Juhana Harju kirjoittaa Ravintoa sydämelle -blogissaan, että lapsuusajan nykyistä suurempi D-vitamiinilisä voisi ehkäistä tuntuvasti ykköstyypin diabeteksen riskiä. Myös tutkimusviitteitä löytyy tueksi.
http://ruohikolla.blogspot.com/
http://ruohikolla.blogspot.com/
Vastaukset 9
Vanhimmat
nuivasti kaikkiin ravintolisiin, mutta D-vitamiini on saanut viime aikoina hyväksyntää, jopa vitamiinien arkkivihollisen, KTL:n ex-tutkimusprofessori Antti Aron kirjoituksissa. Diabetes-lehti on haastatellut Aroa ja tohtori Tolonen vastaa hänelle tässä
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/220408_01.html
http://www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/eteo/yksikot/diabetesyksikko/tutkimusprojektit/d-vitamiini_ja_tyypin_1_diabetes/
...itselläni, kakkostyypin diabeetikolla (tietysti ajattelen näitä juttuja omasta näkökulmastani) todetaan jatkuvasti D-vitamiinin, magnesiumin ja kaliumin puutetta, ja lääkärit määräävät ravintolisiä. Mutta mikä on syy ja mikä seuraus?
D-vitamiinin puutos johtuu todennäköisesti siitä, että Suomi on niin pohjoisilla leveysasteilla että täällä yksinkertaisesti tarvitaan paljon D-vitamiinia ravintolisänä, jotta elimistön D-vitamiinitasot [25(OH)D] pysyisivät riittävän korkealla.
Magnesiumin ja kaliumin puute johtuu todennäköisesti ruokavalion puutteista, ellei sitten jostain lääkityksestä.
Ainoa ruokalaji käytännössä, josta D-vitamiinia saa riittävästi, on kala. Yleensä täytyy syödä enemmän kuin yksi kerta viikossa kalalajista ja arvioidusta d-vitamiinitarpeesta riippuen. Sienissä, varsinkin kantarellissa, on myös jonkin verran d-vitamiinia.
Ohessa ruoka-annosten d-vitamiinimääriä (huom. annoksen määrä).
http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2271&fuclass=all&specdiet=none&items=50&from=top&portion=m&lang=fi
Rasvaisesta kalasta saa myös omega-3-rasvahappoja luonnollisesti.
Kesällä tietysti auringonpaisteesta iholle saa tarpeeksi d-vitamiinia, mutta se ei varastoidu kovin pitkälle syksyn tultua.
Jos on käytännössä myös mitannut itseltään D-vitamiinipitoisuuksia, niin kuin itse olen, voi huomata, että kalan sisältämä D-vitamiinimäärä ei käytännössä riitä. Jotta D-vitamiinitasot kohoaisivat optimaaliselle tasolle (90-100 nmol/l) aikuiset tarvitsevat D-vitamiinia ravintolisänä yleensä noin 50 mikrogrammaa (2000 IU) päivässä syksystä kevääseen.
Ykköstyypin diabeteksen ehkäisemisen kannalta taas on olennaista, että D-vitamiinia saataisiin runsaasti varhaislapsuudessa. Siinä tarvitaan tuntuvaa D-vitamiinilisää. On vain ajan kysymys, milloin Kansanterveyslaitos kohottaa lasten D-vitamiinisuosituksia.
sanovat nämä tutkijat
Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism -lehdessä (2008)
http://www.nutraingredients.com/news/ng.asp?n=85538&c=g7RL0oZpbmItGx4QUhnwYg==
KTL alensi lasten D-vitamiinin suosituksen 1960-luvulla yhteen neljäsosaan entisestä. Ja mikä oli seuraus: Ainakin se lienee myötävaikuttanut valtavaan diabetesepidemiaan.
Yhä useammat tutkijatahot näyttävät vaativan arvostetuissa tiedelehdissä D-vitamiinisuositusten nostamista ja reilusti. Mitä tekee KTL?
vitamiinilisät ovat olleet vuosia tutkimuskohteena 1-tyypin ehkäisyssä. Omakin perheenjäseneni on ollut mukana yhdessä koekaniinina (muistaakseni silloin tutkittiin B:tä).
Kaikesta päätellen tulokset eivät vielä ole olleet riittävän vakuuttavia, jotta hoito- ja ennaltaehkäisyohjeita olisi muutettu.
Tai sitten näyttöä koskevat vaatimukset ovat kohtuuttoman tiukkoja. Mielestäni monissa tapauksissa olisi järkevää tukeutua todennäköiseen näyttöön sen sijaan, että odotetaan aukotonta näyttöä.
D-vitamiinin ja ykköstyypin diabeteksen kohdalla mielestäni näin on - varsinkin kun Harjun blogissaan ehdottamasta 25 mikrogrammman suuruisesta lisästä lapsuusaikana ei ole mitään haittaakaan. Se päinvastoin sopii jo nykyisten turvallisen saannin rajojen sisään.