Pakko-oireesta voi "parantua", jos siitä nyt on tarvetta "parantua".Voidaan ajatella, että kyseinen oire on rikkaus. Monet lahjakkat ja taitavat ihmiset kärsivät pakko-oireista. Pakko-oireet tulevat ja menevät, ei niitä tarvitse hävetä/pelätä.Henkilökohtaisesti lopetin vastaan panemisen ja siitä alkoi "parantuminen".Uskokaa itseenne, olette ainutkertaisia ihmisiä tällä pienellä pallolla.
Vapaus
Asanti
5883
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vähän vaikuttaa että mielenhäiriösi on nyt huomattavasti syvemmällä kuin pelkästään paniikki- ja pakkohäiriöissä. Miten tai missä muodossa tulkitse vastaanpanemista, missä tarkoituksessa. Ihmisen psyykkeen perusominaisuus on oman mielihalunsa hallitseminen, jos sitä ei pysty enää hallitsemaan vaan toteaa kuten sinäkin että "lopetin vastaan panemisen", se kielii osaltasi jo vakavaa psyykkistä sairautta. Hakeudu ensitilassa päivystävän poliklinikan psykiatrin juttusille jotta saat lähetteen sairaalaan, tilasi kuvastaa jo melkeinpä itsetuhoiselta.
Naurattaa tuo sinun totuuskomissio.Tarkoitin vastaan laitolla sitä, ettei kaikki ole niin vakavaa kuin ensialkuun vaikuttaa.En tarkoittanut mielen "luovuttamista" vaan avarampaa katsantokantaa.
>Monet lahjakkat ja taitavat ihmiset kärsivät
>pakko-oireista.
Kyse on siitä, että joillain ihmisillä on vain taipumus sukeltaa siihen maailmaansa niin syvälle, että se aiheuttaa päässä liian suuria 'tunteita'. Kun näitä tunteita oppii aluksi
- olemaan pelkäämättä
- sietämään
- käyttämään hyväksi
- nauttimaan
Niin olet kääntänyt kaiken eduksesi!!
todellakin tuntuu ainutkertaiselta näitten tarkastuksien ja varmistuksien kanssa.
Kyllä mä haluaisin tästä kehästä ulos jos mahdollista.
Liikaa joutuu kelaileen kaikkea.
Pakko-oireista voi ihan oikeasti parantua ja päästä eroon. Miulle kävi niin, teini-iässä oli aika pahoja pakko-ajatuksia jotka hallitsi melkein koko elämää, tai ainakin vaikeutti sitä tosi paljon. Niistä oli vaikea päästä eroon, mutta nyt olen oikeasti vapaa ja se on tosi hieno tunne. Että mie päätän itse laitanko valot päälle eikä mikään ääni päässä xD
en pysty kuvittelemaan millaista miun elämästä ois tullut jos oisin antanut periksi oireille ja 'lakannut vastustamasta'. Ei ainakaan mitenkään parempaa tai ainutlaatuisempaa. Että suosittelen todella kaikille, älkää luovuttako vaan vastustakaa. jos oireet saa loppumaan pakko-ajatuksetkin häviää lopulta, näin kävi ainakin miulle. ja se on oikeasti vapautta. voimia ja jaksamista kaikille jotka yrittää