kirjoittaa tälle palstalle,mut kurkistappa päiväkotiosastolta...mistä kaikki pahoinvointi oikein johtuu..?????
olisi pitänyt
pian 3-v: äiti
3321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lapsi kitui päivittäin kymmentuntisia päiviä päiväkodissa työmatkat ja päiväkotimatkat, usein vielä pakollinen ruokakaupassa käynti samalla. Mutta lapsen väsymys tai muu pahoinvointi johtui huonoista kotioloista päiväkotihenkilökunnan mukaan. Väärin: Eihän lapsi oikeastaan koskaan ollut kotona.
Sitten ihmeteltiin lasten huonovointisuutta ja häiriköivää olemusta maanantaisiin päiväkodissa, sekin johtui kuulemma kauheasta viikonlopusta kotona, jossa lapsi ei saanut asiallista hoitoa vanhemmiltaan. Mielestäni lasten maanantaikiukkuisuus on lapsen terve protestointiyritys sitä vastaan, että taas vietiin omasta turvallisesta lämpimästä kodista rasittavaan maailmaan.
että asialla voisi olla tuokin puoli.Olet varmasti oikeassa.En itse ymmärrä mikä ihmeen ikä on kolme vuotta.Että siihen asti kotihoitoa tuetaan.Juuri siinä iässä minun mielestäni lapsi alkaa minäistymisen.Tarkoitan sillä, että silloin kotoa opitaan tavat,niin paljon kaikkea etten jaksa luetella.Sitä ennen lapsi matkii ja kokeilee.Kolmevuotias alkaa ymmärtää paljon enemmän ja pohtii asioita.Miksi lapsen tulisi viettää suurin osa päivästä vieraiden kanssa?Jos kotihoidontukea maksettaisiin esikouluikään asti,olisin lapseni kanssa ihan varmasti.Eihän kouluikäisenkään päivä kestä kuin aluksi 3-4 tuntia/päivä.Miksi pienempien pitäisi jaksaa kymmenen?Mutta meille ei anneta varaa valita!Jään siis työttömyyskortistoon,koska olen yrittäjä-äiti enkä ole valmis tekemään työtäni,ensin muualla ja vielä kotona.Olen kodinhoitaja:siivousta,toisten hoitamista,ruumiillisesti ja henkisesti raskasta.Eli kortistoon jos löytyisi työ,jota voin tehdä muutaman tunnin päivässä,niin että saan olla lapseni kanssa mahdollisemman paljon.Sitä tämä äiti haluaa.Kyllä me jotenkin toimeen tullaan,toivottavasti.
Itse ajattelin niin pitkälle, että jos en käy töissä, en ehkä enää töitä saakaan myöhemmin tai voin sairastua kesken elämän. Jos näin käy, en saa myöskään työeläkettä. Lapseni joutuisivat auttamaan minua taloudellisesti kun olen vanha, sehän olisi heille mahdottomuus ja väärin heitä kohtaan. Väärin heitä kohtaan oli myös kymmenkuisesta lähtien suoraan sängystä päiväkotiin raahaaminen. Oli aina kyynel silmässä kun piti erota lapsista ja myös siitä yksinäisten iltapäivien koululaisesta lähes koko valveillaoloajaksi. Terveyteni ei kestänyt myöskään sitä työssäkäyntirääkkiä kolmen lapsen äitinä, olen kuitenkin edelleen työelämässä. Kestäneekö sitä lastenkaan terveys, jos ei tule fyysisiä sairauksia, niin tulee henkisiä ainakin, jotka on vaikeammin tunnistettavissa. En itse nähnyt lasteni lapsuudesta kuin ripauksen. Ei sellaisessa lapsuudessa lapsillakaan taida olla paljon muisteltavaa. Ja loppujen lopuksi se kertynyt työeläkekin on olemattoman pieni, mahtaakohan sillä pärjätä.