http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Yksinhuoltajat haluavat itselleen kaksi vapaapäivää kuussa/1135236648378
"Alaikäisen lapsen kanssa yksin asuvalle vanhemmalle pitää säätää oikeus kahteen vapaapäivään kuukaudessa, esittää Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitto. Vapaiden ehtona olisi, että lapsella ei ole lainkaan arjesta vastaavaa toista vanhempaa."
"Alaikäisen lapsen kanssa yksin asuvalle vanhemmalle pitää säätää oikeus kahteen vapaapäivään kuukaudessa, esittää Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitto. Vapaiden ehtona olisi, että lapsella ei ole lainkaan arjesta vastaavaa toista vanhempaa."
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ja sitten vaan entistä hanakammin estämään toisen vanhemman tapaamisia..
»Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitto tunnetaan jatkossa Yhden vanhemman perheiden liittona.»
Minusta tuo kertoo HYVIN paljon siitä millä asialla liitto on.
Jos teillä eron jälkeen sujuu eikä tarvitse olla JATKUVASTI YKSIN vastuussa kaikesta, niin onko se jotenkin sinulta pois, jos niitä perheitä halutaan tukea, jotka tarvitsevat tukea?
Kuule, kyllä niitä etävanhempia on ihan riittämiin, joita ei vaan kiinnosta tavata lapsiaa ja lesket nyt ainakin ovat syyttömiä yksinhuoltajuutensa, sinä kun niin mielelläsi etsit kaikkeen syyllisisä.
Siitä vaaan perustamaan "eroneet vuoroviikkovanehmmat" yhdistystä vastapainoksi.
on sellaisia isiä olemassa jotka eivät halua tavata lapsiaan ollenkaan, tai sitten niin että vain kaksi tuntia viikossa on riittävä hänelle ja sekin tietysti arkena, ei viikonloppuna. Näin toimii minun ex-mieheni.
»Siitä vaaan perustamaan "eroneet vuoroviikkovanehmmat" yhdistystä vastapainoksi.»
Hyvä erovanhemmuus r.y.
Mutta miten erottelet ne jotka joutuvat olemaan lapsen kanssan 24/7 ja ne jotka käyttävät tätä lisäsyynä estää tapaamiset?
..että taattaisiin jokaiselle yhärille kerran kuussa viikonloppuvapaa lapsista jollei etävanhempi lapsia ota.
Minä otan mielelläni kerran kuussa pari ylimääräistä lasta, pientä korvausta vastaan.
Tuo yksinmääräävien yhdistyksen ehdotushan taas lisäisi paineita pitää naisvaltaisten alojen palkat matalina. Kumma etteivät nuo yksisilmäiset näe yhtään merta vesipisaroilta.
"..että taattaisiin jokaiselle yhärille kerran kuussa viikonloppuvapaa lapsista jollei etävanhempi lapsia ota."
hyvä idea, ihmettelin tosin, että sellaisen tuli sulta!
"Minä otan mielelläni kerran kuussa pari ylimääräistä lasta, pientä korvausta vastaan." Siis se siitä sun jalosta ajatuksestasi! En uskon että kovin moni haluasisi sinulle laspiaan antaa kasvatettavaksi vai onko sulla oikein lastenhoidon opintoja tai kokemusta muista kuin omista lapsistasi?
Millä tapaa vkoloppuvapaa esim. kerran kuussa vaikuttaisi naisvaltaiset palkkojen mataluuteen? Ihmeellista ajattelumallia sulla.
yhdistyksen toimintaan. Se ehkä ajaa enemmän sinunkin asioitasi.
Ja miten sinä erottelet etävanhemmat, jotka jaksavat riidellä oikeudessa vuodesta toiseen, miten erottelet ilkeyttään sellaiset kanteet aidosta lapsen edun ajatelemisesta? Tuollaiset erottelut ovat aina ikuisuuskysymyksia, kuten varmaan itsekin tiedät.
isä ei osallistu lasten elämään ja mä vastaan siitä 24/7.
Ja se on aika varmaa.
Kun mies on ollut 15kk kuolleena, niin en usko että kovin monella on enää asian suhteen epäilyksiä.
Mutten kyllä liity kumpaankaan mainittuista liitoista. Hoidan lapseni ja saan kyllä järjestymään pari vapaata/kk. Onhan lapsilla isovanhemmat, kummit jne ja mulla ystäviä.
Siksi tuollaiset yksinhuoltajien yhdistyksen ajamat automaatit ovatkin aivan naurettavia.
Eikös ole aika tunnettua tosiasia, että niin kauan kun naisvaltaiset alat joutuvan kärsimään äitiyslomista yms, se vaikuttaa myös kyseisten firmojen palkanmaksukykyyn.
Tähänhän ollaan pitkään kaavailtu tasausta, mutta jotkut sitä aina vain vastustaa.
Ylimääräiset vapaat edelleen vähentäisivät tuottavuutta plus laittaisivat työnottajien harkinnan siihen että kannattaako ottaa sellaista joka ei tee täyttä työkuukautta.
Tällainen ehdotus olisi lähinnä hallaa naisille, enkä voi ymmärtää miten kukaan muu kuin nimenomaan omaan pussiinsa hyötyvä voisi kannattaa tällaista.
»hyvä idea, ihmettelin tosin, että sellaisen tuli sulta!»
Miksi sitä ihmettelet?
loppuun?
Siis sun mielestäsihän se oli hyvä idea vain sen takia, että jos jotkut toisivat muksunsa sun luokse hoitoon ja sinä saisit siitä rahaa.
Ethän sinä ajattele yksinhuoltajista mitään positiivisesti. Kaikkien pitäisi olla sinun mielestäsi vuoroviikkohuoltajia, sopi sitten perheelle tai ei.
ja sen tukeminen vaikuttavat normaaliin työssäkäyntiin?? Jos kyse on kuitenkin vapaa-ajan aikaisesta lastenhoidon järjestämisestä, niin että yksinhuoltajalle tulee vapaata aikaa. Kyse ei ole järjestää työstä vapaata.
Yhden vanhemman perheiden, eli on siis kaksi perhettä (siitä monikko) Siis lapsi ja isä ja lapsi ja äiti, nämä vain vuorottelevat tosin yleensä isällä on se kaksi viikonloppua..Minä sanon, ettei se oikein riitä vanhempana olemiseen.
Jos teet täydellä kuukausipalkalla kaksi päivää lyhyemmän kuukauden, mitenkö se vaikuttaa tuottavuuteen? Uskotko että kyllä joka firma osaa hiukan laskea kannattaako maksaa sama palkka täyden kuukauden tekeville vai vajaan tekeville.
Tuossa ehdotuksessahan nimenomaan oli kyse ylimääräisistä palkallisista vapaapäivistä.
minä tuosta olen kuullut, niin en tosiaankaan tulkinnut, että kyse olisi ylimääräisistä palkallisista vapaista (eihän siinä ole mitään järkeä), vaan siitä, että yksinhuoltajalla on mahdollisuus kahtena päivänä kuukaudessa olla oikeasti vapaalla, eli ilman lapsia. Eiköhän se ole esimerkiksi kaksi sunnuntaita tai yksi viikonloppu kuukaudessa tai muuten kaksi päivää, jotka työstä jo ovat vapaita.
Ihan kiva, mutta millä tosiaan seulotaan ne perheet, jotka todella ovat oikeuttuja vapaaseen. Esim. että isällä olisi tahtoa ja tunteita tavata lastaan, mutta äidin kanta ei yhtään jousta isän ja lapsen hyväksi, vaan äiti automaattisesti omii lapsen itselleen.
Toinen askarruttava asia on se, että on jo olemassa mahdollisuus hakea itselleen tukiperhettä, mutta harva yhdenhuoltajan perheen vanhempi mahdollisuutta käyttää hyväksi, kun pitää uhrata itsensä ja lapsensa messias- sydroomassa, kun ei anna loukattu/katkeroitunut ego periksi apua pyytää vaan kovalla uholla on kaikki yksin hoidettava, jaksamisen äärirajoilla.
Kun mahdollisuudet on olemassa, niin niitä olisi myös osattava käyttää.
Ei tukiperhettä niin vain saa. Minulle on etsitty tukiperhettä vuoden ajan 100 km:n säteellä asuinpaikastani mutta eipä vielä ole ketään homma kiinnostanut. Lapsia on useampia ja lisäksi kaksi on erityislapsia joten uskallusta lasten ottamiseen ei juuri ole.
Meidän on jokaisen itse verkostoamme lähdettävä rakentamaan. Meillä perhekerhossa tuli puhettaa siitä, että tukiperhettä ei noin vain ole saatavilla. Siitä sitten lähti ajatus siitä, että meistä jokainen voisi terveinä nuorina ihmsinä lähteä omalta osaltamme auttamaan toinen toisiamme.
Nyt meitä on kolme yhdenhuoltajanperhettä, jotka pyöritämme piiriä, jossa kukin vuorollaan ottaa lapset luokseen. Lapsia on yhteensä viisi, joista yksi on erityslapsi, hänen isänsä antoi meille kahdelle muulle luottoa sen verran, että meiltä löytyy uskallusta.
Toveruutta ei enää ole, eikä muutenkaan osata sosiaalisia taitoja ylläpitää, että olisi ympärillä tukiverkostoa, sitä ei vaan osata nostaa katsetta omasta navasta peiliin. Pyöritään omassa pienessä piirissä ja sitten hädän hetkellä huomataan, että yksin ollaan.
Tuo tukiverkosto pitäisi tosiaan olla olemassa ja vaikka kuinka paljon on ystäviä ja tuttavia, niin ei sitä tukea kuitenkaan niin vain saa. Minä elän ihan eri elämäntilannetta kuin ystäväni; heillä lapset aikuisia ja asuvat omillaan, minun lapset pieniä. Ystäväni haluavat viettää vähäisen vapaa-aikansa omissa menoissaan ja heitä ei enää lasten hoitaminen kiinnosta. Lapsilla on kavereita mutta heidän vanhempansa taas niin paljon nuorempia kuin minä ettei heidän joukostaan ole sellaista ystävyyttä löytynyt jolta voisi apua pyytää. Sukulaisia minulla ei ole ja ex:n sukulaiset asuu satojen kilometrien päässä. Yksinhuoltajia en tältä kylältä edes muita tunne, ei taida ollakaan. Ainakin perhekerhossa ja lasten kerhoissa on vain onnellisia aviovaimoja. Onneksi on avuliaat naapurit joiden tuella pääsen hetkeksi vapaalle ja irti kotiympyröistä.
monilla jo ei olisi enemmänkin niitä vapaapäiviä kuussa! Ainakin tuntemillani yh:lla ei ole toinen vanhempi kyvioissa mukana, mutta eivät he todellakaan siltikään ole lapsensa kanssa 24/7. ensinnäkin ensin lapset ovat päiväkodissa, joka on heille ilmainen, ja lapset ovat siellä paljon pidenpään kuin työpäivä kestää. Sitten illalla pari kertaa viikossa joku tulee lasten kanssa tai lapset menevät jonnekin kyläilemään. Ja sitten viikonloppuna lähdetäänkin baariin.
Että se siitä 24/7!!!
lapsen kans juosta viikonloppuina baareissa! Kyllä on ainakin itsellä ja tuntemillani muilla yh:lla aika lailla 24/7 sitä lapsen kanssa olemista. riippuu tietysti vähän lapsen iästä. Tuo toisi kyllä helpotusta varmasti monelle, joilla ei tosiaankaan se toinen vanhempi osallistu mitenkään lapsenhoitoon. Mietin vaan että mitenhän se käytännössä sitten on, kuka niitä lapsia tulee kotiin kahdeksi päiväksi hoitamaan?
itse olen eronnut ja lapsi käy säännöllisesti joka toinen viikonloppu isällään. Olen vuorotyössä ja lapsi ympärivuorokautisesti auki olevassa päiväkodissa. Sinänsä kuvio kuulostaa hyvältä ja toimiikin mutta mutta...vuoropäiväkodissa lapsella on hoito-oikeus ainoastaan vanhemman työvuoron aikana (yövuoron jälkeen lisäksi nukkuma-aika) ja lapsi on haettava 30min sisällä työvuoron loputtua ja tuoda saa 30min ennen työvuoron alkua. Viikonloput eivät suinkaan automaattisesti ole vapaata töistä vaikka lapsi onkin poissa (tosin tuntuu lähes vapaalta). Baariin pääsen ihan riittävästi (noin 1krt/2kk), mutta tavallisten asioiden hoitaminen kuten hammaslääkärissä käynti, kampaajalla käynti, virastoasioiden hoito, gynegologilla tai muuten lääkärillä käynti, kosmetologilla käynti puhumattakaan harrastuksista tai muusta kuin lapsen kanssa tapahtuvasta ulkoilusta/liikunnasta huolehtiminen on todella luovuutta vaativaa. Kiirettä pitää, että ehtii kaiken hoitaa niinä lauantai päivinä, jolloin on vapaata myös töistä. Muutamia kommentteja olen saanut osakseni kun esimerkiksi vilkkaan 4-vuotiaan kanssa on KELa:ssa tms paikassa jonoteltu tunninkin ajan. Että ei se ihan niin ruusuista ole toi LÄHIvanhempana oleminen. Ja se ainainen arvostelu! Jos olet räjähtänyt ja tukka hapsottaa niin sanotaan heti; kyllä noi yhärit heti tunnistaa kauppajonossakin kun tukka likasena kirkuva lapsi käsipuolessa raahaavat Siwan muovikassia. Ja jos huolehdit itsestäsi ja pukeudut siististi niin sitten uupuneet ydinperheiden kotiäidit on kateellisia kun noilla yhäreillä on JOKA TOINEN VIIKONLOPPU! omaa aikaa!
minun lapsi on päivähoidossa siksi, että voin itse kustantaa meidän elämän. Vien hänet hoitoon ja haen heti töiden päätyttyä. Jos olisin tuntemiesi yh:en kaltainen säässtäisin aikaa ja rahaa (bensakulujen muodossa) jos kävisin kaupoilla ennen lapsen pois hakua.
Hoito päiväkodissa ei ole kaikille yh:lle (minä mukaan lukien) suinkaan ilmainen.
Kävin v. 2007 tasan kaksi kertaa baarissa jolloin lapsi oli hoidossa vajaan vuorokauden.
Tänä vuonna en ole vielä "ennättänyt" baariin ja saa nähdä onnistuuko se loppuvuonnakaan.
En myöskään harrasta saunajuomia enkä muutenkaan
lipittele kaljaa tai siideriä silloin kun olen lapsen kanssa kotona.
Vihdoinkin jotakin positiivista!
Erittäin tarpeellinen aloite tuo. Tiedän erittäin hyvin ja kantapään kautta tämän elämänvaiheen raskauden. Lapsenikin "maksavat" tästä tilanteesta.
Näin toteaa yksinhuoltajaäiti vuodesta 1997 ja totaaliyksinhuoltajaäiti vuodesta 2000. Eli ex-puolisoni otti lapset luokseen kaiken kaikkiaan vain muutaman kerran vuosien 1997-1999 aikana, siitä asti olen täysin yksinhuoltanut heidät.
Lämpimiä halauksia ja tsemppiä kaikille totaaliyksinhuoltajille!!
joku joka katsoo noita lapsia vapaapäiväsi aikana. Ihmettelen kyllä mihin niitä vapaapäiviä tarvitaan, kun lapset ovat tämän tästä isällään!
Kysehän oli nimenomaan, että niille yksinhuoltajille, joiden lapset EIVÄT OLE VÄLILLÄ TOISELLA VANHEMMALLAAN. Kun on paljon totaaliyksinhuoltajia, joilla ei sitä toista vanhempaa ole mukana ollenkaan.
Että ärsyttää tommoset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa itseään kuvitella toiseen tilanteeseen!
Mihin pitäisi osata eläytyä?
Totaaliyksinhuoltajan tilanteeseenko? Totaaliyksinhuoltajiakin on monenlaisia. Varmasti moni meistä on vaarassa uupua ja kaikki varmasti ansaitsisimme nuo kaksi vapaapäivää, mutta ei totaaliyksinhuoltaja ole mikään yhtenäinen joukko.
Ainakaan mä en osaa kuvitella, että veisin lapseni johonkin hoitoon 2pv/kk. Jos en löydä lapsilleni yökyläpaikkaa sukulaisten tai ystävien luota, niin en mä niitä laitokseenkaan veisi. Mihin lapset vietäisiin? Viikkopäiväkotiin? Koululaisetkin? Vai kenties lastenkotiin? Tukiperheistä on pulaa muutenkin, kuinka niitä löytyisi tähänkään systeemiin? Vai maksettaisiinko vaan rahaa suoraan huoltajille, että hommaavat hoitajan?
Itse olen ollut kohta 7 vuoden ajan totaaliyksinhuoltaja. Mutta ikinä ei ole tuntunut siltä, että tarvitsisin "taukoa". En ole ikinä ollut uupunut tai väsynyt tilanteeseeni. Eli en ajatellut totaaliyksinhuoltajia "yhtenäisenä joukkona".
Se mitä tarkoitin on, että ymmärrän kuitenkin niitä, jotka uupuvat ja tarvitsevat sitä apua ja joillekin tämä tuki voi olla korvaamaton apu.
Juuri näin, olemme kirjava joukko. helposti täällä palstoilla ärähdetään että "hae apua" kun joku sekoilee. Siitä juuri on kysymys. kuka siis todella auttaisi ja olisi valmis tekemään toisen puolesta jotain?
Olen kasvattanut yksin kahta villiä poikaa jotka lähestyvät jo täysi-ikäisyyttä. Monesti olen itkenyt väsyneenä kun he ovat rajojaan koitelleet ja loukanneet sanoillaan. Nyt alkaa näyttää että hyviä miehiä heistä kuitenkin on tulossa, mutta sen edestä olenkin antanut kaikkeni.
Lasten isä vaihtoi minut nuorempaan ja asuu ulkomailla.
Ole ylpeä kun olet saanut kasvatettua kaksi kunnollista miehenalkua ihan yksin! Kyllä on valitettavasti olemassa perheitä joissa on kaksi vanhempaa mutta lapset silti aivan ilman hoitoa jo tuossa kymmenen vuoden iässä. Minä olen sitten, ihan oikeasti, hoitanut tämän perheen tyttöä monta kuukautta omien lasteni ohella... vanhemmat kun tekevät kuulemma pitkää päivää.
Kiitosta ei ole tullut eikä puhelimeen vastata jos heille soitan.
Mutta sinulle tsemppiä - eikös ole ihanaa kun voi ottaa kaiken kunnian ihan yksin lapsista! :-)
Ketään ei voi auttaa väkisin, miksi se avun pyytäminen on niin vaikeaa? Meneppä tarjoamaan apuasi, niin turpaan tulee. Naisten ego ei vaan anna periksi pyytää apua, enemmin itketään monet itkut, kuin sanotaan ääneen, että tarvitsen apua.
Isättömyyden ongelmat voivat tulla esille vasta aikuisiässä, esim. kyvyttömyytenä isyyteen.
jos apua ei aina kelpaa (=jos sitä ei aina tarvita).
Ainakin mun kokemus on, että turhan puhujia on paljon enemmän, ku niitä jotka on oikeasti valmiita auttamaan, kun apua pyytää.
Aina apua ei tarvi just silloin, ku toinen tarjoaa, mut kivalle tarjous silti tuntuu. Vielä paremmalle tuntuu, jos tyyppi sitten, ku tarvii apua, on valmis auttamaan.
En tiiä teistä toisista, mutta minulla on kaksi vapaapäivää viikossa ympäri vuoden. Sitä kutsutaan viikonlopuksi ja vietän sen ihan mielelläni muksujen kanssa. Toinenkin (etä-)vanhempi on, mutta on sellainen 'lainkaan arjesta vastaava' tapaus. Jos haluan joskus ns. lapsivapaan viikonlopun, niin sekin onnistuu. Miksi rasittaa lainsäätäjiä tuollaisella pikkujutulla, kun tärkeämpiäkin asioita olisi hoidettavana!
Kliseistä! Me kaikki ollaan erinlaisia ja näemme arkemme erivalossa ja jaksaminenkin on nähtävä vahvuutena, mutta kaikki ei vaan jaksa samalla tavalla. Vallitsevissa olosuhteissa on, vaan osattava rakentaa arkea ja avun pyytäminen on suurempaa vahvuutta kuin se, että yrittää vakuuttaa itselle ja muille, että on vahvoilla ja jaksaa.
Mutta tämä laki valmistelu ei ole mikään pikkujuttu, niille vanhemmille, jotka ovat jaksamisen äärirajoilla, tämä laki olisi mitä parasta ennaltaehkäisyä. Niinhän se toki meneen, jos ei osaa asettua toisen asemaan ja asia ei koske itseään, se koetaan turhana.
sitten laitetaan siksi aikaa, kun sillä ainoalla arjesta huolehtivalla vanhemmalla on ne kaksi lakisääteistä vapaapäivää kuukaudessa? Onko sitä seikkaa yleensä ollenkaan mietitty? Päiväkodit pullistelevat jo nyt äärirajoilla, kun niitä jokunen vuosi sitten lakkautettiin. Ja jos lapsilla ei todellakaan ole kuin se yksi vanhempi, niin kenet velvoitetaan hoitamaan heitä loman aikana, vanhemman lähisukulaisetko? Voiko siitä velvollisuudesta sitten kieltäytyä?
Puhut vanhemmista, jotka ovat jaksamisensa äärirajoilla. Minä luulen, että heidän jaksamiseensa vaikuttavat monet muutkin asiat kuin pelkästään vapaapäivän puute! Olen itse ollut yh jo yli kymmenen vuotta, mutta en ole kokenut sitä mitenkään ylivoimaisena tai jaksamistani syövänä aikana. Olen ollut välillä kotiäitinä, välillä työssä, lapset ovat käyneet koulua, elämä on sujunut ihan arkisen hyvin. On eri asia, jos vanhemmat eivät hallitse tätä arkisen elämän menoa. Tiedän toki, että jollekin voi se pari päivää olla todella tarpeen, mutta en siitä nyt ihan lakia alkaisi vääntämään. Tässäkin keskustelussa haiskahtaa se suomalaisten tapa ruveta puhumaan vain seurauksista, kun pitäisi puuttua niihin syihin, jotka ahdinkoa aiheuttavat.
Elokuussa juhlistan täyttäkymppiä, kahden lapsen yksihuoltaja äitinä ja siihen aikaan mahtuu paljon, kotiäitiyttä,opiskelua, työtä ja opiskelua työtä yhtä aikaa ja antoisaa aikaahan tämä on ollut, en itsekkään ole kokenut mitenkään erikoisen rankkana, mutta se ei anna minulle oikeutta, väheksymään asian tärkeyttä.
Sinun "ahdinkosi" syy ei ole vapaa- ajan puute, mutta se ei auttomaattisesti pois sulje sitä, että se ei voisi olla syynä, joka aiheutta ahdinkoa. Minä en ainakaan kovin hanakasti, lähde osoittamaan ketään sormella, että kärsi, kun et kerran osaa hallita arkeasi, vaikka monella oliskin peiliin katsomista, kieriessään itsesäälissä.
Mutta vielä pitää antaa vähän luottoa, sille, että löytyy niitä avara sydämisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita, nostamaan katseen omasta navasta peiliin ja ovat valmiita antamaan aikaansa, sitä tarvitseville. Minun kotini ovet ovat aina olleet avoinna ja tulee olemaan jatkossakin. Olemme 6 v. toimineet tukiperheenä vaikka olemmekin yhdenhuoltajanperhe.
melko raskaalla näppäimistöllä mm. minua. Enhän minäkään väheksy kenenkään "ahdinkoa" (lainausmerkit ovat sinulta, eivät minulta!) tai sormella osoittele niitä, joiden arjenhallinta on pielessä, päinvastoin yritin sanoa, että niillä joilla arki ei suju, on muitakin ongelmia kuin yksinhuoltajuus! En ala yleistämään tässäkään asiassa, kaikilla yh:lla ongelmia ei ole. Ja kuka se siellä itsesäälissä kierii - en minä ainakaan, enkä siltikään ala ylimieliseksi. Varsinaiseen kysymykseeni et kuitenkaan vastannut, etkä näköjään rohkene pohtia niitä syitä, joita peräänkuulutin. Ei Suomesta kuitenkaan (realistisesti ajatellen) löydy sitä avarasydämisten lähimmäisten joukkoa, joka vapaaehtoisesti ottaisi hoitaakseen toisten lapset vanhemman loman ajaksi. Yksittäisiä perheitä ja ihmisiä kyllä on, niin kuin sinäkin nyt sanot olevasi, mutta laajamittaisesti en usko että tuollainen laki voitaisiin toteuttaa.
Mitä mieltä olet vaikkapa omaishoitajien asemasta nyky-Suomessa? Heilläkään ei ole kunnollista lomaturvaa olemassakaan.
"yritin sanoa, että niillä joilla arki ei suju, on muitakin ongelmia kuin yksinhuoltajuus! "
Mä itse olen yksinhuoltaja eikä ole mitään ongelmia, MUTTA ymmärrän hyvin, että jokainen tarvitsee lepohetken! Ja se lepohekti EHKÄISEE aika monta muuta mahdollista ongelmaa, jos oma jaksaminen on rajoilla. Ja jos oma jaksaminen romuttuu, niin silloin tietenkin alkaa olla ongelmia vaikka missä asiassa.
Onko esim. omaishoitajien loma-aika järjestetty avarasydämisten vapaaehtoisten varaan? vastaus: Ei ole. Eikä tässäkään ole nyt siitä kysymys. Kuluja omaishoitajien lomistakin syntyy ja niin syntyy myös näistä yksinhuoltajien vapaista.
Yksinhuoltajia, eikä mitään ongelmia. Aika hienoa.
Oon ollu yksinhuoltajana vasta pari vuotta ja ongelmia on ollut. Suuri osa niistä on liittyny arkielämän järjestämiseen ja siihen että yksi aikuinen voi olla vain yhdessä paikassa yhtä aikaa. Meillä oli kaksi osallistuvaa vanhempaa kunnes toinen kuoli yllättäen. Tilanteeseen sopeutuminen ei ole ollut helppoa.
Jaksamisenkin kanssa on välillä ollut ongelmia. Kun on ärsyttänyt olla pyytämässä aina apua. Mutten kyllä usko, että laki vapaista helpottaisi kovin suuresti ainakaan meidän elämää. Kyllä ihmiset auttavat ilman lakiakin, jos ovat auttaakseen. Ei laki sitä muuta.