Suomessa vietetään parhaillaan
sotainvalidien viikkoa, heidän arkensa
on erilainen kuin meidän, muistakaa
siis heitä !
ISÄ, - TOI VAARI ON VETERAANI
Vaareja he nyt jo ovat; nuo veteraanit kivikovat.
Monet vaivat heitä piinaa; harvat sortuneet on viinaan.
Takana on nuoruus päivät; sotakentät, jonne jäivät.
Monet asetoverit; kotikylän kaverit.
Tuossa menee eräs vaari; hänkin vanha veteraani.
Mitättömän näköinen; Reino August Virtanen.
Sirpaleita siellä, täällä; arvet ei näy vaatteet päällä.
Proteesi on jalkanansa; tulee toimeen omillansa.
Kauppaan hän nyt taapertaa; avaa oven, kumartaa.
Kansaa virtaa solkenaan; kiitosta ei keltään saa.
Vihdoin pääsee sisään hän; ostaa muita vähemmän.
Ei herkkuihin oo hällä rahaa; on kuin olis' tehnyt pahaa.
Paskat palkaks' antaa kansa; kun puolusti he rakkaitansa.
Nyt ei kansa huomaa mitään; kun ei kuuluta me itään.
Vaan ei hänkään kerjää mitään; itsestään, kun huolen pitää.
Vaikk' on kovin raihnainen; tuo sankar' sotakenttien.
Hiljaa liikkuu keppi kä'essä; lepää hetken ylämäessä.
Seisahtaa ja huokailee; ympärilleen katselee.
Kaks' nuorta ohi viilettää; vihreä on toisen pää.
Tosell' rengas nenässänsä; niinkuin heidän härjillänsä.
Vanhus miettii, ymmärtää; tämähän on elämää.
Tavat syntyy ajan myötä; luonto meissä tekee työtä.
Itseään hän hetken soimaa; ei kasvatukseen jäänyt voimaa.
Liiallinen vapaus; tais' olla lasten kirous.
sotainvalidien viikkoa, heidän arkensa
on erilainen kuin meidän, muistakaa
siis heitä !
ISÄ, - TOI VAARI ON VETERAANI
Vaareja he nyt jo ovat; nuo veteraanit kivikovat.
Monet vaivat heitä piinaa; harvat sortuneet on viinaan.
Takana on nuoruus päivät; sotakentät, jonne jäivät.
Monet asetoverit; kotikylän kaverit.
Tuossa menee eräs vaari; hänkin vanha veteraani.
Mitättömän näköinen; Reino August Virtanen.
Sirpaleita siellä, täällä; arvet ei näy vaatteet päällä.
Proteesi on jalkanansa; tulee toimeen omillansa.
Kauppaan hän nyt taapertaa; avaa oven, kumartaa.
Kansaa virtaa solkenaan; kiitosta ei keltään saa.
Vihdoin pääsee sisään hän; ostaa muita vähemmän.
Ei herkkuihin oo hällä rahaa; on kuin olis' tehnyt pahaa.
Paskat palkaks' antaa kansa; kun puolusti he rakkaitansa.
Nyt ei kansa huomaa mitään; kun ei kuuluta me itään.
Vaan ei hänkään kerjää mitään; itsestään, kun huolen pitää.
Vaikk' on kovin raihnainen; tuo sankar' sotakenttien.
Hiljaa liikkuu keppi kä'essä; lepää hetken ylämäessä.
Seisahtaa ja huokailee; ympärilleen katselee.
Kaks' nuorta ohi viilettää; vihreä on toisen pää.
Tosell' rengas nenässänsä; niinkuin heidän härjillänsä.
Vanhus miettii, ymmärtää; tämähän on elämää.
Tavat syntyy ajan myötä; luonto meissä tekee työtä.
Itseään hän hetken soimaa; ei kasvatukseen jäänyt voimaa.
Liiallinen vapaus; tais' olla lasten kirous.
Vastaukset 11
Vanhimmat
toivotaan et kaikki ymmärtäs ja osaisivat myös arvostaa heitä jotk sodassa olivat.
Rakastan kaikkia vanhoja miehiä ja naisia, meidän isiä ja äitejä.
Lapsena kävin isäni kanssa Helsingissä. Asemahallissa oli miehiä (pultsareita), jotka tulivat pyytämään "tupakkarahaa" isältäni. Ihmetykseni oli suuri, kun isäni antoi noille "puliukoille", miksi heidät näin. Kummeksun sitä ääneen, johon isäni snoi, että he ovat hänen sotakavereitaan. Että ovat sodan vuoksi juoppoja.
Olin ihmeissäni, kuulin ensimmäistä kertaa, että isä oli ollut sodassa. Olin kai jotain 8-vuotias, eli se oli joskus 60-luvulla.
Veteraaneilla oli vanhanakin yhteys, sanaton. Heillä oli yhteinen kokemus, jonka vuoksi he kunnioittivat toisiaan yli aaterajojen.
Kun näen vanhan miehen, minun tulee ikävä isääni.
.. ja siitä kaikesta on alle 70 vuotta aikaa !
Pistää miettimään kuinka nopeasti sodan jälkeen kaikki on saatu tähän malliin, että nyt tässä huolia vailla sättäillään..! Mummolla kun ei ollut ees puhelinta...
heille kyl kuuluu, jos ei heit olis ollu niin tuskin tässä ees istuttais chatäämässä ja valittamassa jostain pikku asioista. Hyvä hymyhuuli toi oli tosi asiaa.
on katsella runoa...mittaa...
vakka ei edes tekijä tiedä mittään.
kiitos kauniista tekstistäsi
juuri maanantaina minun isäni,sotaveteraani nukkui pois.
Kiitos kauniista runosta. Paljon on vielä sotainvaliidejä jotka ovat elossa ja tarvitsevat huolenpitoamme. Antakaamme siis heille apua se lyhyt aika jonka he sitä vielä tarvitsevat !
Voi herranjestas tämmöistä rättätättäloruilua, jolla ei ole runouden kanssa mitään tekemistä
On kamalaa punoa
rättätättärunoa,
jossa rytmi kulkee rättätättätää
ja siitä rättätättätää jälki jää
Tälleenhän vois jatkaa vaikka loputtomiin.
Rättätättätää
reppanaa...
pistäisit runojasi tuonne 65 palstalle. Siellä nimittäin kaivataan "runoilijaverta".
Ja ymmärretäänkin.