rakkain, kallein. Luulin saaneeni vastauksen, mutta enkö sittenkään? Vai enkö antanut omaa vastaustani tarpeeksi ymmärrettävästi tai valitsin taas juuri ne väärät sanat? En ole aiemmin näitä sivuja juuri lukenut, mutta halusin kertoa, että välitän. Paljon. Aiemmin ja edelleen, vaikka irti olen yrittänyt päästä.
Olen kauan miettinyt, uskallanko edes anonyyminä kertoa tunteistani, mutta tämähän menee terapiasta... Vasten kasvoja en sitä uskalla suoraan tulla sanomaan, tekisin vain itseni naurettavaksi. Enhän tiedä, oliko jutussa puoleltasi yhtään mitään, peilasinko sinusta omia unelmiani vai halusitko ehkä vain leikkiä julmasti kanssani. Se tunne on niin suuri, että pieni ihminen rikkoontuu, jos se revitään riekaleiksi ihmisten edessä. Näin voin ainakin näytellä, etten ole tätä kirjoittanut ja pitää pääni puolitangossa, jos joskus kohdataan.
Vastauksestasi(?) sain kuitenkin kuvan, että en kuvitellut kaikkea. Paitsi tietenkin sen että vastaaja olit sinä, eli olen yhtä epäilevä, enkä syyttä näillä sivuilla. Haluaisin selvittää tilanteen kasvotusten, vaikka sitä pelkään enemmän kuin mitään muuta. Haluaisin lähteä kanssasi kahville, kaljalle tai liköörilasilliselle ja yrittää kerrankin puhua jotain...
Yours,
n
P.S. Viikon verran palstaa seurailleena olen jo puoliksi hourupäinen, ja oman mielenterveyteni vuoksi en paljon kauemmin täällä tule vierailemaan, joten tilanne on nk. juokse luokse tai suksi kuuseen, mieluummin se eka vaihtoehto.
Olen kauan miettinyt, uskallanko edes anonyyminä kertoa tunteistani, mutta tämähän menee terapiasta... Vasten kasvoja en sitä uskalla suoraan tulla sanomaan, tekisin vain itseni naurettavaksi. Enhän tiedä, oliko jutussa puoleltasi yhtään mitään, peilasinko sinusta omia unelmiani vai halusitko ehkä vain leikkiä julmasti kanssani. Se tunne on niin suuri, että pieni ihminen rikkoontuu, jos se revitään riekaleiksi ihmisten edessä. Näin voin ainakin näytellä, etten ole tätä kirjoittanut ja pitää pääni puolitangossa, jos joskus kohdataan.
Vastauksestasi(?) sain kuitenkin kuvan, että en kuvitellut kaikkea. Paitsi tietenkin sen että vastaaja olit sinä, eli olen yhtä epäilevä, enkä syyttä näillä sivuilla. Haluaisin selvittää tilanteen kasvotusten, vaikka sitä pelkään enemmän kuin mitään muuta. Haluaisin lähteä kanssasi kahville, kaljalle tai liköörilasilliselle ja yrittää kerrankin puhua jotain...
Yours,
n
P.S. Viikon verran palstaa seurailleena olen jo puoliksi hourupäinen, ja oman mielenterveyteni vuoksi en paljon kauemmin täällä tule vierailemaan, joten tilanne on nk. juokse luokse tai suksi kuuseen, mieluummin se eka vaihtoehto.
Vastaukset 10
Vanhimmat
viikon pitempään ja huomaamaan, että kirjoittaja ei ollutkaan hän. Taaskaan. Kymppi vetoa? Ja nainen olen eli en ainakaan minä voi olla tuo ensimmäinen erehdyksesi.
ihmiset etsikö täältä mitään todellista,tämä on suurta vedätystä nämä palstat,kaikki purkaa vaan omia angstejaan, kannattaa jutella face to face...
Terapiaahan tämä on. Voi itse määritellä kuinka paljon antaa itsestään. Ja sydän syrjällään toivoa että osuu ja uppoaa. Tai purkaa vain ikäväänsä.
Mutta koska en ole kyyninen kuin hetkittäin, sanoisin että jos... jos olisin sinun hän ja sinä minun hän... olisi jäljellä enää yksi kysymys... missä tavataan... :)
Vaan kun elämä on sellaista kuin on, en voi muuta kuin toivoa että kohteesi vielä löydät, tavalla tai toisella. Kaikkea hyvää sinulle!
Kuuntele vaikka tätä sillävälin... http://www.youtube.com/watch?v=eUB9Rq8FcEQ
Yksi tapa on. Aina voi laittaa kaipaamalleen viestin, jossa kertoo, että odotan sinua 24-palstalla, odottelen siellä ja toivon kaikkia "minulle" kirjoittavia sinuksi. Toinen voi rauhassa päättää tuleeko vai ei.
Kenen pokka kestää itsensä nolaamisen riskin:)Sillä voi hävitä tai voittaa, pikavoittojahan rakkaudessa ei ole=) Tai ei rakkaudessa voi hävitäkään, häviötilanteessa toinen osoittautui vääräksi.
Jos minä olisin hän, en leiki tunteilla!!! Ei minusta ole siihen. Mutta voisitko valaista jotenki, josta sais jonkinlaisen kuvan tilanteestamme? Tuo kirjoituksesi oli jotenki tutun oloinen, ehkä monelle muullekin kuin minulle.. T:Tapaammeko. Ja **** tähteä minulla.
hän, et kysyisi tätä, vaan tunnistaisit itsesi rivien välistä, ja soittaisit minulle.
Tuo haaveilu ja kuvittelu. Jos olisit hän, soittaisit minulle? Ei maailma pyöri noin. Sinä kaipaat häntä, sinä otat yhteyttä. Ei hän tiedä tuon olevan hänelle. Ethän sinä kertonut aloituksessa mitään, mitä ei voisi joku vääräkin tunnistaa "rivien välistä".
Kyynikolta, ei edelliseltä
kyllä kerroin, ja pitkin matkaa, varsinkin kaikissa viesteissäni yhteensä. Vai olikohan vastaamaatta jäänyt puhelu sittenkin vain sattumaa... kenpä tietää (hän on viisas mies). Mutta en aio todellakaan kertoa näillä sivuilla mitään sen enempää, jos asiat eivät loksahda kohdalleen, lukija on väärä. Ja miksi soittaisin itse, kun en alunperin uskaltanut?
viestejä ja maileja, kirjoitin ne sydänverellä.
Askeleen otin, nyt on sun vuoro.
Pellenkö tein itsestäni ?
juoksisin jos pystyisin ,mut ei terveys anna myöten.......