vaivat synnytyksen jälkeen

Mulla oli alapää tosi kipeä ensimmäiset kuukaudet. Alussa en jaksanut nostaa edes omaa vauvaani, sillä niin pahaa jälkeä synnytyksestä tuli. Vaikka pääsin läpi jälkitarkastuksesta kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen, silti sattui vielä jonkun aikaa. Limakalvot ovat jääneet pysyvästi kuivemmiksi.

Rinnat olivat aivan hellinä imetyksen vuoksi ensimmäiset kolme kuukautta. Iho ei mennyt rikki eikä mulla ollut rintatulehduksia, mutta kipu nännien päissä oli kamala. Olen jälkikäteen ihmetellyt, että miten jaksoin imettää niin tunnollisesti, kun usein kivun kyyneleet valuivat pitkin poskia. Ja joskus oli pakko mennä ihan särkylääkkeiden voimalla. Neuvolan mukaan imetysotteessa ei ollut mitään vikaa. Mun rinnat ovat vaan olleet tosi kosketusarat myös ennen kuukautisia, raskaana jne.

Synnytyksen jälkeen olin psyykkisesti tosi herkkä ja itkin ensimmäisen viikon. Väsymys alkoi jo sairaalassa, sillä en älynnyt levätä kunnolla. Heti vauvan syntymän jälkeen kotimme ovi kävi kuin saluunassa. Vieraita kävi aivan liikaa. Joskus muistan kyyhöttäneeni vauvan kanssa sohvan nurkassa, enkä jaksanut enää edes puhua. Mietin vain katkerana, missä voin enää lopulta edes imettää. Minun olisi pitänyt viedä sairaalassa vauvaa enemmän lastenhoitohuoneeseen ja levätä kotonakin puhelin kiinni, suljettujen ovien takana.

Nyt kun odotan toista, niin vieraspaljous ja imetys ovat minulle jotenkin ahdistavia tulevaisuuden näkymiä. Mietin, kärsinkö jälleen yhtä kovista imetyskivuista. Mietin myös, miten saisin pidettyä ihmiset loitolla mieluiten ristiäisiin asti. Aionkin kertoa esimerkiksi äidilleni, että hän ilmoittaa rakkaille sukulaisillemme, etteivät ihmettele, jos en vastaa puhelimeen jne. Ja yleensäkin aion kertoa suoraan ihmisille, että otamme vieraita vastaan myöhemmin.

Tällä kertaa pidän huolen ennen kaikkea omasta jaksamisestani ja toipumisestani. Käytän hyväksi Naistenklinikan henkilökuntaa ja lastenhoitohuonetta, ja kotioloissa otan vastaan kaiken avun aviomieheltä, äidiltä ja mieheni äidiltä.