi vain piuhat irti windows-levystä niin on varmaa ettei saa sotkettua windowsin käynnistystä.
Tietenkään jos on vain yksi levy niin ei voi valita.
Hei
Olen vuosien mittaan sekoittanut minäkin muutamia kiintolevyjä. Yleensä syynä lienee ollut se, että aina en ole muistanut poistaa osioita samalla työkalulla kuin sen aikanaan tein. Windowsin fdisk ja linuxin vastaavat käsittelevät levyä jotenkin eri tavalla ja jos poiston tekee toisella, kirjanpito sekoaa. Täysin seonneen levyn olen saanut putsattua Linuxin jollakin versiolla, Knoppix on siinä kätevä. Siellä on mukava loitsu, joka siivoaa MBR:n kokonaan ja hävittää seonneen levykirjanpidon ilmeisesti tehtaalta tulokuntoon. Kaikki asennukseet tietenkin häviävät.
Jos koneen Windows vielä toimii, siitä kannattaa tehdä levykuva esim. USB-levylle talteen ennen edellä mainittua siivoamista ja esim. valokuvat voi Knoppixilla poimiskella talteen kaikista järjestelmistä.
Jos koneessa on joku Windows ja on riittävästi lisenssejä Partition Magic- ja Boot Magic-ohjelmaan, joka siis on maksullinen ja nykyisin mielestäni valitettavasti Nortonin omistama, ohjelman voi siis asentaa Windowsiin ja se valtaa MBR:n bootin, voi pystytellä valikon eri käyttöjärjestelmille käynnistystä varten. Osiointi käy samalla työkalulla. Kaikissa Linux-asennuksissa täytyy huolehtia siitä, että käynnistyslataaja asennetaan k.o. käyttiksen osioon boot-sektorille. Asennusohjelmissa on kyllä piilotettu aika ovelasti tämä valintamahdollisuus, vanhemmissa Ubuntu-versioissa piti imuroida erityisversio, jossa lataajan paikan sai valittua. Nykyisissä on sentään näppylä Advanced jossakin nurkassa. Osoitteeksi riittää esim. /dev/sda6 eli siis levyosion nimi. Viimeisessä Kubuntussa vaihteeksi taas oli grub:in tapa nimetä osiot, eli numerointi alkaa 0:sta eikä 1:stä, eli /dev/sda6 merkitään siinä hd0,5 (levy 0 eli ensimmäinen levy ja siinä osio 5, eli toinen looginen osio jatketussa osiossa). Uudemmissa Linux-distroissa levyosiointi näyttää muuttuneen. Kaikki levytyypit esitetään sda, sdb jne. riippumatta siitä ovatko ne IDE, SATA tai SCSI-tyyppisiä. Minulla on läppärissä kaksi SATA-levyä, joista ei päältäpäin voi sanoa, kumpi niistä on ensimmäinen ja kumpi toinen, kone ilmeisesti arpoo järjestyksen ja kyllä sen sitten säilyttää. Erilainen osiointi auttaa tunnistuksessa.
Uusin hankintani on BootItNG, joka on shareware-ohjelma, mukana tuli vielä levykuvaohjelma n. 50 $. Ohjelma asentuu omalle FAT-osiolleen, 90 MB, hoitelee levyn osoinnin aika kätevästi ja hoitaa myös käynnistyslatauksen. Eikä koneella tarvita Windowsia lainkaan. Ohjelma voi vielä tehdä jopa 200 primaariosiota, jos joku niitä sattuisi tarvitsemaan, Linux ei niitä kaipaa mutta vanhemmat Windowsit eivät ilman niitä pärjää. Linux-asennuksissa on samat temput kuin Partition Magic:illakin.
Minusta nämä käynnistyslataajat ovat vähemmän ongelmallisia kuin homman jättäminen grub-valikkoon. Hankaluutena on ollut, että Linux-asennukset eivät osaa käynnistää toista Linuxia, vaikka sen valikkoon löytävätkin. Kukin tarvitsee omat temppunsa ja grubin viilaaminen vaatii monta yritystä ja erehdystä.
Tarvittaessa voin antaa lisää yksityiskohtia, jos kiinnostaa.