Kävin kirppiksellä kävelemässä. Just.
Olipa laidasta laitaan. Kyllä se hinta on katsojan kanta. Venäläisestä puukupista yksi euro...antiikkiliikkeessä maltaita. Lomonosovin posliinia pilkkahintaan...sekin maksaa maltaita, siis antiikkikaupassa.
Sitten...henkasta ja maukasta ostetuista rievuista pyydetään enenmmän kuin alessa.
?en ymmärrä?
Olipa laidasta laitaan. Kyllä se hinta on katsojan kanta. Venäläisestä puukupista yksi euro...antiikkiliikkeessä maltaita. Lomonosovin posliinia pilkkahintaan...sekin maksaa maltaita, siis antiikkikaupassa.
Sitten...henkasta ja maukasta ostetuista rievuista pyydetään enenmmän kuin alessa.
?en ymmärrä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ikinä voisi toisten pitämissä vaatteissa olla.
Niin köyhäksi en tulekkaan!
Vai silläviisiin! Meillä kun ei lapsena paljon muuta ollutkaan kuin toisten vanhoja vaatteita! Ei kirppis-kamassa ole mitään vikaa, vaatteisakaan. Ne kun pesee kunnolla niin niitä voi ihan hyvin käyttää. Eikä se ole merkki köyhyydestä vaan muodikkaasti kierrätystä!
Itse tykkään kierrellä kirpputoreja ja olen itsekin myynyt tarpeettomaksi käynyttä tavaraa, nytkin vähän aikaa sitten kirjoja.
Paljon hyvää tavaraa olen sieltä ostanutkin, esim. Arabian Teema-astioita, hyväkuntoisia, osa melkein kuin uusia ihan kohtuullisella hinnalla.
Miksi heittää tavarat kaatopaikoille jos ne voi kerran myydäkin. Joku tulee ja ostaa sen itselleen. Molemmilla hyvä mieli, myyjä sai rahat ja ostaja itselleen uuden tuotteen!
se hinnoittelu...oli siis ihan oikeasti järisyttävä kokemus.
Vai maksaako ihmiset turhaan liikaa-eivät siis seuraa hintoja kaupassakaan.
Kyllä, joistain tavaroista pyydetään ihan hirveitä hintoja. Mutta ei ole pakko ostaa ja maksaa. Jo pöytään mennessä huomaa mikä on homman nimi. Jos on kallista tavaraa niin pöytä on täynnä tavaraa. Mutta jos hinta on kohdallaan, on tavaraa mennyt kaupaksi.
Kyllä terve järki pitää olla mukana kirppis-kierroksellakin.
Kierrätys on erittäin kannatettava aate, joskin hyväkuntoisetkin vaatteet tuntuvat käyvän huonosti kaupaksi. Jalkineet hyvinkin, puolin ja toisin: ostin työkaverilta hänen lapselleen pieneksi käyneet, lähes käyttämättömät luistimet, ja toinen työkaveri puolestaan osti lapselleen minulle liian isot kumisaappaat (tulee usein ostetuksi vähän liian isoja jalkineita, kun kengännumero on 35, eikä sitä löydy kuin erikoisliikkeistä). Kirjoja vien divariin tämän tästä - meillä luetaan paljon, emmekä kohta mahtuisi sekaan, jos kaikki ostamamme kirjat säästäisimme. Ostan myös kirjoja divarista ja tutuilta.
Aikakauslehdet maksavat kioskissa uutena normaalisti vähintään viisi euroa kappale. Kirpputoreilta (niistä, missä lehtiä ylipäätään on) saa melko uusiakin lehtiä jopa 20 sentillä. Myös kodinkoneita ja huonekaluja olen ostanut käytettynä, tai saanut ilmaiseksi ja myös itse antanut eteenpäin tarpeettomaksi käyneitä.
kirppiksen ilmoitustaululta. Uudet patjat ja sänky viisikymppiä! Halusin luopua runkopatjastani 120cm ja soitin ilmoituksessa annettuun numeroon.
Runkopatjani on nyt tyttären vierashuoneessa ja minä nukun ihanaa unta uusilla patjoilla.(oli ostettu vain muutamaa viikkoa aikaisemmin ja vielä ihan muovin sisällä) Käyttämättömien patjojen hinta oli ollut ostettaessa 700 eur!