Onko kellään kokemuksia yhteiselosta aivovamman saaneen henkilön kanssa?
Lapseni isä sai onnettomuuden jälkiseurauksena vaikean aivovamman(tämä tapahtui ennen ku me tavattiin).Vamma näkyy väsymisenä,hermostumisena äkkipikaisuutena,aloitekyvyn heikkoudesta...ym ym.
Emme asu yhdessä,se on hyvin järkevää tässä tapauksessa.
Hän välillä ikäänkuin "unohtaa" minut ja lapsen,ei pidä sovituista ajoista kiinni,ei vastaa puhelimeen ym.Tekee näin myös äidilleen ja sukulaisilleen.Eikuulemma ole mitään henk.kohtaista ketään kohtaan,hän ei vaan saa itsestään silloin kun tekee nöin niin mitään irti...
Aina ei jaksa uskoa onko asia vammasta johtuvaa.väkisinkin sen ottaa itseensä...
jos jollain kokemuksia,niin mielelläni kuulisin!!
Lapseni isä sai onnettomuuden jälkiseurauksena vaikean aivovamman(tämä tapahtui ennen ku me tavattiin).Vamma näkyy väsymisenä,hermostumisena äkkipikaisuutena,aloitekyvyn heikkoudesta...ym ym.
Emme asu yhdessä,se on hyvin järkevää tässä tapauksessa.
Hän välillä ikäänkuin "unohtaa" minut ja lapsen,ei pidä sovituista ajoista kiinni,ei vastaa puhelimeen ym.Tekee näin myös äidilleen ja sukulaisilleen.Eikuulemma ole mitään henk.kohtaista ketään kohtaan,hän ei vaan saa itsestään silloin kun tekee nöin niin mitään irti...
Aina ei jaksa uskoa onko asia vammasta johtuvaa.väkisinkin sen ottaa itseensä...
jos jollain kokemuksia,niin mielelläni kuulisin!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei,
nuo ovat niin tyypillisiä vamman merkkejä, joita itselläkin on.
Neuvot; käykää pariskunta- sopeutumisvalmennnuksessa, osallistukaa aivovammaliiton tapahtumiin jne.
Kaikkein tärkeintä oikeastaan on, että hän saa neuropsykologista kuntoutusta.
Korostan, että aivovamma ei ole älyvamma, mutta väsyminen vaikuttaa kaikkeen. Kun tsemppaa, joutuu koville. Itse olen jo alkanut ottamaan päiväunia, sillä se auttaa noihin väsymiskiukkuiluun.
Unohtamiset, niin ne varmasti repivät toisen hajalle, mutta oikeasti se on totta. Saatan unohtaa aivan totaalisesti kaiken mahdollisen, että itsekin hämmästyn sitä, vaikka asiaa on puitu moneen kertaan.
Tsemppiä. Katso Aivovammaliiton sivut sekä Hippokampus.net
Kiitos kirjoituksesta!vähän tuli helpompi olo.
Olen käynyt hänen neuropsykologin luona pari kertaa,kuulun aivovammaliittoon(hän ei itse kuulu)-Kaikkea mahdollista asiatietoa olen metsästänyt,vain vertaistuki puuttuu.
Mieheni ei itse perusta soputumiskursseista tms,ja hän ei aina edes tiedosta että mul on paha olla hänen ohareistaan.Joskus voin saada ihanan,tunteella kirjoitetun tekstarin,missä hän tunteistaan ym kertoo,mut harvemmin..niitten viestien avul ehkä jaksaakin..koska väistämättä olen miettinyt onko tämä suhde hyvä mulle ja pojalle.
Yritän parhaani mukaan tukea häntä,ymmärtää ja kuunnella jos paha olla.
Aivovamma voi olla fyysisesti oireeton, mutta vaikuttaa käytökseen.
Olen itse aivovammainen ja omien oireiden havaitseminen on todella vaikeaa.
Vaikka miten yritän, en aina huomaa jos loukkaan, unohdan tai olen välinpitämätön. Oiretiedostaminen on hankala juttu, vaikka hyvin tiedän teoriassa mitä ne oireet ovat. Väsyminen, keskittymiskyvyn puute, äkkipikaisuus ym.
Jotenkin olin lukevinani tekstistäsi, että miehesi kohdalla puhutaan nimenomaan oiretiedostamattomuudesta, tai haluttomuudesta siihen. Onko hän koskaan ollut Käpylässä, tai muualla? Ainakin itse sain Käpylästä sellaista tietoa, että oleminen helpottui sekä omalla että omaisten kohdalla.
Jaksamisia sinulle ja lapsellesi, et ainakaan kaikkein helpointa tietä ole valinnut. Kunnioitettavaa, että jaksat edelleen yrittää, mutta ymmärräthän, että miehesi ei tule koskaan muuttumaan, se on hänelle fysiologisesti mahdotonta. Aivosolut eivät korjaannu, eikä menetettyä saa takaisin.
hän on ollut maskun neurlogisessa kuntoutuskeskuksessa kerran.Oiretiedostettavuus hänel kyl on,mut ei aina tosiaan huomaa loukkaavansa.Ja se on itselleni kaikkein vaikeinta käsitellä,joskus tuntuu että hän "piiloutuu" vammansa taakse..en toki tiedä tekeekö näin,mutta tuntuu vain joskus siltä että vammalla voi selittää unohduksia..en tiedä...rankkaa monesti on,mutta eiköhän se tästä suju kun yritän vaan jaksaa ymmärtää ja otan huomioon myös itseni hyvinvoinnin ja jaksamisen.
Olisi kiva saada tietoa ihmisiltä joilla kumppanina on aivovammainen henkilö.