Meidät on erotettu
aikojen alussa toisistamme
olemme kuin vakka ja kansi
ja olen päättänyt etsiä,
löytää sinut
parisieluni,
*********
*****
**
Sinisin unelmin siivin
lentäen
halki vehreiden metsien
kaipuun vuorien
laulavien laaksojen
meren niin muuttuvaisen
ulottuen halki galaksien
auringonlaskuun punertavaan,
tuhannen yön
sydämen yksinäisyydessä
rakkauden kaipuu
suunnaton
nousee kipuna kiivaana
kristallinen tuskan kyynel
~kuin kuu taivaalle luokse tähtien~
aikojen alussa toisistamme
olemme kuin vakka ja kansi
ja olen päättänyt etsiä,
löytää sinut
parisieluni,
*********
*****
**
Sinisin unelmin siivin
lentäen
halki vehreiden metsien
kaipuun vuorien
laulavien laaksojen
meren niin muuttuvaisen
ulottuen halki galaksien
auringonlaskuun punertavaan,
tuhannen yön
sydämen yksinäisyydessä
rakkauden kaipuu
suunnaton
nousee kipuna kiivaana
kristallinen tuskan kyynel
~kuin kuu taivaalle luokse tähtien~
Vastaukset 25
Vanhimmat
"ja olen päättänyt etsiä,
löytää sinut
parisieluni,"
Sieltähän se sitten tuleekin!
Ja täyttää koko maailmasi, niin Muru toivoo sydämestään, tiedät sen! :)
Rakkauden kutsuvaa energiaa sylittäin sinne
toivoo Murukulta ja mukvaa maanantaita ja alkavaa viikkoa! :)
Eilen illalla ja yöllä oon itkenyt niin paljon, mitä sitä peittelemään ja kaunistelemaan, haavat on auki ja veretävät, ja kaipuu tuskainen,
kyyneleet herkässä ja tulvakin aina välillä ryöpsähtää,,
yöllä tuhanne yön yksinäisyydessä päätin sen, en enää lähde mihinkään "kotkotuksiin",vaan etsin ja aion löytää sen parisielun,,,
uskon sen, että kaikille on olemassa oma parisielu ja toivoni on herännyt, aion sen löytää ja etsiä,,
voih muru, sylini on ollunna avoinna ja kiitos lämpöisistä rakkauden energioista, ne on tarpeen nyt, ootte te runoystävät ihmeellisiä, alkaa jo tuska pikkuhiljaa helpottaa, ja rasseliinakin joutaa jo yöpöydän latikkoon,,
sydämestä asti kiitos ja
oikein rakkauellsita päivää** :)
Ikävä on rankkaa ja viiltävää,
se on runossasi, käsinkosketeltavissa.
Yölintu,runosi on kaunis ja koskettava.
Kiitos runostasi:)
marin, sinun käyntisi
ja mestari-runoilijattaren sanat
lämmittävät ja tuovat pienen
valon pilkahduksen
kyyneleiseen päivääni,
aamuhalit sinne ja voimaa :)
ja suuret**
näitä tarvinkin tänään,
varsinkin tänään,,,kyl se tästä,,
vahvistaa herkkiä siipiä,,,
voi hyvin ja työniloa :)
..upea runo. Kiitos lukuhetkestä : )
Sinulla on suloinen aamuinen hymynlahja, joka nostaa muiden mielialoja** se on siinä,, ja sievä kiitos**
Tuhannen yön sydämen yksinäisyydessä...Suuri kaipuu ja palava mieli, kaunista. Kiitos
Tarkkis
unelmin siivin
lentäen käy tirpusen tie
kaikkien kaipaavien vuorien ylitse se vie,
laulavien laaksojen,,,,
jossakin kuulee, tuntee, kotkani
suuren kaipuuni
ja sen palavan mieleni
laskeutuu viereeni
siipi siipeä vasten
hellyydellä
ja meidät on siunattu rakastavalla sydämellä
joten olkaamme aina onnellisia.
toinen on lintu ja toinen on kala.Ne voivat rakastua mutta mihin koti.Sinun runosi on jälleen niin kaunis ja herkkyydellä kaikella aitoudella kirjoitettu.Sydämelliset suuret kiitokset sinulle!*halii ja toivoo että kirjekyyhky on löytänyt perille*
voi, miten suloista taas sinulta,
tääl arska paistaa ja tuli kauhea hoppu rannalle, arskaa ottaa,, on jo rajat,,:))
kaunis kiits kaikesta, ja sullekkin ojennan kirsikkakukan ihanan punaisia kukkia,
*oleppas hyvä* :)
Rupes oikein päässä soimaan.
Etsi säveliä.
Sanoitus valmiina.
Olet mahtava.
Hymy päivääsi.
Yöhän unelmat kiivaat.........
oliskos se näin;
missä kotkani lentää
siellä minunkin siipeni kaipaavana
lentää,
halki venreiden metsien,
laulavien laaksojen,,,
lennetään, liidellään gitta
sinne missä unelmamme ovatkaan,
lennellään, liidellään,
jossakin kotkamme kohtaamme,
siellä onnemme ikuinen syli,,,
gitta, sait hymyn huulillein ja laulamaan kotkistamme,,,, nyt lauletaan,,jospa kotkamme kuulee,,,kiitos sydämen pohjasta asti,,, :)))))
Edesmennyt hiljainen mieheni,
hän sanoi "vakka kantensa valitsee"
Kaks niin erilaista ja lupsaus päälle,
yhteisen elämän arkku.
Sydän elämän suurella merellä,
rakkaudenpalo valona tiellä.
Ui pieni pursi uhmaten
noita edessä kiehuvia aaltoja.
Löytää!!!
"ja olen päättänny etsiä,
löytää sinut
parisieluni"
"krstalliks tuskan kyynel"
kiteytyneitä eroittuvia helmiä.
yölintu**
Koskettavaa sydämen laulua,
löytää "parisieluni"..sitä minäki niin toivoin.
Taas soi sielus kannel aidosti , kiitos.
Rakkaudella Liiskukka
liiskukka,
ois niin paljon sanottavaa ja kaikkea höpötettävää sun kaa, mut lyhyesti täs,,
Voi, kuinka teillä on ollut kaunis rakkaustarina, olen muistellut lenkkipolulla ja milloin missäkin kertomustasi hiljaisesta, niin äärettömän rakkaasta miehestäsi,
olet kokenut niin monta auringonnousua ja -laskua yhteistä, kunnes tuli se viimeinen yhteinen rakkauden aamunne, kun oksat oli kuin kultaista kimalletta puussa,
enkelit haki hänet viereltäsi, ja kun se naapuri näki sen valon, valoa olit sinä rakkauden lehvä joka olit hänelle niin rakas,,,,*kyyneleet*
ja kuinka rikastuttavaa, kun olen saanut tutustua sinuun, sinä, joka olet, kuin rauhan enkeli vierelläni, vilkkaan ja eloisan tirpusen, *lämpöinen hali*
ihmettelen taas vastausrunoasi,
kaunista, herkkää,,
"Sydän elämän suurella merellä,
rakkaudenpalo valona tiellä.
Ui pieni pursi uhmaten
noita edessä kiehuvia aaltoja."
uiden ja lentäen, välillä ryömien
ja räpiköiden ruossa, sitä se on tää
matkan teko,
mutta vaikka on tämmöttii kyyneleisiin ja sanoisko,putsauspäiviä,, niin siltikin on paljon asioita, jotka on hyvin elämässä ja saan olla niin paljosta kiitollinen,,
olen lomalla ja rukoilen paljon ja lähetän enkeleitä,
valonlapsena sitä haluais paljon enemmän, mihin kykenee,, mutta se pienikin pisara kun sen rakkaudella antaa, siitä voi syntyä suurta,
sielun kannel soi kaipuuta
on niin monta, niin monta, liian monta,
tuhansii sydämen yksinäisii öitä
sitä haluaisi jakaa kaiken kauniin
rakkaan kanssa.
olen niin onnellinen kun olet palannut kehiin taas liiskukkanen, kaunis rakkauden lehvä ~¨
voih kuinka kauniisti runoilit
kiitos kun sain käydä katsomassa
ja lukemassa..ihanaa päivän jatkoa...
lauloin lenkillä laulua; "juuliet ja joonatan,,"
ei mutta kaunis kiitos
Sinulle minulta,
kun kävit
kauniiden sanojesi kanssa,
mukavaa kesäillan jatkoo
ja taas saamme ihailla
ilta-aurngon laskua,,, :))
kauas kantavat!
Kauniisti kirjoitettu runosi on!
(mie just kerkisin kottiin töistä
ja nyt äkkiä hakeen leipää ja
särvintä,,karmee nälätys on noidalla!!)
= )))))))
ihanasti, niin tuttavallisen ystävällisesti,leipää ja särvintä,,,:))
tääl myös tirpusella sudennälkäinen, tulin just lenkiltä ja maha kurnii, eikä ole ruoan laittajaa, tommottii suloinen hännänheiluttaja on aina iloisena oottamaassa ovella ja saa sit het pusut,,,
mut ny on tulossa broitsun filettä pannulla ja riisiä,, tulin ootellessa piipahtaa koneella, ja iloinen olen, kun huomasin noitaliinin piipahtaneen hymyineen, jotka huomataan,,,
"hymyhuulet suukon saavat
hymyhuulet huomataan,,"
ihanaa, kävit ja taisit sieltä repusta taas jottain pirstyspulveriikin tupsauttaa, kun on niin paljon paree olo,,*hymyilee* huomaatkos?
sydämestä asti kaunein kiitos ja tuleppas taas reppuinesi ja hymyinesi tirpun luo,,,:))))))
Siis ihan tosissasi kirjoitat: "kristallinen tuskan kyynel"??!?!
Ironiantaju tekee hyvän kirjoittajan.
Sinä olet liian tyhmä.
olleet täällä runoja lukemassa yöllä,
nooh, sehän mukavaa :)))
enkeleitä lähetän teille ja rakkautta paljon, paljon,, :)))
mukavaa päivän jatkoo :))
"jos minulla ei ole hyvää sanottavaa, olen hiljaa"
itsestäs noin,
arvosta itseäsi, opi rakastamaan,
laita käsi sydämen päälle ja sano, rakastan sinua,,
enkeleitä lähetän sinullekkin ja paljon rakkautta, iloa ja valoa,
tuo on niin hieno elämän viisaus, että en poista sitä, ja mua ei sit kukaan määräile,
oon oman elämän herra ja teen ihan niinkuin itse haluan. :)))
mukavaa päivän jatkoo :))
Peter, haluan sanoa sulle ja kiittää Sua siitä
ja näistä vuosista, kun olet vierellä kulkenut kaikki nämä vuodet,
vaikka ollaan välillä harvoin nähty, mutta oot aina mun sydämessä ja oon vaistonnut senkin kun olet tullut palstalle,,
ja kuinka monta tuskan ja kaipuun yötä,
kipuna kiivaana on ollunna,,
tätä runoasi olen pitänyt tallessa ja lukenut yön yksinäisinä hetkinä ja itkenyt,,
Sinun sydämes on niin kultainen,
oot ystävä rakas ~~ *halihalirutiszstus*
Tämä runosi on uskomattoman upea,,,
hyvät lukijat, olkaa hyvät,peterin parhaimpia;
Jos oot yksin
Jos sulla ei ketään oo, ei ketään kuka sua rakastais,
Anna silloin mun tulla sun unelmiis, anna hetki mun luonas olla,
Älä pelkää, vain hetken luonas olla.
Ota mua kädest kii, ota kii ja lennetään yhdessä unelmiin,
Purista hieman lujempaa, ota rohkeasti kiinni vain,
Älä pelkää, että sut pudottaisin, lennetään yhdessä ain.
Katso mua silmiin, hei katso pidempään,
Huomaatko hei, huomaatko jo, mehän unelmiimme lennetään,
Minä ainakin tunnen jo sen, joko sinäkin tunnet rakkauden,
Usko pois, se sydämiimme iäks jää, hei katso mehän jo lennetään.
Kerron tarinan tuosta vanhasta miehestä, jonka hartiat ikä on jo painanut kumaraan,
Tuli tuolta alhaalta yksinäisyydestä, tänne edesmennyttä vaimoaan tapaamaan,
Näetkö hänen kostuneet silmänsä, katso, se ei johdu tuosta sadepilvestä,
Vaan ilosta ja onnesta, nuoruutensa muistoista,
Sillä täällä hän voi viettää hetken, ja tuntea yhä vaimonsa rakkauden.
Katso tuota pientä tyttöä, Mari hänen nimensä,
Äitinsä yksinhuoltaja, on tuhansine huolineen,
Ne hän yrittää unohtaa, lasisine juomineen,
Mari tänne silmät kyynelehtien saapui, kun äiti yöllä huolet unohtaen sänkyynsä kaatui,
Täällä äiti Marin prinsessa asuun puettaa ja tytön hiukset letille laittaa,
Täällä Mari kavereineen jatkaa leikkejään, tietäen, ettei koskaan yksin jää,
Jos sä katsot mua nyt, näät silmäni kostuneet,
Se ei johdu tuulesta tai sateesta, vaan tuosta pienestä Marista.
Mul olis vielä yksi juttu, tuo Laura, mun lapsuuden vanha tuttu,
Laurankin tapasin aiemmin täällä, unelmissaan pilvien päällä,
Niissä tyttönä kahdeksan vuotiaana, vanhemmilleen niin rakkaana,
Hän koulusta kotiin kiiruhtaa, näyttäen äidilleen piirrustuksiaan,
Laura teki ne tunnilla kuviksen, leikkien niissä kanssaan omien lapsien,
Ei silloin kukaan voinut aavistaa, hänen kohtaloaan synkkää ja ikävää,
Hän 17-vuotiaana huumekoukkuun kiinni jää, nuoruuttaan elää, mutta pelkää jo elämää,
Kaikista niistä huumeneuloista ja valvotuista öistä, jäljet Lauran käsivarsiin ja kasvoihin jää,
Ei vanhempiaan enää nää, siks, ettei tahdo tuottaa heille häpeää,
Myöhemmin sain lukea lehdestä, ristin vierestä nimen Laura Mikkonen,
Ristin alla runon ja sanat, äidin, isän muistokirjoituksen,
Mä muista Lauran mielessäni yhä, pikkutyttönä kahdeksan vuotiaana,
Itsekin lapsi silloin mä vielä, pidin Lauraa kuitenkin mulle niin rakkaana,
Ja kun tuon tekstin lehdestä luen, eräänä talvisena sunnuntaina,
Kädet ristiin laitan ja mietteisiini jään,
Silmäni kiinni painan ja Lauran ystävänä parhaana yhä edessäni nään.
Toisinaan unelmat ja joskus myös haaveetkin, matkammekin päättyy tää,
Sydäntäs vie mä en, älä pelkää, vaan sulle omakses se jää,
Hetken katsomme toisiamme silmiin,
Kuiskaan vielä sulle rakas ja katoan takas unelmieni pilviin.
Kätees jätän vielä viestin tään, toivon, että mieltäs se lämmittää,
Kiitos, että kanssas kulkea sain hetkisen, sain tuntea sun lämpös rakkauden,
Et voinut mitenkään sitä aavistaa, kun sattumalta toisemme kohdattiin,
Miten yksinäinen minäkin ollut oon, ja yhdessä yksinäisyytemme hetkeksi unohdettiin,
Jos joskus vielä tarvitset mua, jos tuhannen yön yksinäisyys luokses saapuu,
Tai jokin asia pelottaa sua, etkä siks selviä yöstäs aamuun,
Kutsu mua, vaikka on myrskyinen yö, ei haittaa, jos salamatkin taivaalta lieskojaan lyö,
Myrskyssä matkani ei kesken jää, en salamoitakaan mä pelkää,
Pian mä jo luokses tuun, kohta rauhassa voit nukkua yösi aamuun.
PeterPan.fly