Mistä on kyse, kun hermot menevät välillä totaalisesti jostain ihan pikku jutuista? Mielialani romahtelee. Luulin, että kyse olisi PMS- oireista, mutta eiliseen se ei kyllä pätenyt. Rauhoittavat vievät vähän terää pahimmalta kiukulta, mutta eivät pidempiaikaiselta epätoivolta. Masennuslääkkeet eivät toimi ja sähköhoito ei sovi diagnoosiini.
Pari viikkoa sitten menin vaateostoksille, en löytänyt mitään sopivaa, menin kangaskauppaan, ompelin vahingossa housuista hieman liian pienet, suutuin, itkin miehelleni puhelimessa, että olen lihava ja ruma, ja että jos tästä kaksoisleuasta ei muuten pääse, vedän kaulavaltimon auki.
Eilen huomasin kadottaneeni polkupyörän avaimen. Ajatuksenkulkuni oli tällainen: olen huono vaimo, kun en osaa pitää tavaroita järjestyksessä, mihin minä tarvitsen enää aivojani jos en muista mitään, jos tässä olisi ase niin ampuisin itseni saman tien.
Puolisolleni tämä on tietysti raskasta. Joitakin vuosia sitten yritin hirttäytyä, ja mieheni säikähti todella pahasti. Muutaman vuoden ajan olin sitä mieltä, että en kuitenkaan pystyisi tappamaan itseäni (ja se olisi läheisille epäreilua), mutta nyt minusta alkaa tuntua siltä, että elämäni ei ole elämisen arvoista. Ikävää sanoa aviopuolisolle "Et pysty tekemään minua onnelliseksi", mutta eikö kuitenkin jokaisen velvollisuus ole huolehtia OMASTA onnestaan, miten kukaan muu pystyisi tekemään ihmeitä?
Nykyisen terapeuttini vastaanotolla minulla on tähän mennessä ollut hyviä/siedettäviä päiviä. Kunpa onnistuisin välittämään sen, millainen ihminen olen huonona päivänä.
Pari viikkoa sitten menin vaateostoksille, en löytänyt mitään sopivaa, menin kangaskauppaan, ompelin vahingossa housuista hieman liian pienet, suutuin, itkin miehelleni puhelimessa, että olen lihava ja ruma, ja että jos tästä kaksoisleuasta ei muuten pääse, vedän kaulavaltimon auki.
Eilen huomasin kadottaneeni polkupyörän avaimen. Ajatuksenkulkuni oli tällainen: olen huono vaimo, kun en osaa pitää tavaroita järjestyksessä, mihin minä tarvitsen enää aivojani jos en muista mitään, jos tässä olisi ase niin ampuisin itseni saman tien.
Puolisolleni tämä on tietysti raskasta. Joitakin vuosia sitten yritin hirttäytyä, ja mieheni säikähti todella pahasti. Muutaman vuoden ajan olin sitä mieltä, että en kuitenkaan pystyisi tappamaan itseäni (ja se olisi läheisille epäreilua), mutta nyt minusta alkaa tuntua siltä, että elämäni ei ole elämisen arvoista. Ikävää sanoa aviopuolisolle "Et pysty tekemään minua onnelliseksi", mutta eikö kuitenkin jokaisen velvollisuus ole huolehtia OMASTA onnestaan, miten kukaan muu pystyisi tekemään ihmeitä?
Nykyisen terapeuttini vastaanotolla minulla on tähän mennessä ollut hyviä/siedettäviä päiviä. Kunpa onnistuisin välittämään sen, millainen ihminen olen huonona päivänä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos oma arvo määrittyy toisen ihmisen kautta. Ongelma on heikko itsetuntemus.
Ei ihme, jos mielialat vaihtelevat, kun ajatus rakentuu muiden ihmisten kaavailuihin itsestä.
>Ajatuksenkulkuni oli tällainen: olen huono vaimo, kun en osaa pitää tavaroita järjestyksessä
mä luulen et pinnan kireys voi johtua aivokemiasta, alhaisesta verensokerista, e-pillereistä, vaikka mistä, mä laitan tähän mun tarinan, mikä auttoi omaan pahaan olooni, jos tästä sulle voisi mitään apua/helpotusta olla.
en tiedä oisko tästä sulle mitään apua...mut mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika. monilla myös e-pillerit saattavat aiheuttaa kovaa masennusta, painajaisia, paniikkia yms. netissä keskustelupalstoilla paljon keskustelua tästä, joskus pillerien lopetus/vaihto auttaa.