Läheisyys ja masennus

sairastuin 16 vuotiaana tyttösenä masennukseen.Masennukseni lienee määritelty ns.sisäsyntyiseksi masennukseksi.Olen nyt 41 vuotias ja koko tämän ajan olen joutunut syömään masislääkkeitä.Työelämässä olen ollut normaaliin tapaan,joskin unettomuus tekee sen välistä raskaaksi.
Läheisyys voi auttaa masennuksessa olevaa,jo ihan se että joku halaa ja välittää tuntuu hyvältä.On ilmiselvää kuitenkin että suhde on oltava toimiva ja luonteiden on käytävä hyvin yksiin jotta suhteella olisi edellytyksiä jatkoon.Solmin 22 vuotiaana avioliiton joka on ollut onnellinen ja tasapainoinen,joten masennus ei ole este tasapainoiselle ihmissuhteelle jos muuten persoonallisuudet sopivat hyvin yhteen.Silti esim.minä jouduin valitsemaan tietoisesti lapsettomuuden koska masennukseni ilmenee voimakkaana unettomuutena ja tiedän että en olisi selvinnyt äitiyden vaatimasta valvomisesta ja äitiyden ja työn yhteensovittamisesta.Sen lisäksi on tietenkin ollut tämä lääkehoito jota ei suositella raskaana oleville.Aviomieheni persoonallisuus on ollut minulle aina voiman ja turvallisuuden lähde ja hän ilmeisesti on myöskin kokenut persoonallisuuteni turvallisena ja rakastavana.Elämässäni alkoi parempi kausi aikoinaan kun tapasin hänet yli 20 vuotta sitten.
Masentuneella on kuitenkin vaara ajautua ihmissuhteeseen vain sen vuoksi että joku on lähellä,se tuntuu hyvältä,oli suhteella sitten jatkuvuutta tai ei.

Itse koin vastaavan "lomaa masennuksesta" ilmiön, kun käytin vuoden ajan SSRI-lääkkeitä. Minusta "loma" on aivan olennaista, koska se antaa mahdollisuuden ladata pattereita sen verran, että voi ylipäätänsä yrittää parantumista. Täysin masentuneessa ja uupuneessa tilassa ei ole voimia, ei tahtotilaa eikä rohkeutta yrittää muutosta. Loma, millä tavoin tahansa aikaansaatu, antaa siihen edes jonkinlaisen mahdollisuuden.

Mutta - lopulta masentuneen voi parantaa nähdäkseni vain masentunut itse. Tarvitaan tahtotila ja rohkeutta ja kannustusta.

Jos lomasta muodostuu uusi keino paeta, ollaan vain entistä pahemmassa tilassa. Miten mitata? se mitataaan sillä, miten loman jälkeen jaksaa edetä asiassaan.

eikä ole koskaan terveyttä nähnytkään.Jokaisella löytyy aina vikoja enemmän tai vähemmän.Jos ihminen on siksi yksinkertainen,että kuvittelee olevansa terveydessään jokin maailman pilari,on hän useimmiten jo siksi yksinkertainen taikka halluusinaatioiden vallassa että näin yleensä tapahtuu.Ei maailmassa tarvittaisi montakaan täydellistä ihmistä,niin sairaudet ja muut oikut vähenisivät.Nythän ne vain lisääntyvät.Ei maailman ongelmat ainakaan kuvia kumartelemalla parane.Asioihin pitäisi olla myös innostus asioina,eikä käyttää koko se aika vain palkankorotusten itkemiseen sekä oman pintakiiltonsa kiilloittamiseen.Nykymaailman kasvannut valehteleminen ja kanssaeläjien kustannuksella eläminen,ei ole edes yhteiskunnallisesti tervettä.Mikä on keinotekoisempaa kuin jakaa ihmisiä elintasokuilulla.Syödä kanssaihmisensä kuilun pohjalle? Samalla pukea lantunmalliseen kroppaansa Bermudasortsit ja päähänsä pesovatimallisen hatun räyskän rehvastellen ihmisten joukossa.Jokainenhan Suomessa haluaa olla juppi,ja nyt on heidän hallituksensakin.Ei täällä enää vaivaisia ole maassamme levennellen,niin miksei hänitetä loputkin vaivaisille tarkoitetut kokoonpanot? Esim.Sosiaalitoimet,Kela,sairaalat ja muut leipäjonot ja yhteiskunnalliset asunnot ja hoitolat jne? Mehän olemme niin juppia kaikki,niin mitä helvettiä me sellaisilla teemme?Eikö se riitä kun nuolemme esikuviamme,niin kyllä me siitä energiaa saamme siksi paljon että rinnat pystyyn kohoaa.Pannaan laitokset vilja ja peruna varastoiksi sekä lihaa ja kalkkunaa ja kalaa täyteen.Eli kymävarastoiksi pkkas-huoneiksi.Lihottaisiin entistä enemmän ja osoitettaisiin muille kuinka korkea elintaso maassamme on.Tuulettakaa vähän pahnapäitänne ja lopettakaa ruikutukset ja suunnitelkaa jotain parempaa tänne takapajulaan.

on se parantava tekijä.
Mutta voi olla toisinkinpäin. Että toiset ihmiset vain lisäävät masennusta.
Eli on sellaisia ihmisiä, keitä ei haluaisi ikinä enää tavata.

Toisen ihmisen ymmärtämys ja rakkauden osoitus on erittäin tarpeellinen masennuslääke.
Lisäksi vajavainen seksielämä aiheuttaa masennusta.

Yleensäkin sanoisin, että kun on ihmissuhteet kunnossa kaikinpuolin, niin olisi moni masentunut ja alkoholiongelmainen vähemmän.

Jos ihminen on esimerkiksi rahallisesti toisesta riippuvainen, siis elinkumppanistaan, niin silloinkin tuo masennuspeikko hiippailee lähistöllä.
Masennuksen hoidossa täytyisi myöskin tuo taloudellinen puoli huomioida paremmin.

Joillakin ihmisillä taas tulee halu erakoitua, jonkun toisen ymmärtävän ihmisen kanssa.
Eläminen voisi olla hyvinkin vaatimatonta, kunhan se tuottaisi muuten tyydytyksen.

Meissä ihmisissä on monen sortin eläjiä.

Minä olen yksi niistä, joka haluaisi elää onnellista elämää, johon ei kuuluisi väkivalta, eikä varastaminen, eikä muunkaanlainen kieroilu ja alistaminen. Sellaisessa yhteisössä, missä rakkaus toista ihmistä ja elämää kohtaan olisi arvoista korkein.

Nykyinen elämäni on kylläkin ns. onnellinen, mutta jokin mättää.
Ei viinaakaan voi aina syyttää, kyllä siinäkin asiassa on ihminen pääroolissa.

Toiset ihmiset vain ovat sellaisia, että heidän mielestään heillä on kaikki asiat hyvin, ja he ovat oikeutettuja vaatimaan muiden elämän olevan heidän kaltaistansa.

Kuka arvostaa mitäkin, toinen omaisuutta, toinen rakkautta.

Uskovainen ei tarvi olla saavuttaakseen sisäisen rauhan ja onnellisuuden. Eikä välttämättä absolutisti viinankaan suhteen.

Mistä löytäisi täydellisen elämän?
Tuskin sellaista on olemassakaan.
Kaikki tänä päivänä pyörii liiaksi rahan ympärillä. Se on sellainen välttämätön paha.
Ilman sitä on ei nykymaailmassa pärjää, vaikka eläisi kuinka korvessa ja vaatimattomasti.

Täytyy ilmeisesti tyytyä tähän, miten asiat nyt ovat. Vaikka ei eläminen täysin olekkaan sitä mitä sen toivoisi olevan.

Kyllä sitä on itsekkin aika paljolti syyllinen nykytilanteeseensa, mutta ainahan voi haaveilla.

Minäkin olen sairaseläkkeelä ollut jo muutaman vuoden, ja olen vielä reilusti alle kuusikymppinen, joten eihän sitä tiedä mille mallille elämä asettuu tulevaisuudessa.
Onneksi olen kuitenkin näinkin hyvässä kunnossa että voi haaveilla ja unelmoida.
Mutta kuitenkin olen sen verran huonossa kunnossa, että eläkkeläiseksi noterasivat ilman valituksia.

Voi olla hyväkin, että teillä on etäsuhde, onpa aina silloin tällöin tyttökaverillasi odotettavissa "loma."
Se voisi jatkuva "lomakin" alkaa maistumaan puulta, ja tehdä jopa päinvastaisen olotilan.

Pääasiahan on, että on joku joka välittää.

Itse asuin vuoden vakavasti masentuneen ihmisen kanssa, vuoden olimme sen jälkeen jonkinasteisessa etäsuhteessa ja nyt suhde on lopullisesti finaalissa. Uskon ja tiedän, että läsnäoloni saattoi auttaa kumppanini hyvinvointia, mutta itselleni suhde kävi aika ajoin liian raskaaksi, etenkin avoliiton aikana. Etäsuhteessa oli jotenkin "kevyempi" eli helpompi olla, kun sai etäisyyttä suhteeseen ja muihinkin asioihin. Oli todella surullista erota, mutta olen päässyt nyt asian yli, koskemme tainneet muutenkaan olla soveliaita toisillemme. Pohdin nyt toisaalta sitä, että kun hän on tavannut toisen pitkäaikaismasentuneen, että miten suhde voi onnistua, jos kumpikin potee vakavaa masennusta. Toivon toki heille parasta ja tajuan heidän ymmärtävän toisiaan paremmin kuin me, samanlaisesta taustasta johtuen. Tämä ei siis ole mikään epäilys, oma pohdintani vain=). Joka tapauksessa voimia kaikille ja onnellista kesää!!

mä laitan tähän mun tarinan, jos sun tyttöystävää voisi samat jutut auttaa mitkä mua, mutta olen ihan varma että läheisyys auttaa häntä kyllä!!!!

mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika. monilla myös e-pillerit saattavat aiheuttaa kovaa masennusta, painajaisia, paniikkia yms. netissä keskustelupalstoilla paljon keskustelua tästä, joskus pillerien lopetus/vaihto auttaa.