Minne vuokralainen voi ilmoittaa homeasunnosta? Onko edellisellä asukkaalla velvollisuus kertoa totuus tuleville uhreille? Mitä tehdä, kun vuokranantajaa ei kiinnosta...
Reilut neljä vuotta asuimme perheen kanssa Helsingin Töölössä reilun kokoisessa vuokra-asunnossa. Irtisanottuani edellisen asunnon ja ennen uuteen muuttoa selvisi, että tulevassa asunnossa oli ollut vesivahinko yläkerran naapurin kylpyhuoneen huonokuntoisen vesitiivistyksen takia. Kahden viikon ajan vesi oli ns. satanut katosta sisään tuhoten seinien lisäksi puulattiaa.
Ennen muuttoa meille vakuutettiin, että asunto on täysin turvallinen asua - kuivureiden jälkeen kosteusmittauksen osoittivat nollaa. Kun kyselin oliko lattialankkujen alle katsottu ja otettu näytepaloja mahdollisesta homeesta, niin isännöitsijä kuin vuokranantajakin naureskelivat partaansa ja viittasivat siihen, että lattian avaamiseen ei ole syytä ja se tulisi maksamaan viivästyttämään muuttoamme.
Neljä vuotta myöhemmin seinänaapuriksemme muutti grynderi, joka rikkoi remonttinsa yhteydessä vesijohdon sillä seurauksella, että makuuhuoneessamme alkoi haista home ja kiinteän vaatekaappimme sisältö meni käyttökelvottomaksi. Päätä särki, silmät vuotivat ja hengittäminen oli vaikeaa. Makuuhuoneen toimiessa myös työhuoneena ainoa tapa tehdä töitä oli pitää ikkunoita auki yötä päivää - oli helmikuu ja duunit piti tehdä talvivarustus päällä. Hermot alkoivat ymmärrettävästi kiristyä. Muutimme olohuoneeseen vuodesohvalle asumaan - makuuhuoneen remontin piti kestää maksimissaan reilun viikon.
Lattia avattiin ja kaksi viikkoa vierähti. Asia ei ns. edennyt, koska lystin maksajaa ei oltu saatu sovittua. Uhkasin vuokranantajaa hotelliin muuttamisella ja seuraavana päivänä asuntoomme luvattiin kuivaimet ja pyydettiin viikko lisäaikaa. Kuivain tuli, tosin naapurilta, ja osoittautui vieläpä pelkäksi auton sisälämmittimeksi. Emme tienneet itkeä vai nauraa. Pelkän puhelinsoiton vuokranantajalle olisi pitänyt riittää osuudeksemme asian kanssa, mutta huomasimme pian kyselevämme päivittäin milloin asia hoidetaan.
Vuokranantaja ja isännöitsijä aloittivat tästä kolme kuukautta kestäneen viivyttelyn remontin suhteen. Naapurikaan ei myöntänyt vahinkoaan, vaikka alakerran liiketiloihin oli satanut sisään sillä seurauksella, että ovet jouduttiin laittamaan moneksi päiväksi kiinni. Kunnon kuivaimia ei näkynyt kertaakaan. Näytepalat lattialankuista ja täytesilpusta otettiin, mutta en nähnyt niistä luvattua raporttia kertaakaan, vaikka useamman kerran asian perään kyselin. Isännöitsijä vakuutteli asunnon olevan turvallinen asua, viitaten kuuluisaan kosteusmittaukseen. Kun pyysin häneltä kirjallisena sanomaansa, ei se käynyt. Tivasin asiaa monena päivänä peräkkäin sillä seurauksella, että hän ei enää vastannut puheluihini. Neljän viikonkin jälkeen makuuhuoneessa haisi ja silmät punottivat viiden minuutin oleskelun jälkeen.
Kosteusmittaus kertoo luonnollisesti vain kosteudesta, se ei kerro mitään muuta - ei mitään homeesta.
Loppujen lopuksi kyllästyimme touhuun ja muutimme pois. Viimeinen kuukausi kului vuokranantajan kanssa sotiessa vuokravähennyksistä, joita hän ei suostunut maksamaan kuin muutamalta viikolta. Nojasin asiassa vuokralaisten keskusliiton sanaan ja Suomen lakiin vuokravähennysten suhteen. Lopulta voitin.
Summa summarum. Muuttaessamme mietimme miten voisimme seuraavalle asukille kokemuksistamme ja asunnon historiasta ilmoittaa. Muuttoviikollamme farssi sai lisää tuulta alleen, kun toinen seinänaapuri aiheutti myös vesivahingon. Lisäksi taloyhtiössä ei ole vieläkään päätetty putkiremonteista, vaikka vahinkoja on kiinteistössä sattunut parin vuoden aikana jo useampi - kesällä 2007 vesikin oli parin viikon ajan ruskeaa.
Reilut neljä vuotta asuimme perheen kanssa Helsingin Töölössä reilun kokoisessa vuokra-asunnossa. Irtisanottuani edellisen asunnon ja ennen uuteen muuttoa selvisi, että tulevassa asunnossa oli ollut vesivahinko yläkerran naapurin kylpyhuoneen huonokuntoisen vesitiivistyksen takia. Kahden viikon ajan vesi oli ns. satanut katosta sisään tuhoten seinien lisäksi puulattiaa.
Ennen muuttoa meille vakuutettiin, että asunto on täysin turvallinen asua - kuivureiden jälkeen kosteusmittauksen osoittivat nollaa. Kun kyselin oliko lattialankkujen alle katsottu ja otettu näytepaloja mahdollisesta homeesta, niin isännöitsijä kuin vuokranantajakin naureskelivat partaansa ja viittasivat siihen, että lattian avaamiseen ei ole syytä ja se tulisi maksamaan viivästyttämään muuttoamme.
Neljä vuotta myöhemmin seinänaapuriksemme muutti grynderi, joka rikkoi remonttinsa yhteydessä vesijohdon sillä seurauksella, että makuuhuoneessamme alkoi haista home ja kiinteän vaatekaappimme sisältö meni käyttökelvottomaksi. Päätä särki, silmät vuotivat ja hengittäminen oli vaikeaa. Makuuhuoneen toimiessa myös työhuoneena ainoa tapa tehdä töitä oli pitää ikkunoita auki yötä päivää - oli helmikuu ja duunit piti tehdä talvivarustus päällä. Hermot alkoivat ymmärrettävästi kiristyä. Muutimme olohuoneeseen vuodesohvalle asumaan - makuuhuoneen remontin piti kestää maksimissaan reilun viikon.
Lattia avattiin ja kaksi viikkoa vierähti. Asia ei ns. edennyt, koska lystin maksajaa ei oltu saatu sovittua. Uhkasin vuokranantajaa hotelliin muuttamisella ja seuraavana päivänä asuntoomme luvattiin kuivaimet ja pyydettiin viikko lisäaikaa. Kuivain tuli, tosin naapurilta, ja osoittautui vieläpä pelkäksi auton sisälämmittimeksi. Emme tienneet itkeä vai nauraa. Pelkän puhelinsoiton vuokranantajalle olisi pitänyt riittää osuudeksemme asian kanssa, mutta huomasimme pian kyselevämme päivittäin milloin asia hoidetaan.
Vuokranantaja ja isännöitsijä aloittivat tästä kolme kuukautta kestäneen viivyttelyn remontin suhteen. Naapurikaan ei myöntänyt vahinkoaan, vaikka alakerran liiketiloihin oli satanut sisään sillä seurauksella, että ovet jouduttiin laittamaan moneksi päiväksi kiinni. Kunnon kuivaimia ei näkynyt kertaakaan. Näytepalat lattialankuista ja täytesilpusta otettiin, mutta en nähnyt niistä luvattua raporttia kertaakaan, vaikka useamman kerran asian perään kyselin. Isännöitsijä vakuutteli asunnon olevan turvallinen asua, viitaten kuuluisaan kosteusmittaukseen. Kun pyysin häneltä kirjallisena sanomaansa, ei se käynyt. Tivasin asiaa monena päivänä peräkkäin sillä seurauksella, että hän ei enää vastannut puheluihini. Neljän viikonkin jälkeen makuuhuoneessa haisi ja silmät punottivat viiden minuutin oleskelun jälkeen.
Kosteusmittaus kertoo luonnollisesti vain kosteudesta, se ei kerro mitään muuta - ei mitään homeesta.
Loppujen lopuksi kyllästyimme touhuun ja muutimme pois. Viimeinen kuukausi kului vuokranantajan kanssa sotiessa vuokravähennyksistä, joita hän ei suostunut maksamaan kuin muutamalta viikolta. Nojasin asiassa vuokralaisten keskusliiton sanaan ja Suomen lakiin vuokravähennysten suhteen. Lopulta voitin.
Summa summarum. Muuttaessamme mietimme miten voisimme seuraavalle asukille kokemuksistamme ja asunnon historiasta ilmoittaa. Muuttoviikollamme farssi sai lisää tuulta alleen, kun toinen seinänaapuri aiheutti myös vesivahingon. Lisäksi taloyhtiössä ei ole vieläkään päätetty putkiremonteista, vaikka vahinkoja on kiinteistössä sattunut parin vuoden aikana jo useampi - kesällä 2007 vesikin oli parin viikon ajan ruskeaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teet kirjelmän jossa käy ilmi että isännöitsijä ja vuokranantaja ovat tietoisia vaurioista asunnon suhteen (jos kerran tietävät) ja kerrot poismuuttamisenne syyn. Et tietenkään paperilla syyllisty kenenkään aiheettomaan haukkumiseen tai väärän tiedon antamiseen. Uusi vuokralainen saa sitten itse päättää kohtalostaan samaisen asunnon suhteen,mutta on ainakin tietoinen asiasta.
Pistä nyt sitä tietoa vaikka tänne ihan ensialkuun.
Kiinteistön nimi ja osoite. Ei sitä sinulta voi kukaan kieltää/estää, jos kerran puhumasi on totta. Totuuden saa nimittäin aina kertoa julki, siitä ei voi joutua millään lailla tuomituksi. Asiasta on EU:n oikeuden ennakkokantakin miten sananvapausdirektiiviä pitää soveltaa.
Nimi tänne vaan kylmästi. Aika montaa muidenkin asuntojen ostajaa kiinostaa tieto asuntoyhtiöstä, jossa putket paukkuvat harva se viikko ja jossa ei tehdä asialle mitään!
Nimiä kehiin vaan ja turha peeloilu pois.
Tuskinpa nyt mitään velvollisuutta on mutta uusi vuokralainen arvostaa tuollaista tietoa aivan varmasti hyvin paljon. Itse ainakin haluaisin tietää heti kun mahdollista, jos vuokrahuoneistossa on homeongelmia.
Ei kai tuon ilmoituksen tarvitse olla sen kummempi kuin nimetön kirje postilaatikkoon, allekirjoituksena kanssaihmisistä välittävä kansalainen.