Ana

ensin me olimme ystäviä,minä ja laihdutus,
olit enkeli,joka toi minut takaisin normaaliksi.
minä hallitsin sinua.
jossain vaiheessa vaihdoit nimeäsi,
sinusta tuli demoni:anorexia nervosa.
nyt pidät minut kahleessa.
teet minusta apaattisen,
et halua minun näkevän kirkkaasti.
tuot eteeni usvaverhon,
jonka takaa en enää tajua tilaani.
sinä hallitset nyt minua,
olen voimaton suhteesi.
kiellät minua syömästä,
pakotat minut kävelemään.
anon,että irrottaisit otteesi,
sillä minä alan olla jo heikko,
mutta sinä vain kiristät köyttä.
haluat minun kuihtuvan orjaksesi.
minä olen jo orjasi,
ja sinä vaadit vain lisää.
jossain vaiheessa tuo sairas suhteemme tulee katkeamaan.
viimeistään silloin,kun sinä naurat minun hautajaisissani.
toivon,että se katkeaisi jo aiemmin,
taistelen sinua vastaan,
mutta en tee sitä enää yksin.
minulla on lääkärit,sinulla vain minun heikko mieleni.
taistelu alkaa,
katsotaan,jaksatko pitää minusta kiinni,
vai kyllästytkö piinaamiseeni?

sinulle,ana,annoin mieleni sieluni,että minusta täydellisen tekisit ja sinä otit sen.käytit minua.teit minusta kevyen,mutta likaisen,sairaan,mutta vaalit edelleen,että olen omasi.etten vain jätä sinua.sinä et kyllä luovu minusta.olemme olleet liian pitkään yhdessä.

tiedät sen,mutta et annan minun mennä pois,et anna tuntea,että olen valmis.olen edelleen sama työ,jota työstät,kunnes työmaastasi on jäljellä vain ranka.kaluat loppuun kuin koira luuta.

annoin itseni sinulle.olemme yhdessä loppuun asti ja voin vain toivoa,että eromme tulisi koittamaan pian,että katsoisit arkkua,sen sisällä olevaa ja olisit vihdoinkin valmis.

minä olisin jo valmis lähtemään,tiedät sen,odotan hetkeä,jolloin sydämeni ei enää lyö,sinä viet minut sille viimeiselle lenkille,jonka aikana elintoimintoni lakkaavat.

rintakehäni ei enää jaksa nousta,silmät katsovat tyhjää,mutta sitä ennen sinä haluat tehdä minusta vielä täydellisemmän ja haluat minun katsovan esityksesi loppuun..

ja minä katson,en muutakaan voi.katson sinua.olet ainoa joka ymmärtää,jolle olen täysin antanut itseni.tietäen,että tuhoat minut,kuten tuhosivat ne ihmisetkin,jotka tielleni asettuivat,ollakseen hetken.mutta vain sinä jäit,vain sinä olet kyllin voimakas kääntämään minun tahdon omaksesi,koska olen sinulle itseni antanut.

tanssit hautani yllä,ylistät sitä työtä,minkä teimme yhdessä.

olen vihdoinkin vapaa,kevyt,täydellinen,kaunis ja huoleton.me tapaamme vielä..

:)) FOREVER ANAAAAAAA