Onko ketään, joka on tullut aikuisena uskoon eli tehnyt parannuksen ja ei ole vl.sukua, perhettä, lapauutta? Oletko pysynyt "uskomassa"? Miten olet selvinnyt, kun taustasi on erilainen?
Aikuisena
uskooon?
5349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä olen tullut aikuisena uskoon ns. vl-kontaktissa. Sitten sain kuulla, miten "uskossa pysytään" ja se olikin hankalampi juttu.
Olen alle 30 ja eronnut. Ei ole helppo tosiaankaan pysyä uskossa, kun sydän kaipaa "syntielämään", eli kaipaan puolisoa ja uutta avioliittoa. Tästä normaalista tarpeesta luopuminen on ollut elämäni vaikein asia hyväksyä.
Menneisyyteni virhe seuraa minua lopun ikäni enkä pysty uskomaan syntiäni anteeksi tässä asiassa, siitä syystä, että mahdollisuutta minulle ei anneta, ennenkuin entisen puolisoni kuolleen ruumiin yli. Eli tekoani ei voi sovittaa muutoin, kuin kuolemalla.
Kivinen on ollut uskonelämäni alku. Tiedän kyllä, että uskonelämässä on koettelemuksia, mutta tämä taakka tuntuu liian suurelta. Olen niin uupunut, mutta en halua heittää kirvestä kaivoonkaan, enkä kaipaa entisestä elämästäni mitään. Perheen perustamisen tarve on silti minullakin, ja menneisyyteni takia siitä on nyt luovuttava. Ehkä en jaksa olla kuuliainen, jos mahdollisuus avioliittoon vielä tulee... niin suuri on ihmisen rakkauden kaipuu.
Kokemuksesi on ihan samanlainen kuin minulla. Olen ollut koko elämäni uskovainen ja haluaisin olla vieläkin, mut se avioero tuli, toinen jätti.
Olen asian kanssa kamppaillut ja uupunut, masentunut, mielenterveys järkkyy ja kuolemankin ajatukset ovat mielessäni käyneet. Lapseni kuitenkin tarvitsee minua, ja teinkin ratkaisun.
Menen uudelleen naimisiin ja elän normaalia elämää. Ratkaisuni toi kuitenkin tullessaan sen ettei enää kaikki sanokkaan Jumalanterve. En voi ymmärtää uskonkautta tällaista. Tietenkin ihminen alkaa tuntea olevansa ulkona jumalanvaltakunnasta ei sitä tekoa hyväksytä, eikä anteeksi anneta. USKOVAISET, jos luette tämän, miettikää syöttekö te haavoittuneen kuin susilauma. Ei kaikki asiat ole niin mustavalkoisia "( jos on synnit anteeksi kaikki hyvin) sinulla ei voi mennä huonosti". En moiti uskoa, enkä halua halventaa "pesääni". En vaan jaksanut, nyt olen halveksituin raukka maanpäällä.
ole, vaan ihan normaali ihminen!
Jeesus ei. Lue tämä Raamatusta ja usko sen mukaan. Etsi uusia rinnallakulkijoita, jotka kestävät myös "vajavaisuutemme", toistemme tukemiseen, ei lyömiseen ja polkemiseen meidät on kutsuttu. Jo hylätyksi tulo seurauksineen on sinulle tarpeeksi iho taakka jahinta. Hae uusi uskovien yhteisö ja seuraa Jeesusta.
ei ole vielä osoittanut minua sormella.
Olen selvinnyt siinä kuin kuka muukin. En tiedä mitä tuolla tulla uskoon tarkoitat mutta sen kuitenkin totean ettei SRK-laiseksi voi koskaan tulla - siihen synnytään ja siihen kasvetaan.
Edelleen pidän itseän vl ja olen jollain tasolls myös SRK:n lestadiolaisen yhteisön jäsen.
En voi hyväksyä sitä tapaa jolla ulkoa tulevan kultuuri ehdolistetaan ja tuomitaan. Enkä myöskään sitä että ulkoa tulevan on kaikessa sulauduttava vl tapakultuuriin silloinkin kun sillä ei ole uskon kanssa mitään tekemistä.
Tapakultuurille ei monessa kohdassa löydy mitää muuta perustetta kuin on tapana. Jos taas on kasvanut siihen että joku muu on tapana niin eläminen on vl väärin.
Eli uskon ohessa ulkoa tulevalta odotetaan täydellistä vl elämäntavan omakumista jokaista pilkkua myöten.
Ja myös odotetaan että suhde ulkopuolisiin muutuu sellaiseksi kuin se vl yleensä on.
Olen lenkkini tuossa SRK:laisuudessa käynyt. Ja se miksi tulin sisälle tuohon herätysliikeeseen saa minut nyt lähtemään siitä. Sanoutumaan irti siitä samasta vallan käytämisestä ja kaksinaismoralismista jota on kaikkialla.
Usko ei ole ulkonaisissa tavoissa tapakultuurissa vaan se on tai pitäisi olla sitä aitoa sydämmen kristillisyyttä. Johon taas ei siälly uskonnon käyttämistä vallan välineenä.