Moro!
Meillä on n. 10 -viikkonen koiranpentu, ja kaipailisin lisävinkkejä seuraavanlaiseen juttuun:
Asumme avomieheni kanssa kaksistaan, ja meillä on tämä hullunhauska koiranpentumme.
Koska isäntä käy töissä, minä tällä hetkellä en, olen luonnollisestikin pennun kanssa enemmän; ruokin, leikin, koulutan, kävelytän, peuhaan ja kaikkea siltä väliltä..
Tämän "seurauksena" pentu on aika hurja itkemään perääni..
Jos mieheni lähtee jonnekin kotoa, se käy korkeintaan "sanomassa heipat" hänelle ovella ja täts it, mutta jos minä lähden kotoa, jää kuulemma vinkumaan ja levottomana ravaamaan..
Sama jos ollaan pikku kävelyllä, ja annan hihnan miehelleni, pentu pyrkii koko ajan luokseni, hakee koko ajan katseellaan, että olenko yhä mukana..
Olemme jo kokeilleet tähän kaikenlaista:
- lenkillä mieheni taluttaa koiraa, minä menen hiukan edelle, ja mieheni tulee pennun kanssa perässä. Heti, jos pentu hulluna vetää, mieheni pysähtyy, matka jatkuu vasta hihnan löystyttyä yms..
- mieheni tekee ja antaa pennulle sen ruoka-aterian, jos on vaan kotona
- pennun kanssa leikitään nykyään kumpikin yhtä paljon, miehenikin yrittää jaksaa töitten jälkeen peuhata pennun kanssa =)
- koiran koulutusta ollaan hoidettu tähän asti kumpikin, nyt mieheni on lisännyt sitäkin puuhaa..
Eli onko vielä hyväksi havaittuja pikku jippoja, millä saa vähennettyä pennun itkua tietyn ihmisen perään?
En anna sen seurata minua kaikkialle, kuten se aina yrittää tehdä, vaan estän sen pääsyn silloin tällöin toiseen huoneeseen perässäni.
Väheneekö pennun itku minun perääni, jos vain sinnikkäästi puolitetaan kunnolla koiran hoito, enkä pelkästään minä ruoki sitä, taluta yms..
Ei se isäntä tietenkään kesken työpäivän kotiin aja pentua ruokkimaan, mutta aina silloin kun on kotona..
Kiitos jos riitti mielenkiintoa tämän lukemiseen, ja vielä suurempi kiitos ASIALLISISTA vastauksista =)
Hauskaa kesää kaikille!
Meillä on n. 10 -viikkonen koiranpentu, ja kaipailisin lisävinkkejä seuraavanlaiseen juttuun:
Asumme avomieheni kanssa kaksistaan, ja meillä on tämä hullunhauska koiranpentumme.
Koska isäntä käy töissä, minä tällä hetkellä en, olen luonnollisestikin pennun kanssa enemmän; ruokin, leikin, koulutan, kävelytän, peuhaan ja kaikkea siltä väliltä..
Tämän "seurauksena" pentu on aika hurja itkemään perääni..
Jos mieheni lähtee jonnekin kotoa, se käy korkeintaan "sanomassa heipat" hänelle ovella ja täts it, mutta jos minä lähden kotoa, jää kuulemma vinkumaan ja levottomana ravaamaan..
Sama jos ollaan pikku kävelyllä, ja annan hihnan miehelleni, pentu pyrkii koko ajan luokseni, hakee koko ajan katseellaan, että olenko yhä mukana..
Olemme jo kokeilleet tähän kaikenlaista:
- lenkillä mieheni taluttaa koiraa, minä menen hiukan edelle, ja mieheni tulee pennun kanssa perässä. Heti, jos pentu hulluna vetää, mieheni pysähtyy, matka jatkuu vasta hihnan löystyttyä yms..
- mieheni tekee ja antaa pennulle sen ruoka-aterian, jos on vaan kotona
- pennun kanssa leikitään nykyään kumpikin yhtä paljon, miehenikin yrittää jaksaa töitten jälkeen peuhata pennun kanssa =)
- koiran koulutusta ollaan hoidettu tähän asti kumpikin, nyt mieheni on lisännyt sitäkin puuhaa..
Eli onko vielä hyväksi havaittuja pikku jippoja, millä saa vähennettyä pennun itkua tietyn ihmisen perään?
En anna sen seurata minua kaikkialle, kuten se aina yrittää tehdä, vaan estän sen pääsyn silloin tällöin toiseen huoneeseen perässäni.
Väheneekö pennun itku minun perääni, jos vain sinnikkäästi puolitetaan kunnolla koiran hoito, enkä pelkästään minä ruoki sitä, taluta yms..
Ei se isäntä tietenkään kesken työpäivän kotiin aja pentua ruokkimaan, mutta aina silloin kun on kotona..
Kiitos jos riitti mielenkiintoa tämän lukemiseen, ja vielä suurempi kiitos ASIALLISISTA vastauksista =)
Hauskaa kesää kaikille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
tykkää :) voi olla että teette mitä vaan nii pentu itkee sun perään enemmän. vaikket ruokkis ollenkaan etkä ulkonakaan käyttäis :) nauti vaa äitinä olosta kyllä se pentu vielä oppii ettei tarvi perään itkeä :)
miksi opettaa pentua eroon "äitistä" jos siitä ei mitään haittaa ole? ja varsinki ku se on vielä niin nuori, ja monet rodut on kuitenkin vain yhden ihmisen koiria ja siihe ei vaa mikää auta, onko teijä koira mitä merkkiä? syy voi löytyä sieltäkin :)
Onhan se äitiys ihanaa, tottakai ;)
Vaan lenkillä se kyllä häiritsee, kun pentu pyrkii koko ajan minun jalkoihini, eikä tahdo siitä kävelystä sitten mitään tulla, kun kaikki kompastelee kaikkiin =)
Meidän pentu on saksanpaimenkoira (uros)
Kyllähän tämäkin rotu on ns. yhden ihmisen koira, mutta toivotaan, että se perään itku loppuu, kunhan pentu varttuu.. =)
Jos se isompanakin jää karjahtelemaan perään (asutaan rivitalossa) voi olla, että naapurit alkaa karjahdella meille ;)
vanhempana tasaantuu ku itsevarmuus kasvaa :) ja murkkuikä ku tulee nii saat nauttia siitä ettei pentu enää perässä juokse vaa haluaa tyttölöihin lähtiä ;P
Olet toiminut aivan oikein. Pentu oppii odottaessaan, että sinä tulet takaisin, ennemmin tai myöhemmin. Jatkakaa samaan malliin.
sama "ongelma" eli minä tällä hetkellä työttömänä olen aika lailla paljon kotona ja meidänkin pikkuinen on "mamin pikku mussukka" eli hirmuinen huuto alkaa jos lähden ulos...tai ainakin lähiaikoina on ollut niin...
nyt tilanne on jo paranemaan päin eli pentu jää ihan rauhallisesti odottelemaan että mami tulee kotiin koska kyllä se sieltä loppujen lopuksi aina tulee ;)
meillä aloitettiin ihan silleen että annoin pennulle jotain kivaa syötävää esim puruluun jota ensin kantelin mukanani kun suurtakin aarretta eli siihen tarttui paljon hajuani joka tietenkin rauhoittaa pentua...sitten annoin puruluun pennulle ja lähdin hetkeksi ulos, en edes kovin kauaksi ovelta...
tottakai pentu alkaa huutaa mutta jossain vaiheessa se kuitenkin rauhoittuu ja lopettaa huutamisen (ensin vaikka vain muutamaksi sekunniksi) silloin vasta voi mennä sisälle...näin koira oppii että kun odottaa rauhallisesti niin mami kyllä tulee takaisin... tietenkään pentu ei ensin hätänsä takia puruluuta edes huomioinut mutta sitten kun pääsimme vähän pidemmälle harjoitusten kanssa niin luu alkoi kiinnostaa...
pentua ei saisi kauheasti huomioida kun tulee sisälle koska pennulle yritetään opettaa että on täysin normaalia olla joskus ilman mamiakin...
kärsivällisyyttä ;) minulla on suomenlapinkoira joka on myös melko lailla yhden ihmisen koira...ja tottakai haluaa kaikessa olla mukana, onhan se paimenkoira :)
Niin teen minäkin..
Ulos lähtiessäni en tee lähdöstäni mitään numeroa, esim. "no hei hei äidin kullannuppu, älä itke, äiti tulee takaisin, no pärjäätkö varmasti...?" =)
Katson vain että pennulla on kaikki lelunsa, vettä ja muutama luu, ja lähden ovesta ulos.
Ja joka kerran olen eri pituisia pätkiä poissa, välillä vain käväisen oven takana, välillä haen postin jne jne...
Ja kun tulen takaisin, kuuntelen hoomoilasena oven takana itkeekö pentu, jos itkee, odotan että on useamman sekunnin hiljaa, että oppii pentu sen, ettei se huutamisella ainakaan äitiä takaisin saa =)
Ja kun tulen kotiin, olipa pentu kotona yksin tai mieheni kanssa, en heti ryntää suuna päänä muksun luo "Voi mamin kulta oliko ikävä tuleppas tänne" =)
Vaan jos pentu ryntää luokseni ja vinkuu ja hyppii, jätän sen tyystin huomiotta, ja tervehdin hillitysti vasta kun muksu on täysin rauhoittunut..
Kyllä se pentu varmasti siitä relaa, mutta on se aika harmillista lenkilläkin, jos pentu yrittää kompuroida koko ajan vain ja ainoastaan minun jalkoihini, siinä sitten lennetään turvalleen jokainen =)
Meilläkin paimen- ja palveluskoirarotu, joten tykkää liehakoida siinä ympärillä, ja hyvähän se on, että kuuntelee ja seuraa emäntäänsä ja odottaa annettavia käskyjä.. =)
Tosin liika on aina hiukan liikaa... =)
joskus liikaa :) meillä ei meinaa päästä ovesta sisään (kun olen ollut vähän pidempään poissa) kun pentu hyörii jaloissa kun mikäkin ja huutaa...ihana..
mutta kyllä se yleensä rauhoittuu hetken päästä kun sitä ei vaan huomioi vaikkakin se saattaa olla hieman vaikeaa kun meinaa pyörivään väkkärään aina kompastua :D
meillä yritettiin noin kuukauden ajan pysäkki-komentoa eli että koira odottaisi eteisen ovella kunnes porukka on ainakin saanut kengät jalkaansa....mutta tästä luovuttiin tällä erää vielä ja me keskitytään ensin pennun rauhoittamiseen tällaisissa tilanteissa..