Elämme kuin vaatekertamme elämää
ulos päin suunnattuina,
mutta mitä olemme sisältä
jonne ei muiden silmät yllä.
Synnyin pukumme verhottuna kääreisiin,
kuin tuntematon sielu
kohtaa toisen kulkijan.
Olemme kukin riisuttuina Elämän tuulissa,
emme näe,emme tunne vaatekerran pitäjän-sisäpuolelle.
Silmämme näkee
korvamme kuulee
aistimme aistii...-kysymyksillään:
keitä me ollaan,
mikä ja mitä kaikkien sisäistä elämää pyörittää.
Kohtaammeko toisemme
ulkomaailmamme kautta
jotta voimme päästä - sisälle.
Voimmeko nähdä sieltä kunkin
arvo maailman kuin tunne
elämänkin kuoren alle.
Paljon koettuja tilanteita
kuin kokemuksia matkan varrelta,
joka kertyy vaatekertojemme alle,
jonne vain omat aistimme tiedot yltävät.
Tuulet tuivertaa,myrskyää,
sateet kastelee
aurinko kuivaa
pakkanen kuin hellekin,
moninaiset luonnon eri elementit
ovat...- luonnon omia vaatekertoja.
Miten suojaamme oman vaatekertamme
alla olevan-sisäisen maailmamme-
ulko maailmaa vastaan.
Niin,ettemme paljastaisi
omaa todellista itseämme
- hukattavaksi,raiskattavaksi-
maailman tuuliin hävittäen.
Keitä olemme todellisuudessa
-omien vaatekertojemme-
alla?
Kysymyksiä kuin vastauksia
jotka asustaa meissä,
salatuissa lokeroissamme
- piilossa,suojassa :Turvassako?
ulos päin suunnattuina,
mutta mitä olemme sisältä
jonne ei muiden silmät yllä.
Synnyin pukumme verhottuna kääreisiin,
kuin tuntematon sielu
kohtaa toisen kulkijan.
Olemme kukin riisuttuina Elämän tuulissa,
emme näe,emme tunne vaatekerran pitäjän-sisäpuolelle.
Silmämme näkee
korvamme kuulee
aistimme aistii...-kysymyksillään:
keitä me ollaan,
mikä ja mitä kaikkien sisäistä elämää pyörittää.
Kohtaammeko toisemme
ulkomaailmamme kautta
jotta voimme päästä - sisälle.
Voimmeko nähdä sieltä kunkin
arvo maailman kuin tunne
elämänkin kuoren alle.
Paljon koettuja tilanteita
kuin kokemuksia matkan varrelta,
joka kertyy vaatekertojemme alle,
jonne vain omat aistimme tiedot yltävät.
Tuulet tuivertaa,myrskyää,
sateet kastelee
aurinko kuivaa
pakkanen kuin hellekin,
moninaiset luonnon eri elementit
ovat...- luonnon omia vaatekertoja.
Miten suojaamme oman vaatekertamme
alla olevan-sisäisen maailmamme-
ulko maailmaa vastaan.
Niin,ettemme paljastaisi
omaa todellista itseämme
- hukattavaksi,raiskattavaksi-
maailman tuuliin hävittäen.
Keitä olemme todellisuudessa
-omien vaatekertojemme-
alla?
Kysymyksiä kuin vastauksia
jotka asustaa meissä,
salatuissa lokeroissamme
- piilossa,suojassa :Turvassako?
Vastaukset 18
Vanhimmat
niitä jokainen itse kantaa
onko se in vai out
vähät välitän...sout
väreillä leikin
mielialan mukaan
sanoa miten pukeutua
sanele ei kukaan
tilanteeseen sopivan otan mukaan
vaatteet tai ilman
omaa mielialaa piristää
turhaa sillä on päätä kiristää...
tuli...
ja anteeksi...tuonne aikaisempaan.
Hei- mukava saada viestisi,joten- KIITOS !
Olihan tuo pitkää yön satoa.
Olisi voinut tiivistää ja laittaa
runollisempaan muottiin...mutta en
vain halunnut.
Myönnän itsekin,että olen toisinaan
kriittinen määrätyistä asioista,etenkin
jos tulee väärin ymmärretyksi
- tahattomasti tai tahallisesti -
vastapuolelta.
Ethän voinut tietää ja tarkoituksesi
oli hyvä...-joskus tuota on tullut
itsekin miettineeksi---mutta,olen
tavallaan antanut ohjaimet vastaajalle.
Hänen toivomastaan toiveestaan minä
kyllä pistän ns.-oman vaivaisen
pääni pölkylle.
ÄLÄ kanna pahaa mieltä,tarkoituksesi
oli- kunnioitettava-sen hyväksyn !
Kaikkea mukavaa Sinulle.
Arvostan yhteyd.ottoasi suuresti.
dolan-poikkea toistekin.
Silmät, kasvot
äänensointi,
ilmeiden ja
eleiden mimiikka
totuuden paljastaa.
Naamiopukujen
kerrokset
verhot
viimeisetkin
ovat turhaa
esirippua.
Se minkä ne
paljastaa
tai kätkee
on samantekevää.
... ellei
elämä olekin
pelkkää roolia,
teatteria monissa
kulisseissa.
Elämää kuplissa,
oletusten varassa.
Vaan silloin,
ihmisparat,
me onnettomat,
silloin meiltä
jää oma elämä
elämättä
kokematta
tuntematta.
Sieluntuska,
kyyneleet,
onnenkerrannaiset,
ilo ja nauru.
Kohtaamisten suloisuus,
erojen haikeus.
Onneksi olet m-p Olemassa !
Näihin sanoihisi ei ole
paljon lisättävää,
eikä pois otettavaa.
Elämä on:- esirippua,
- rooleja
- teatteria
- kulisseja
- kuplia....
mitä jää
kun nämä
riisutaan :- synnyin pukumme; moninainen
alastomuutemme.
Omassa kuin Sinunkin tekstistäsi:
On koko elämä pienois koossa.
Hienoa kuin jaloa että
olemme maailmalla
tunnistaneet toisemme.
Olet kuin - Aarre aitta -...
Kiittäen:
Dolan
taikasanat ihmeiset
nuo sanat lausumasi:
"olemme maailmalla
tunnistaneet toisemme"
Usko tai hymyile:
olen kuullut ne ennenkin.
Kuules - olen sitten kuka tahansa
ja kirjoittanut kuin sanonutkin
suustani mitä vain...- niin me
kaikki ehkä
vuosikymmenien aikana-sitä ja tätä-
mutta,jos vielä pystyy -olkoon suhde se tai tämä-
oppii tuntemaan jonkun toisen- tärkeällä alueella-
voi sen silti : Toiselle kertoa-,ilman että joutuu
- noidan kattilaan paistetuksi ; vielä elämänsäkin.
Uskon ja hymyilen:- varmaankin olet kuullut.
Into himo rakkaus on ehkä sellaista-toisinaan.
Oletko ajatellut:- jos hyvä pidetty Ystävä
sanoo niin; siinä saattaakin
olla ero.
Kokeile sitä Hyvän Ystäväsi
kanssa,ja miten ,mitä pidät
omilla kriteerilläsi-ystävänäsi.
Jolle voit ja uskallat avata
porttejasi sisältäsi.
Kaipaatko sellaista,millaista
mitä vaadit Ystävältäsi.
Lämpöä iltaasi m-p.
koskaan lukenut Michel Newtonin "Sielujen Matka" ja
"Sielujen Kohtalo" teokset. Ensimmäinen sai jo melkein uskomaan vaikka mihin, mutta jälkimmäinen kompastui itseensä ja romutti myös ensimmäisen sisällön.
Hyvä ystävä on ihminen jonka kanssa minuuteni ja sieluni jokainen kolkka läpäisevät toisensa kaikessa. ;) Tähänasti tälläiset ihmiset ovat elämässäni olleet ohikulkijoita ja tuoneet elämänluottamusta ja antaneeet aineksia elämäni mysteerioiden saralla ja samoin toisinpäin.
Pysyvyyttä ja sielunkumppania sitä jokainen haluaa varsinkin elämänsä ehtooseen. Prisielun löytäminen voisi olla kyllä 'pahajuttu' kun vuosisataiset tai tuhantiset rästissä olevat välienselvittelyt levittäytyisivät papattimattona pilaamaan kaiken, ihmisyys on raadollista.
En ole,juuri laitoin 3kpl mainitsemiasi
kirjoja muistiin,että jos joskus niihin
törmään...- niin katsotaan.
Hienosti ilmaisit Ystävyyden merkityksesi
itsellesi. Nostan kunnioituksesta hattua.
Miten sellaisen löytää - pitää.Ajan saatossa.
Vai asetetaanko kriteerit liian
korkeaalle tasolle,johon me
emme itsekään yllä.
Niin osa ihmisyyttä,
elämää on raadollista
- mutta myös hedelmää.
laittaa liian tiukat
normit sellaisille
jotka niitä muutoinkin
noudattavat kuin orjat.
Rauhan säilyttämisen
vuoksi normien orja
sivuuttaa monta antoisaa
ihmissuhdetta ja ystävyyttä.
Miksi?
Siksi, koska kukaan
ei usko ystävyyteen
ohi sukupuolirajojen
ja pahat kielet
kalkattavat,
silmät katsoo
pitkin nenää:
mahdotonta,
tolkutonta
häpeällistä,
pahempaa kuin
fyysinen uskottomuus.
2 ensimmäistä kappalettasi on osa myös omaani.
Loppu - vain vahvistaa samankaltaisen
ajattelu maailmamme.
Muut ovat "vanhoillis raamatullisia",
heillä on ongelma-"epänormaaleja"
Me normaalimpia,kun otetaan maailman
ihmiset kokonaisuutena
huomioon-kanssakäymisissä.
Olen jotenkin aina havainnut,etten oikein
ymmärrä,hyväksy määrättyjä normeja pilkullisesti.
Heikommat-normaalit- voivat hyvinkin johdatella
normien viidakon seka vyyhteä enemmistönsä
turvin---kapeasta katsanto kulmasta katsottuna.
Tekstini tuntuu varmaankin mahdottoman
epäselvältä.
Pienistä palasista-kokonaisuus- ja hiukan aina
perustellusti,viedä eteenpäin...uskottavasti.
' Elämme kuin vaatekertamme elämää
ulos päin suunnattuina,
mutta mitä olemme sisältä
jonne ei muiden silmät yllä '
Me olemme varmasti kovin heikkoja, ainakin minä.
Haluan pitää sen kipeimmän piilossa, hymyilen
vaikka sydämeni itkee.
Hyvää päivän jatkoa ja kiitos.
Kuules - lähdetään nyt jo Hawaijille-toipumaan.
Olemme sen tarpeessa.
Se Hawaiji on meissä itsessämme
- vikoineen ,vahvuuksineen.
Ei elämää pakoon pääse,eihän
se olisi edes Elämää.
Se on tässä ja nyt- tahdoimme tai
- emme.
Virkistystä silmiisi
ja hymyn
karetta- huuliisi. Kiitos Sinulle.
Dolan, mulla on tää höyhenpuku,
ja lentelen vapaana kuin taivaan lintu,
oon ollut häkkilintunakin ja tiedän, mitä on olla haavoitettu ja siipi maassa, olen räpiköinyt suossa ja en ole lentoon päässyt, mutta tahdon voima se nostaa lentoon väsyneenkin lintusen,,usko ja toivo paremmasta,,
ei mikään ole ihanampaa kuin lennellä vapaana ja rakastaa hyväksyen itsensä ja kaikki muut semmoisina kuin ovat,,
ja olen eri mieltä kuin runosassi kirjoitit, uskallan olla eri mieltä, saanhan olla,
en suojaa sisintä, uskallan olla tämmöinen mikä olen, näytän haavanikin, verestävät, joita rakkauden salva parantaa pikkuhiljaa, mutta arvet ikuiset jää, entä sitten, ei ole sellaista, joka ei kolhuja sais,ja arpia,,
herkkä on sieluni ja suojaudun,
sen teen, kun kuuntelen intuitiotani,
uskallan olla oma itseni ja jos joku ei minusta tykkää niin entä sitten, ei tarvikkaan,,
kaikkee hyvää sulle Dolan päivääsi ja kiitos runostasi, ja vastaukset on niin erilaisii, niinkuin ollaan me ihmisetkin,,
Yölintu ja Kiitos jälleen.
Olet vahva myös heikkoudessa-Se on Vahvuutta.
Ymmärrän täysin Sinua,sillä itse olen
myös eräänlainen oman tieni kulkija.
Ne jotka pitää-syystä tai toisesta-ovat
todellisia ystäviäni...-ne jotka eivät-
En todellakaan ehdoin tahdoin muuta
persoonaani,en halua skitso leikkeihin
mukaan.
Olla oma itsensä synnyin puku ylläni !
Kriittisyys kuin empaattisuus puvussani !
Mahtavaa elämystä Sinulle,nauti olemassa olostasi.
Tavataan taas...-Dolan
..paljon totta on sanoissasi.
vaatteet ovat henkinen kilpemme
ja jos ne viedään pois yhtääkkiä
niin jäljelle jää pelokkuus
ja arkuus,
tyttökaverin kanssa perimiltään
on kysymys luottamuksesta
aatamin asua kohtaan ja tietenkin muustakin.
psykologinen juttu!!!
hyvä ajatuksia herättävä on runosi.
hyvä dolan!!!
Kiitos palautteestasi,toki eri
mieltäkin saa olla.
Tämä oli oma tulkintani ihmisistä
yleis tasolla.
Teillä on siellä varmaan niin
mielenkiintoisia aiheita...olisko
aihetta Lapin seminaariin.
Tämäkin "tarina"kauempaa yli vuosikymmenen
takaa,tosin hivenen "jalostettuna".
Eihän off pullo ole vielä tyhjentynyt,
ettei mäkäräiset pääse kunkuksi.
Lappiin terveisiä,se on
sulle helppo tehtävä...kun niitä
ei siellä ole.
Hauskuuttakaa lappalaisia puolestani,
vai miten päin se nyt menikään.KIPPIS !
...-muuten ei ees kahvia väkevämpää...
Vaatteiden alle kätkeytyy
monenmoista,samoin kun
ihmisen sisimpään..
Runostasi pidin!
Kiva että minuakin joku Noituu-Kiitos !
Olen pistänyt myös Sinunkin
runot muistiini-tulee luettua.
On tuo sana-t vain ihmeellinen
otus meidän aivoituksissa...noidutaan
koko elämän
kaari.
Toivotan lämpimimiä sormia Sinulle.