miten jaksan

Olen aika nuori, mutta jo tähän mennessä sairastan vaikka mitä. Henkisesti raskain on vitiligo, joka saa naamani näyttämään niin rumalta etten kehtaa edes ilman meikkiä olla kotonakaan. En ole kertonut tästä kuin miesystävälleni ja yhdelle kaverille, koska en halua säälin katseita ja en jaksa selittää. Rupean itkemään jos tästä aiheesta edes puhun. Jatkuva nuha/tukkoinen olo vain pahentaa oloa, väsyttää vaan entistä enemmän eikä lääkkeet auta.

Rahaa ei ole, olen melkeen vuoden ollut työtön, koska en saa työtä vaikka miten yritän. Olen laittanut satoja hakemuksia elämäni aikana, mutta silti olen vain muutamana kesänä päässyt töihin. Nyt kun on ammatti ja kaikkea, niin tuntuu et vielä vaikeempi päästä töihin, en edes siivoojaksi pääse. :( En ymmärrä missä vikaa, mut tuntuu etten jaksa kohta edes yrittää työnhakua kun ihan turhaa.

Rahaa ei oo yhtään, joten ei huvita käydä edes missään kaupoissa tai kahvilla, siksi olen mökkiytynyt sisälle ja mies ei jaksa ymmärtää mua. Se ei lohduta, pahentaa vaan oloani kun valittaa miks en mee töihin tai käy kavereiden kaa edes lenkillä. Ei huvita nähdä edes kavereita kun en halua et he huomaa mun sairauden (vitiligo). Masennusta ollut ennenkin, en oo koskaan lääkkeitä käyttänyt. Tuntuu et jumitan vaan paikallani, enkä saa mitään aikaiseksi, kukaan ei välitä aidosti.
2221
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Voih, jaksamista sulle!!

En tiedä tosta sairaudesta mitään, mutta kuulostaa raskaalta :/ Eihän sun tarvii sitä kenellekään selitellä, enkä usko et kaikki ihmiset on heti säälimässä sua ja vaatimassa diagnooseja ;) Ei se kaikille merkkais välttämättä yhtään mitään, tärkeintä on se, minkälainen ihminen olet, ei se peilikuva tai työkokemus.
Mullakin on rahat loppu eikä töitä tiedossa, toivottavasti edes jaksaisin opiskella ensi syksynä... Sikäli kyllä ymmärrän sun murheita, ja ittekin tunnen syyllisyyttä siitä, kun en tee mitään "hyödyllistä".

Ei se yksi vuosi työttömänä maailmaa kaada, tärkeintä olis saada masennus kuriin ja elämänhalu takaisin! Koita tehdä asioita, joista oikeasti nautit, ei tarvii olla mitään isoa, koska voimia ei varmaan ole liikaa...
Koita mennä joka päivä ulos edes vähäksi aikaa, tee pieni kävelylenkki.
Ei kaikki ihmiset oikeasti ole sellaisia, että ne katsoisi vaan sun sairautta. Onhan meitä moneen junaan :)

Äänestä

en tiedä oisko tästä sulle mitään apua...mut mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika. monilla myös e-pillerit saattavat aiheuttaa kovaa masennusta, painajaisia, paniikkia yms. netissä keskustelupalstoilla paljon keskustelua tästä, joskus pillerien lopetus/vaihto auttaa. toivon sulle todellakin kaikkea hyvää, että elämä hymyisilisi sulle ja rahatilanne ja kaikki muukin paranisi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


masennusta! kirjoitti:

Olen aika nuori, mutta jo tähän mennessä sairastan vaikka mitä. Henkisesti raskain on vitiligo, joka saa naamani näyttämään niin rumalta etten kehtaa edes ilman meikkiä olla kotonakaan. En ole kertonut tästä kuin miesystävälleni ja yhdelle kaverille, koska en halua säälin katseita ja en jaksa selittää. Rupean itkemään jos tästä aiheesta edes puhun. Jatkuva nuha/tukkoinen olo vain pahentaa oloa, väsyttää vaan entistä enemmän eikä lääkkeet auta.

Rahaa ei ole, olen melkeen vuoden ollut työtön, koska en saa työtä vaikka miten yritän. Olen laittanut satoja hakemuksia elämäni aikana, mutta silti olen vain muutamana kesänä päässyt töihin. Nyt kun on ammatti ja kaikkea, niin tuntuu et vielä vaikeempi päästä töihin, en edes siivoojaksi pääse. :( En ymmärrä missä vikaa, mut tuntuu etten jaksa kohta edes yrittää työnhakua kun ihan turhaa.

Rahaa ei oo yhtään, joten ei huvita käydä edes missään kaupoissa tai kahvilla, siksi olen mökkiytynyt sisälle ja mies ei jaksa ymmärtää mua. Se ei lohduta, pahentaa vaan oloani kun valittaa miks en mee töihin tai käy kavereiden kaa edes lenkillä. Ei huvita nähdä edes kavereita kun en halua et he huomaa mun sairauden (vitiligo). Masennusta ollut ennenkin, en oo koskaan lääkkeitä käyttänyt. Tuntuu et jumitan vaan paikallani, enkä saa mitään aikaiseksi, kukaan ei välitä aidosti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu