Miksi te ylpeilette sillä, kuinka VÄHÄN painatte ja kuinka VÄHÄN olette syöneet tänä päivänä? Miksi te kilpailette sillä? Itsetuntonne on siitä kiinni? Tulen todella vihaiseksi lukiessani kirjoituksianne. Tekisi mieli halveksua ja nytkin mietin, kuinka tyhmä ja typerä ihminen voi olla. Touhunne on naurettavaa.
Mutta ette te ole yksinkertaisia, ainakin uskon niin. Te olette sairaita.
Miksi ette ylpeile sillä, että olette hakeutuneet hoitoon? Jos tavoite olisikin, että haette apua mielummin kuin että BMI on 12. Olisitte kunnioituksen arvoisia. Nyt ette ole.
Mutta ette te ole yksinkertaisia, ainakin uskon niin. Te olette sairaita.
Miksi ette ylpeile sillä, että olette hakeutuneet hoitoon? Jos tavoite olisikin, että haette apua mielummin kuin että BMI on 12. Olisitte kunnioituksen arvoisia. Nyt ette ole.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tiesitkö, että anoreksia on sairaus? Sille ei mahda mitään, kun nykymaailma on luonut kauneusihanteet ja maailmassa ollaan niin pinnallisia, ja halutaan tulla osaksi muuta maailmaa - hyväksytyksi. Turha siis valittaa.
Omasta mielestä en kuitenkaan ole anorektikko, sillä todella pidän kiinni terveydestäni ja itsetuntoni ei ole laihuudesta kiinni. Se on vain tapa toteuttaa itseäni. Enkä todellakaan aio tyyliin 20 kiloiseksi.
"Mutta ette te ole yksinkertaisia, ainakin uskon niin. Te olette sairaita."
Tarkoitan tällä sitä, että en pidä teitä yksinkertaisina ja tyhminä vaan ymmärrän, että kyse on sairaudesta.
Se on tavoitteemme, ja mitä vähemmän, sitä onnellisempi, ja muuten se EI OLE totta että KAIKKI anorektikot olisivat surullisia MINÄ OLEN ONNELLINEN.
Mitä tarvii tulla vierailemaan ( toisinsanoen kyyläämään) jos ei oo mitään tietoa koko sairaudesta. Itsehän pidän tätä elämäntapanani. Ja joo, olen kyllä melko ylpeä etten ole mikään laiska läskikasa paska joka ei edes tunne kehoaan jne jne. Niin ja olen tosi onnellinen :) Harmi että on jtn tollasia ihmisiä joilla ei oo parempaa ajanvietettä ku tulla pätemään asiaan joka ei millään tavalla kyseenomaiselle ihmiselle kuulu. HAH! hommaisit elämän.
Takana itselläni semmoiset 8 vuotta erityyppisiä syömishäiriöitä. Onneksi olen päässyt niistä eroon. Nyt suorastaan hävettää, millainen olin.
Yritän vain herätellä teitä. Reaktiot ovat varsin odotettavia.
Eipä uskois. Harmi että hävettää :) En tie miks oot ottanu itselles ton "herättelijän" roolin. Eiköhän jokainen voi "herätellä" itse itseään / hakeutua hoitoon jne jne jos sitä kaipaa :D
Tosi ärsyttävää et joku nyyppä tulee tänne si mussuttaa. Taidat vaan olla kateellinen tms. No onnea vaan.
ihmettelen silti miks otsikkos on Miksi???. Entisenä sh:nä ja 8 vuotta sairastaneena sun nimenomaan luulis ymmärtävän miksi :DD joopa joo.
enpä rupea väittelemään, itse oman historiani vallan hyvin tunnen. Sinulle toivoisin vain elämäntapaa, joka ei ole yhtä kuin mielenterveysongelmien vyyhti ja sairaus. Te, jotka olette hakeutuneet hoitoon ja todella yritätte tervehtyä, olkaa ylpeitä itsestänne!!! Se jos mikä vaatii sisua.
Mullan alla kun madot ovat kalunneet viimeisetkin lihat luistanne olette saavuttaneet täyttymyksen.
Valitettavasti silloin ettte enää ole sitä näkemässä.
mullan alla ei tarvitse kärsiä mistään. :) Siellä on hyvä olla, sitten kun sen aika on.
Sukupolvien väilnen kuilu?
Anteeksi edellinen.
Menneet on menneitä ja pitää elää nykyhetkeä, mutta...
Olen 64-vuotias isomummi.
Itsestäni tuntuu että se oli eilen kun olin 15-kesäinen.
Minulle oli nälkä tuttu sana olosuhteiden pakosta eikä vapaaehtoisesti.
Ainakaan minun tiedossani ei ole että silloin olisi anorexiaa ollut, jos olikin niin se oli äärimmäisen harvinaista.
Vaikka kaikesta oli puutetta olimme onnellisia ja huolettomia.
Monelta oli isä kuollut sodassa ja perhe oli todella tiukoilla.
Sydäntäni särkee kun ajattelenkaan kuinka nuoret ja kauniit ihmiset pilaavat elämänsä ja ajattelevat kuolemaa hyvänä asiana.
Eikä muutama kilo lihaa luiden päällä ole kuin kaunista.
Sen pitäisi olla juuri päinvastoin, kuolema on kaukainen asia joka tulee sitten joskus vanhana.
Nuoruus menee ohi, jos tuhlaa sen tuollaiseen menetyksen suuruutta ei käsitä ennenkuin se on myöhäistä.
Olin kai lukenut useita kuolemaa hyvänä asiana pitävien nuorten viestejä, siksi ärsyynnyin ja kirjoitin ajattelemattomasti.
Minullakin on paino-ongelmia, kuten lähes kaikilla ikäisilläni.
Olen elänyt terveellisesti ja saanut ongelman hoidettua.
Ihanaa olla 60 terve ja elämänhaluinen vieläkin.
Lienee parasta että pysyttelen poissa näiltä sivuilta koska en tiedä asioista tarpeeksi.
Kerrohan nyt sitten, millainen elämä tänne eksyneen ulkopuolisen pitäisi hommata? Sellainen kuin sinulla vai?
Aika lapsellista on tuo tekstisi.
Miksi itse tulet tänne lukemaan meidän kirjoituksiamme? Jos itselläsi on tosiaan ollut syömishäiriö niin luulisi sun tietävän, ettei ole välttämättä paras idea tulla tänne meitä haukkumaan, vaikka toisaalta tuskin ketään kiinnostaa mitä olet mieltä. Itse olet varmaan joku kateellinen ylipainoinen,tuskin ainakaan normaalipainoinen, sillä kirjoituksesi kuulosti katkeran läskin puheelta, anteeksi nyt vain. Jos kerran meidän tekstit suututtaa sua niin äläpä lue niitä! Pysyt itse paljon iloisempana ja voin vakuuttaa että ei se meillekkään kovin suuri menetys ole jos et täällä käy meitä halveksimassa!
että minua ei kiinnosta sinun vihasi, kunnioituksesi ei ole minulle minkään arvoista, eikä halveksuntasi satu minuun. Olet ei-kukaan.
Siksi :)
että minun elämäni on minun elämäni. Sinun ei tarvitse ymmärtää sitä. :)
Siksi :)
että minun elämäni on minun elämäni. Sinun ei tarvitse ymmärtää sitä. :)
Kai sitten pärjäät omillasi, etkä koskaan tarvitse kenenkään apua, et taloudellisesti etkä henkisesti.
Minulle olet ei kukaan, mutta jos kaikki ihmiset olisivat tuollaisia....
Olen pahoillani tuosta kielenkäytöstäni. Kirjoitin viestin suutuspäissäni. Tämänkin asian voi ilmaista monella tavalla, myönnän sen.
Mutta edelleenkin olen samaa mieltä: hankkikaa apua ja asettakaa itsellenne ihan toisenlainen tavoite. Helppoa se ei ole. On anoreksia sitten kärsimystä tai elämäntapa - sairaus se on joka tapauksessa. Voimavaroja menee täysin hukkaan. Kyllä sen sitten ymmärtää ihan eri tavalla kun on hakeutunut hoitoon, avannut silmänsä ja kelaa elämäänsä taaksepäin. Onnistuminen tarkoittaa ihan muuta. Minulle voitte ihan vapaasti suuttua, kun kerron tämän.
Moi vihainen vierailija. Kiva, kun jaksat kantaa huolta tämän palstan kävijöistä. Ja äitinä on kiva kuulla, että olet parantunut. Oman tyttöni puolesta olen myös tällä hetkellä tosi iloinen. Kantapään kautta olen vaan huomannut sen, että valistaminen ei auta silloin, kun päässä pyörii ajatukset vain laiha-läski akselilla. Jokaisen on vaan se oma tiensä kuljettava. Kertokaa mieluummin siitä, mikä sai teidät paremmalle uralle. Mikä oli se hetki, kun tajusitte, että tämä on sairasta. Tuskin kukaan ajattelee pää vessanpöntössä, että tämä on elämäntapa. Tai, jos ajattelee, niin se on jo ehkä aika sairasta. Oikeasti anoreksiaa sairastavat ovat aika fiksuja tyyppejä, joten pelottelu ja kirjoitukset tyyliin "hävetkää itseänne" ei auta. Häpeä ja huono itsetunto on usein sairastumisen syy. Kun sitä lähdetään parantamaan ollaan oikealla tiellä. Asia erikseen on sitten ne " kuinka voin laihduttaa 10kg viikossa -tyypit", jotka ovat väärällä palstalla pelleilyineen.
"Asia erikseen on sitten ne " kuinka voin laihduttaa 10kg viikossa -tyypit", jotka ovat väärällä palstalla pelleilyineen."
Joo, eli 160cm pitkä 47-kiloinen 17-vuotias tyttö, joka kyselee kuinka voisi laihduttaa sen 10kg jonka ainakin on päättänyt laihduttaa, on ihan normaali teini joka hieman haluaa laihduttaa, ja kuuluisi laihdutuspalstalle? Ok, eipä siin midist sit :)