Olen niin kyllästynyt mieheeni(avomies) että en tiedä mitä tehdä.. Mieleni tekisi lähteä lätkiin, sillä en haluaisi olla onnettomassa suhteessa. Meillä on taaperoikäinen lapsi, joten se mutkistaa tilannetta. Pakko ajatella lapsen parasta.
Mieheni on patalaiska, esim. reilu viikko sitten siivosin ja pyysin miestä tamppaa matot, aiko tehdä sen.. ja kappas viikon ne matot makas eteisen nurkas ja eilen vei ne ulos pienestä painostuksesta.. Meillä ei ole enään mitään yhteistä, olemme kuin kämppiksiä vain.
Ja kaiken kruunaa vielä miehen äiti, hän on niin omistushaluinen lastamme kohtaan, sanonut että se on heidän(isovanhempien)lapsi, he haluavat kasvattaa hänet ja kun olemme käymässä heillä niin anoppi ei anna minun ja lapseni olla hetkeäkään rauhassa esim. jos oon menossa nukuttaa tai lapsi on rinnalla niin tullaan kurkkii ovelta ja koko ajan muutoinkin kyylää.. Ja liiottelee asioita esim. puoli vuotta sitten anoppi anto lapsellemme koriste-esineen käteen (vaikka minä olin asiaa vastaan) ja sit lapsi oli anopilla sylissä ja minä huomasin et lapsi myklää jotain suussaan, anoppi tähän että se on vain leipää(oli jonku aikaa sit syöny leipää), menin kuitenkin tarkistaan tilanteen niin lapsi olikin saanut koriste-esineestä palasen(puuta tms.) suuhunsa ja minä sit otin pois mitä sain. Tilanteessa olin minä, lapsi ja anoppi. Ja kun appi ja mieheni tuli paikalle niin anoppi heille sanoi: "lapsi meinas tukehtua...", ja mistään sellaisesta ei tod. ollu kyse, mutta anoppiahan ne usko. Ja nyt vähän aikaa sit olimme heillä pihalla, lapsi tepasteli ulkona minun valvonnan alaisena ja olihan siinä anoppikin. Lapsi sit kaatui lavaan(siis sellaiseen puiseen), ei tullut edes itkua mutta anoppi heti tähän "oi, hän kaatui suoraan naulan päälle", sanoin että eihän tässä ole edes mitään naulaa, mutta ei ollu kuulevinaankaan. Sit apille ja miehelle kerto kuinka lapsi kaatui suoraan naulan päälle ja minä yritin puuttua peliin, mutta turhaan. En tiedä yrittääkö tahallaan mustamaalata minua, itselle tulee ainakin tunne että anoppi yrittää muille sanoa että "hän on huono äiti". Kävin miehelle tapauksen jälkeen näyttää paikan ja hän kyllä näki että mitään naulaa ei ollu lavassa mutta asia jäi siihen. Mies vain sanoi minulle "noi vanhemmat ihmiset nyt vaan on tollasia, liiottelevat tilanteita." Siis onko todella näin että vanhemmat ihmiset tahattomasti tekee näin?
Tämä tilanne on todella kamala, tätä on kestäny jo noin 1,5vuotta ja en tiedä miten jaksan. Välillä suutuksissaankin mies sanoo että aletaan kahteleen teille(minulle ja lapselle) toista asuntoa, mutta sitten kun rauhottuu niin tulee sovittelee ja on sillee et ei hän tarkottanut. Itse lähtisin, jos rohkeuteni riittäisi. Pelkään että mieheni (ja hänen vanhempsnsa)rupee "tappelee" lapsesta, mutta olen onnettomampi kuin koskaan. Toki lapsesta olen onnellinen, mutta en tässä parisuhteessa.
Mieheni on patalaiska, esim. reilu viikko sitten siivosin ja pyysin miestä tamppaa matot, aiko tehdä sen.. ja kappas viikon ne matot makas eteisen nurkas ja eilen vei ne ulos pienestä painostuksesta.. Meillä ei ole enään mitään yhteistä, olemme kuin kämppiksiä vain.
Ja kaiken kruunaa vielä miehen äiti, hän on niin omistushaluinen lastamme kohtaan, sanonut että se on heidän(isovanhempien)lapsi, he haluavat kasvattaa hänet ja kun olemme käymässä heillä niin anoppi ei anna minun ja lapseni olla hetkeäkään rauhassa esim. jos oon menossa nukuttaa tai lapsi on rinnalla niin tullaan kurkkii ovelta ja koko ajan muutoinkin kyylää.. Ja liiottelee asioita esim. puoli vuotta sitten anoppi anto lapsellemme koriste-esineen käteen (vaikka minä olin asiaa vastaan) ja sit lapsi oli anopilla sylissä ja minä huomasin et lapsi myklää jotain suussaan, anoppi tähän että se on vain leipää(oli jonku aikaa sit syöny leipää), menin kuitenkin tarkistaan tilanteen niin lapsi olikin saanut koriste-esineestä palasen(puuta tms.) suuhunsa ja minä sit otin pois mitä sain. Tilanteessa olin minä, lapsi ja anoppi. Ja kun appi ja mieheni tuli paikalle niin anoppi heille sanoi: "lapsi meinas tukehtua...", ja mistään sellaisesta ei tod. ollu kyse, mutta anoppiahan ne usko. Ja nyt vähän aikaa sit olimme heillä pihalla, lapsi tepasteli ulkona minun valvonnan alaisena ja olihan siinä anoppikin. Lapsi sit kaatui lavaan(siis sellaiseen puiseen), ei tullut edes itkua mutta anoppi heti tähän "oi, hän kaatui suoraan naulan päälle", sanoin että eihän tässä ole edes mitään naulaa, mutta ei ollu kuulevinaankaan. Sit apille ja miehelle kerto kuinka lapsi kaatui suoraan naulan päälle ja minä yritin puuttua peliin, mutta turhaan. En tiedä yrittääkö tahallaan mustamaalata minua, itselle tulee ainakin tunne että anoppi yrittää muille sanoa että "hän on huono äiti". Kävin miehelle tapauksen jälkeen näyttää paikan ja hän kyllä näki että mitään naulaa ei ollu lavassa mutta asia jäi siihen. Mies vain sanoi minulle "noi vanhemmat ihmiset nyt vaan on tollasia, liiottelevat tilanteita." Siis onko todella näin että vanhemmat ihmiset tahattomasti tekee näin?
Tämä tilanne on todella kamala, tätä on kestäny jo noin 1,5vuotta ja en tiedä miten jaksan. Välillä suutuksissaankin mies sanoo että aletaan kahteleen teille(minulle ja lapselle) toista asuntoa, mutta sitten kun rauhottuu niin tulee sovittelee ja on sillee et ei hän tarkottanut. Itse lähtisin, jos rohkeuteni riittäisi. Pelkään että mieheni (ja hänen vanhempsnsa)rupee "tappelee" lapsesta, mutta olen onnettomampi kuin koskaan. Toki lapsesta olen onnellinen, mutta en tässä parisuhteessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ittees niskasta kiinni ja pakkaat kamat ja lapses ja lähdet, ei kenenkään tarvii tollasta kestää.ensinnäkin se että te elätte onnettomassa suhteessa ei tee lasta onnelliseksi!jos lapsi kattoo kaiken aikaa vierestä kun te riitelette, niin todennäköisesti se ero on hänelle helpotuskin.
toisekseen otat härkää sarvista ja keskustelet kaksin anoppisi kanssa tilanteesta.ehdottomasti siis kaksin ilman että siinä on ketään muuta kenelle hän voisi olla pätemässä ja sanot sille että jos haluaa vielä joskus nähdä lastenlastaan niin lopettaa tollasen käytöksen.
tottakai se eroaminen on vaikeaa, mutta jos ei puhuminen tilanteeseen enää auta, niin se on ainoa vaihtoehto ja hei me ollaaan kuitenkin suomessa.harvemmin täällä äidiltä kukaan lasta vie!jos heillä ei ole mitään pätevää syytä siihen ja todisteita miksei lapsi saisi olla sulla, niin ei sitä sulta voi viedä.
nyt vaan rattaat pyörimään niin ja voimia sulle!
Ei se kamojen pakkailu mitään auta, ellet noin muutoin haluu kaappejanne siivoilla.
Mitäs sä nyt noin ittees otat herkästi toisten sanomisista? aikuinen ihminen.
Vanhat ihmiset on hassuja, ja vielä hassummiksi tulevat kun ikää riittää, toisesta korvasta sisään toisesta ulos, ei kannata numeroa alkaan tekeen. Toi on vain osoitus siitä ettei sulla ole muuta elämää, kun on aikaa turhia vatvoo.
Keskustele miehesi, kanssa . Sano, että nyt keskustellaan. Jos et jaksa siivota, niin sano se ja niin edelleen.
Mikä ihme yli-ihminen se anoppi tuntuu täällä olevan yhdelle jos toiselle?
Minä kun sain esikoiseni niin anoppi yritti hetken ruveta päällepäsmäriksi, mutta eipäs ole uhitellut yhden kunnon riidan jälkeen. Minun lapseni, minun perheeni. Minun silmilleni ei anopit hypi. Emme ole olleet tekemisissä moneen vuoteen. Minä olen sitoutunut mieheeni en hänen äitiinsä.
SANO SUORAT SANAT! Ja jos se on sitten miehelle liikaa niin anna semmosen mammanpojan mennä ja valitse ensi kerralla miehesi paremmin.
Pitäisiköhän pistää sama kommentti tuonne toiseen keskusteluun...
Ja jos suhteesi ei ole pelastettavissa niin lähde kävelemään. Ei kukaan sinulta lastasi pois vie ja ennen kaikkea: LOPETA PELKÄÄMINEN! Sinä vastaat yksin omasta onnestasi.
Jospa löytäisit koko kesäksi perheelle mukavaa yhteistä puuhaa ja menemistä. Parisuhdehan vaatii kyllä toimiakseen usein työtä, työtä ja työtä ja just pikkulapsivaihe on monissa parisuhteissa koettelevinta aikaa, varsinkin jos kotityöt kasautuu vain vaimon herteille. Keskustelkaa avioliittonne tilasta, mitä tulevaisuudenhaaveita teillä kummallakin on? MItä anoppiin tulee, yrittäisin vaan kestää ja kuitata asiat huumorilla (tosin saattaisi saada kyllä pinnan kiristyessä piikikkäitä muotoja tyyliin: Jaa, no nyt kipin kapin lapsi sairaalaan kun noin iso pipi tuli...). En antaisi moisten kotkotusten hetkauttaa itsetuntoani ja en ainakaan soisi anopille sitä iloa, että kimpaantuisin tai murehtisin tai näyttäsin epävarmuuttani. Enkä varmaan olisi kyllä paljoakaan tekemisissä hänen kanssaan. Ihan vaan pakollisimmat käynnit, mies voi käydä lapsen kanssa useammin jos haluaa...
ensiksikin jos olette harvoin tekemisissä anopin kanssa niin anna olla. Laiha sopu on aina parempi kuin lihava riita! Miksi edes pitää aina todistaa kuka on oikeassa? Pelaat siinä vain anopin pussiin kun lähdet leikkiin mukaan todistelemaan oikeassa oloasi jne.
Anopin kanssa voisi kyllä selvitellä kahdestaan välejä. Eli jos koko ajan yrittää mustamaalata niin pysyt lapsen kanssa pois sieltä. Sitä uhkausta ennen kyllä on syytä kysyä miksi toinen piikittelee ja mustamaalaa jatkuvasti. Vastauksen mukaan sitten etenet. Et kerro anopin ikää, mutta vanhemmissa ihmisissä korostuu monet piirteet joita nuoremmissa ei ole ja myös epävarmuus panee telemään monia asioita.
Toinen asia on miehesi jonka olisi syytä selvittää asioita äidilleen ehkä myös varsinkin jos lapsen omistussuhteissa on jotakin epäselvää ihan oikeasti ja toistuvasti.
Ja sitten vielä on teidän keskinäinen suhde. Ihmiset ajautuvat välillä tilanteeseen, josta eivät osaa tulla takaisin. Mattojen viemättä jättäminen on ehkä pieni asia tavallaan, mutta voi olla näkyvä asia jostain isommasta. Keskustelemalla moni mutka aukeaa. Riidellessä taa ssanotaan monasti asioita joita pelätään eikä niitä, joita toivotaan. Eli kun luulee, että toinen tahtoo lähteä niin sanomalla sen itse ensin on tavallaan tilanteen herrana jne. Lopulta kaikki se, mitä pitäisi sanoa jääkin sanomatta..
Rakkaus ei noin vain lopu ja katoa. Parisuhde ei aina vaan kukoista satoi tai paistoi. Kun nuo kaksi asia atajuaa ihan oikeasti niin tietää että suhdetta pitää hoitaa jollain tapaa, tapoja on monia. Ja rakkautta pitää vaalia. Tottakai lapsi tuo uuden elämäntilanteen perheeseen ja teidän keskinäiseen suhteeseen ja siihen pitää oppia uudelleen. Ei asiat tapahdu itsestään vaan kyllä jokaisella itsellään on vastuu elämästään ensikädessä! Jos tahtoo olla sen kumppanin kanssa niin joskus on tehtävä töitä ja likaistakin hommaa jotta päästään taas ruusutarhaan takaisin! Tahdosta ja halusta suhteet on kiinni enemmän kuin ihan pelkästä tunteesta. Jos seinät kaatuu päälle niin eipä siinä lempi leiskua!
Miehille jostain syystä helppo tapa on suhteen kriisissä nimenomaan lopettaa ne loputkin kotityöt. Enpä tiedä miksi, mutta noin näyttää olevan todella usein. Eli tavallaan he pahentavat omaa tilannettaan ja antavat lisää vettä vaimon myllyyn! Toisinpäin toimiminen ja sitten emäntä lähtee lätkimään taitaa olla niin iso peikko, että se pelottaa raavastakin äijää..
Parisuhdeneuvoja on ihan hyvä joskus käydä hakemassa ulkopuolisen avustuksella. Et selvästi ole valmis lähtemään jos sanot ettei ole rohkeutta. Kun mitta on täysi niin se rohkeuskin löytyy. Lapsesi ei ansaitse lapsuutta talossa jossa vanhemmat ovat onnettomia ja tekevät hänenkin elämästään kurjan. Vauvakin jo vaistoaa vanhempansa mielialat saati isompi.
nyt kantaa, mutta voisiko olla, että se anoppi liioittelee noita juttuja ihan siksi, että niitä on siten hauskempi kertoa? En ajattelisi kertomasi perusteella, että hän yrittäisi sinua mistään syytellä. Periaatteessa siinä olisi voinut olla naula tai hän olisi voinut tukehtua, eikä se olisi tehnyt sinusta yhtään huonompaa äitiä, olisi vain ollut huonompi tuuri. Ja kyllähän hän itsekin oli paikalla, joten samalla se olisi kritiikki itseään vastaan, jos se oli tarkoitus.
Ärsyttävää varmasti, mutta ei kai nyt kuitenkaan sinua alentavaa.
Kai se suhteellisen tavallista on, että isovanhemmat sanovat vaikka, että "mummon pikku Petteri", eikä se tarkoita, että he omisivat lapsen. Ja sekin on tavallista, että isovanhemmat yrittävät "omia" lapsen silloin kun sitä näkevät. Harvemmin kun kuitenkin näkevät kuin vanhempansa.
Mun mieheltäni onnistuu muuten myös tuo, että viikon kävelee mattojen yli eteisessä monta kertaa päivässä, mutta ei tule mieleen, että ne tosiaan voisi viedä ulos kun kerran niin on puhe ollut.