Otetaanpas vaihteeksi ihan asiallinen aloitus, kun joku tuossa alempana myöskin sellaista yritti. Irtaudutaan virtuaalitodellisuudesta ja koetetaan päästä kiinni reaalimaailmaan. Tässä tulee tositarina omasta tilanteestamme, tuhnutuksesta ja kaupankäynnistä.
Tapasin nykyisen avovaimoni joskus 2000-luvun vaihteessa. Silloin ei ollut lapsista tietoakaan ja työpaikka oli enemmän kuin vaakalaudalla kummallakin. Tuhnutimme molemmat tahoillamme noin neljä vuotta, ja toisin kuin tällä palstalla väitetään, saimme pesämunaa tuossa ajassa yhteensä yli 100 000 euroa säästetyksi. Tosin vuokriin meni rahaa ja asuntojen hinnat nousivat, mutta emmehän edes tienneet, aiommeko pistää hynttyyt yhteen.
Syntyi ensimmäinen lapsi. Päätimme koettaa kahden asunnon systeemillä, mutta ostimme toisen asunnon omaksi hintaan noin 160 000 euroa. Kyseessä pieni kaksio Helsingissä.
Nyt sitten toinen tuhnutti ja toinen maksoi omaa. Kului kaksi vuotta, laina lyheni hieman, mutta säästöä oli taas kertynyt joitain kymppitonneja. Syntyi toinen lapsi. Nyt oli pakko muuttaa yhteen, vaikka tykkäsimmekin itsenäisestä elämästä. Kahden lapsen kanssa oleminen on niin kovaa työtä, että hommat sujuvat mukavammin yhdessä.
Ei kun kämppä myyntiin. Saimme asunnosta noin 40 000 euroa enemmän kuin mitä olimme siitä maksaneet.
25 vuoden velka päälle ja omakotitalo alle. Tällä hetkellä lyhentelemme lainaa noin 1100 euroa kuussa ja lämmitykseen muuhun menee noin 300 euroa päälle. Talossa on neljä huonetta, sauna, kodinhoitohuone, kaksi vessaa, yläkerrassa mahdollisuus laajentaa. Tontti on reilut tuhat neliötä ja naapureihin mukava hajurako. Tallissa 3 vuotta vanha auto, kohta pitäisi ostaa toinen.
Ja voi pojat, että asumisen taso on parantunut. Ei enää kusipäisiä naapureita poraamassa seiniin, ei parkkipaikkaongelmia, ei yläkerran kanta-astujia, ei kellonaikoja jolloin joku asia on kiellettyä jne. Ei parveketupakoitsijoita.
Päästyämme kerrostaloläävästä pois olemme olleet onnellisia ja tyytyväisiä. Jossain vaiheessa tuhnutuksen on loputtava, jos aikoo taata jälkipolville edes jonkinlaisen perinnön. Ja on oma tupa ja oma lupa ja kaasugrilli laitetaan päälle juuri silloin kun halutaan.
Tsemppiä kaikille rommausta odottaville. Me emme jaksaneet odottaa!
Tapasin nykyisen avovaimoni joskus 2000-luvun vaihteessa. Silloin ei ollut lapsista tietoakaan ja työpaikka oli enemmän kuin vaakalaudalla kummallakin. Tuhnutimme molemmat tahoillamme noin neljä vuotta, ja toisin kuin tällä palstalla väitetään, saimme pesämunaa tuossa ajassa yhteensä yli 100 000 euroa säästetyksi. Tosin vuokriin meni rahaa ja asuntojen hinnat nousivat, mutta emmehän edes tienneet, aiommeko pistää hynttyyt yhteen.
Syntyi ensimmäinen lapsi. Päätimme koettaa kahden asunnon systeemillä, mutta ostimme toisen asunnon omaksi hintaan noin 160 000 euroa. Kyseessä pieni kaksio Helsingissä.
Nyt sitten toinen tuhnutti ja toinen maksoi omaa. Kului kaksi vuotta, laina lyheni hieman, mutta säästöä oli taas kertynyt joitain kymppitonneja. Syntyi toinen lapsi. Nyt oli pakko muuttaa yhteen, vaikka tykkäsimmekin itsenäisestä elämästä. Kahden lapsen kanssa oleminen on niin kovaa työtä, että hommat sujuvat mukavammin yhdessä.
Ei kun kämppä myyntiin. Saimme asunnosta noin 40 000 euroa enemmän kuin mitä olimme siitä maksaneet.
25 vuoden velka päälle ja omakotitalo alle. Tällä hetkellä lyhentelemme lainaa noin 1100 euroa kuussa ja lämmitykseen muuhun menee noin 300 euroa päälle. Talossa on neljä huonetta, sauna, kodinhoitohuone, kaksi vessaa, yläkerrassa mahdollisuus laajentaa. Tontti on reilut tuhat neliötä ja naapureihin mukava hajurako. Tallissa 3 vuotta vanha auto, kohta pitäisi ostaa toinen.
Ja voi pojat, että asumisen taso on parantunut. Ei enää kusipäisiä naapureita poraamassa seiniin, ei parkkipaikkaongelmia, ei yläkerran kanta-astujia, ei kellonaikoja jolloin joku asia on kiellettyä jne. Ei parveketupakoitsijoita.
Päästyämme kerrostaloläävästä pois olemme olleet onnellisia ja tyytyväisiä. Jossain vaiheessa tuhnutuksen on loputtava, jos aikoo taata jälkipolville edes jonkinlaisen perinnön. Ja on oma tupa ja oma lupa ja kaasugrilli laitetaan päälle juuri silloin kun halutaan.
Tsemppiä kaikille rommausta odottaville. Me emme jaksaneet odottaa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Tuhnutimme molemmat tahoillamme noin neljä vuotta, ja toisin kuin tällä palstalla väitetään, saimme pesämunaa tuossa ajassa yhteensä yli 100 000 euroa säästetyksi."
Kuulostaa kummalliselta, jos laskee että neljässä vuodessa on 48kk, joten 100 000.- säästettynä tarkoittaa n. 2100€ /kk
tämän päälle vielä Tuhnuutteluajan vuokrat.
Ilmeisesti olette hyvätuloisia jos menojen jälkeen kykenette vielä 2000€/kk säästämään pesämunaa.
mutta seuraavaa ihmettelen :
-------------------------------
"25 vuoden velka päälle ja omakotitalo alle. Tällä hetkellä lyhentelemme lainaa noin 1100 euroa kuussa ja lämmitykseen muuhun menee noin 300 euroa päälle. "
miksi ihmeessä lyhennätte vain 1100 euroa kuukaudessa, kun aikaisemmin oli niin hyvin varaa säästää yli 2000€ kuussa vuokratuhnuutus?
tuntuisi että olisi varaa lyhentää 2000(sama kun säästösumma aikaisemmin esimerkki vuokratuhnuutus 500€kk = 2500€/kk miinus muut kulut 300€ = yhteensä n. 2200.-/kk
miksi vain 1100???
Eihän se mulle kuulu mutta tositarinaasi itse aloitit?
ja kaasugrilli laitetaan päälle juuri silloin kun halutaan.
Varmaan joku kädetön:)
Kahteen lapseen menee se tonni kuussa melko kevyesti. Aiemmin meillä ei ollut lapsia.
Bruttotulomme ovat vähän vajaa neljä tonnia kuukautta kohti.
No sinähän voit grillata sillä pallogrillilläsi siellä kerrostalokasarmin parvekkeella ihan niin paljon kuin haluat.
Minulla ei ole aikaa leikkiä hiilien kanssa.
viihdytte jatkossa saman katon alla, eikä halua kaahden asunnon eläämiseeen enää tule;) Lapset kun kasvavat.
Sitten pannaan talo myyntiin ja molemmat ostavat omat kämppänsä.
OK-talojen hinnat eivät taatusti tule rommaamaan pk-seudulla meidän elinaikanamme.
(Muita) Kuuluisia Viimeisiä Sanoja:
"At this distance, they would not hit an elephant."
"Kyllä minä sienet tunnen."
"Eivät jäät vielä hauraita ole."
"Turha pistää turvavöitä, en aja kolaria kuitenkaan."
:-)
Mutta oletko koskaan miettinyt, että jos jotakin sattuu?
Mitä pelkäät kaikkein eniten?