Hei,onko kukaan vielä tietoinen millaisa kysymyksiä tänä vuonna oli?Millaisa aiheita kyseltiin?Vaikeita laskuja?Kaverini on juuri kokeessa ja hermostuttaa hänen puolestaan?
lääkiksen pääsykoe 2008
ensi kerralla yrittämään?
4019258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Melkein kaikki kysymyksen käsittelivät maksaa. Laskuja ei ollut juurikaan ja nekin varsin helppoja. Muuten koe vaikutti melko hankalalta. Lopussa oli 12 sivun artikkeli, jonka perusteella (ja Galenoksen) sitten vastailtiin muutamaan loppupään kysymykseen. Fysiikkaa oli vähemmän ja kemiaa enemmän.
Eipä se kokeen vaikeus niin sitä sisäänpääsyä vaikeuta, ellei siitä mene ihan paniikkiin.
Aivan mahdottoman hyvät kysymykset toista tai kolmatta kertaa pyrkiville, ei ekakertalaisille. EI laskuja - harmi.
Mun mielestä ero edellisiin vuosiin oli selkeiden peruslaksujen puuttuminen. Tai en tiedä, jotenkin odotin huomattavasti enemmän selkeitä laskuja, sillä nythän niitä oli aika vähän.
Huono idea pistää kaikki kysymykset käsittelemään maksaa, antaa hyvälle tuurille liikaa valtaa.
Ei vissiin hyvin mennyt kun kokeista ei löydu laskutehtäviä!:D LASKUTEHTÄVIÄ OLI tehtävä: 2,3c,4,
5,7,9 ja 13. Eli noin puolet:) Niissä olisi siis pitäny laskea...:D LOL
Tällä kertaa jos olit lukenut maksan pääset sissän muuten et
Laittakaa esimerkkikysymys kokeesta?
Tässä vaan mietin, että miten niin "onnella sisään" tänä vuonna jos on lukenut maksan? Maksahan on niin keskeinen osa ihmisen järjestelmää, että ei se kyllä mielestäni nyt tuuria ole jos sattuu kokeessa menestymään. Kyllä se on niin keskeinen asia, että pitäisin kyllä outona jos sitä ei olisi pääsykokeeseen päntännyt.
Itse katsoisin asiaa myös siltä kantilta, mitä pääsykokeessa halutaan testata. Oppilas huomaa, että ei hitto, pelkkää maksaa. Miten kokoaa itsensä kovan luku-urakan jälkeen keskittyäkseen tähän yhteen aihealueeseen (vaikka maksahan koskee niiin montaa muutakin systeemiä). Tälläistä luonnetta lääkäri tarvitsee. Miten suoriutua kovan paineen alla - jättääkö leikin kesken vai taisteleeko loppuun asti.
Onnella ei ole juurikaan tekemistä sisäänpääsyn kanssa. Nopea äly, riittävä valmistautuminen ja tsempaaminen kokeessa ratkaisee.
Se, että kokeen kehyskertomus pyöri maksan ympärillä ei tarkoita sitä että kaikki kysymykset koskisivat maksaa; mukana oli absorbanssia, uä-laitetta, kemiallisia kaavoja, sidoksia ja yhtälöitä, tilastotiedettä ja kaikkea muuta soveltavaa. Oikeastaan vain maksan verisuonia käsittelevä tehtävä (1 tehtävä 13 mahdollisesta!) mittasi tuliko maksan toiminta luettua Galenoksesta vai ei.
Lääkiksen pääsykokeet ovat vuosi vuodelta enemmän soveltavia joka on pelkästään hyvä asia. Ei oikeassa elämässäkään vastauksia tarjota kaikkiin kysymyksiin kovin helposti.
teht.5. Perustele miksi maksakirroosin etenemistä voidaan arvioida seuraamalla prokollageeni III-pitoisuuden muuttumista seerumissa (7 pistettä)
teht.8. Mitä tehtäviä maksan ja muun elimistön kannalta on seuraavilla verisuonilla?
a) maksavaltimo b) maksalaskimot c) porttilaskimo (13 pistettä)
teht.12 Pohdi lyhyesti miten maksansiirtopotilaan ennusteeseen vaikuttaa hänen sairastamansa hepatiitti C-virustartunta. (6 pistettä)
Miten meni koe? Tuntuiko vaikealta/helpolta? Jäkö paljon tekemättä/loppuiko aika? Mitkä fiilikset, pääsetkö tällä kertaa sisään?
Mulla loppui reippaasti aika kesken, useampi tehtävä jäi tekemättä. Bilsaa osasin, mutta kysymykset ihmeellisiä, mietitytti millä niistä tulee pisteet. Epäilen, etten pääse.
Ei kuin enemmän soveltavia vaan tulevina vuosina. Lääkäri ei voi opetella kaikkea tietoa ulkoa.
Koe voisi myös olla ihan rehellisesti vain monivalintakoe, kuten kauppakorkeassa. Virhevastauksesta miinuspiste. Tulokset saisi nopeasti eikä väärän täpän värittämisestä paljoa voi oikaisupyyntöjä kirjoitella.
Yhteisvalinta vaan, ja ylioppilaat samalle viivalle vanhempien ylioppilaiden kanssa (ei pisteitä ylioppilastodistuksen arvosanoista). Tämä tukisi sitä, että jos todella haluaa lääkikseen, sitä tulee hakeneeksi useamman vuoden ajan. Ja ne, jotka on hakenut pidempään, oikeasti haluavat sisään ja saavat sen paikan.
Liian moni tänäkin vuonna ottaa sen paikan ilman pääsykoekirjan lukemista, kun oli tosi hyvä ylioppilaskirjoituksissa, eikä tiennyt mihin sitä hakisi ja päätti vain kokeilla lääkistä. Sellaisiako lääkiksessä tarvitaan?
Sitäkö haluat sanoa?
Ettei lukiossa pärjääminen tarkoita mitään. Ihan kuin haluaisit sanoa, että toiset ovat syntyneet hyvien arvosanojen kera ja että se on väärin.
On ainoastaan oikeus ja kohtuus, että aiempi menestys otetaan huomioon kokonaispisteissä.
Ei sellaisi ole! Lääkikseen ei pääse pelkällä todistuksella. Hyvä todistus ei paljoa auta. Kaikki jotka haluavat lääkikseen on pärjättäva sisäänpääsykokeissa..! Niin se vaan on.
ällän papereilla saa merkittävän edun verrattuna kokeella hakijaan käytännössä tuplaa mahdollisuuden koska koekiintiön lisäksi on yhteispistekiintiössä!
Yksi asia mikä todellakin on lääkiksen pääsykokeissa pielessä on soveltuvuuskokeiden puuttuminen. Käytännössä minkälainen psykopaatti, sosiaalisesti kyvytön hyypiö voi päästä lääkäriksi jos on älliä päässä ja paperilla.
Ylioppilaskirjoituksissa menestyy jos lukee hulluna, samoin lääkiksen pääsykokeissa. En sano, että kaikki hullunalukevat oisivat automaattisesti sosiaalisesti kyvyttömiä mutta ajatelkaa hetki kaikkia tuntemianne 6 ällän ihmeitä..
Pääsykoe oli aika hankala tänä vuonna. Tuntui, ettei galenoksen lukemisesta ollut juuri hyötyä tänä vuonna. Ällän fysiikasta, biologiasta ja kemiasta kirjoittaneilla oli tarvittavat tiedot. Galenoksen merkitys tämän vuoden kokeissa oli mitätön. Lisäksi hellitään valmennuskurssin käyneitä. Tulevaisuudessa kehitys johtaa luultavasti amerikkalaiseen yliopistomalliin: ne joilla on rahaa, pääsevät opiskelemaan.
Tsemppiä kaikille jotka istuvat ensi vuonna lääkiksen pääsykokeessa kanssani.
uudet ylioopilaathan ei saaneet enää tänä vuonna lisäpisteitä siitä että hakevat suoraan lukiosta kirjoitusten jälkeen, joka kuitenkin antaa tasoitusta useampaan kertaan hakijoille ja kaikki ovat nyt samalla viivalla! Kaikilla on kuitenkin ollut mahdollisuus kirjoittaa hyvät paperit, ja ainahan niitä yo-kokeita voi uusia.
Minunkin mielestäni pitäisi kyllä olla soveltuvuuskoe. Yhden kaverini äiti on Helsingissä sairaanhoitajana ja häneltä kuulee harva se päivä juttuja näistä "lääkäreistä", jotka ovat kirjoittaneet seittemän ällää ja saaneet täydet pinnat pääsykokeesta. Sitten valmistuttuaan nämä tyypit kävelevät sairaalassa seiniä pitkin paskat housuissa, kun eivät tiedä mitä pitäisi tehdä. Tällaisia lääkäreitä sitten pitää koko ajan ohjastaa, opettaa, rohkaista ja tehdä kaikkea edellä olevaa vielä uudestaan ja uudestaan eikä siitä hommasta siltikään tule mitään. Kaverini äiti on useasti sanonut että kyllä nekin fiksuja on, viisaita, aivan varmasti, mutta kun puuttuu kaikki vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaidot!
Tämän vuoden pääsykoe oli kyllä tosi vaikea. Odotin kyllä jotain VÄHÄN helpompaa, mutta koe oli sama kaikille. Kokeen jälkeen tuntui, ettei tuolla paperinivaskalla tulla koskaan pääsemään sisään, mutta nyt parin päivän sulattelun jälkeen sitä on taas ajatellut, että sain kaikkiin tehtäviin paitsi yhteen jotain vastattua, oli se sitten kuinka väärin tahansa. Lisäksi ainakin Tampereella, jonne itse hain, tuntui kokeen jälkeen vallitsevan mieliala, että "aina voi kokeilla ensi vuonna uudestaan". Kukaan ei ainakaan myöntänyt, että koe olisi ollut helppo tai itsellään olisi mennyt tosi hyvin..
Monelle alalle olisi hyvä olla soveltuvuuskokeita, mutta onneksi kuitenkin siinä vaiheessa kun työpaikkoja aletaan jakaa niin työnantajat tekevät työhaastattelut jolloin toivottavasti tapahtuu tätä "soveltuvuuskoetta".
Sinänsä en näe siinä mitään negatiivista, että lääkikseen ja moneen muuhunkin missä pitää tenttiä paljon laajoja monimutkaisia alueita, hakeminen perustuu pänttäämiseen.
Vielä tuli tälläinen skenaario mieleen:
Olisiko sitten oikein niin, että hakeminen perustuisi soveltuvuuskokeisiin - joku toinen päättäisi (millä perustein sitten tapahtuukin) sen että voiko joku toinen lukea jotain ainetta vaiko ei.
Nyt kun jokainen voi lukemisella puhtaasti itse vaikuttaa siihen pääseekö vai ei, niin kaikilla on sama mahdollisuus päästä lääkikseen. Jos taas olisi soveltuvuuskoe, pääseminen sisään ei olisi kiinni sinänsä sinusta itsestäsi vaan joidenkin muiden ideasta siitä minkälainen ihminen pitäisi päästä sisään. Mitä jos haluat nyt soveltuvuuskoetta, mutta sitten arvioijan mielestä sinä et soveltuisi alalle. Ketä sitten syyttäisit? Nyt kun koe on tälläinen, jokaisella on sama mahdollisuus, riippumatta siitä minkälainen on yhteiskunnan käsitys siitä minkälainen olisi hyvä lääkäri. Olisiko soveltuvuuskoe syrjintää? Entä jos soveltuvuuskoe suoritettaisiin, ja ihminen ei pääsisi sen takia sisään, eikö ihminen voi elämänsä aikana kehittyä?
No, minä en ole samaa mieltä kanssasi. Ja opiskelen lääkiksessä. Mielestäni pääsykoe testaa jo itsessään aika hyvin sitä, mitä luultavasti testattaisiin myös jos soveltuvuuskokeet olisi integroitu pääsykokeisiin: _paineensietokykyä_, olennaisen tiedon erottamista suuresta tietomäärästä, sovelluskykyä, hermojen säilyttämiskykyä.....
Aika harvoja nörttejä täällä lääkiksessä kuitenkin on. Kyllä ne kuuden ällän ylioppilaatkin osaavat potilaita tutkia, korostaisin sitä että hyvät arvosanat ylioppilaskirjoituksista tai muuten vaan eivät automaattisesti tarkoita sitä että on sosiaalisesti kyvytön lahna. Jos on vähän hiljaisempi ihminen, niin sekään ei automaattisesti tarkoita sitä että on hyvä koulussa.
Jos tulevaisuuden työssä näistä ihmisistä ei niin loistavia ihmisten kanssa työskentelyssä tulekaan, niin heistä voi silti tulla loistavia kliinikoita. Lääkiksestä voi suuntautua myös tutkimustyöhön, jossa ei välttämättä potilaita näekään. Lääkis on klinikkavaiheeseen päästyä aika kova koulu myös potilaskontaktien suhteen :)
Vai oliko tämä taas yhden sellaisen kirjoittajan teksti, joka on sitä mieltä että matikassa hyvät (= "matikkanörtit") hiiteen lääkiksestä, ei siellä mitään luonnontieteitä tarvitse, sosiaalisuudella niitä potilaita hoidetaan?????????
Aivan!
Tulee tässä mieleen esim. kirurgit - varmasti vaativaa leikkausta tehdessä on tärkeämpää millimetrit ja matematiikka ja paineensietokyky kuin sosiaalisuus.
Kyllä sitten epäsosiaalisuus lopulta karsii ne tietyt työpaikat - jos ei pärjää niin kyllä siellä karsiutuu jotenkin pois. Onhan niitä työpaikkoja valittavana millä mitalla. Lääketeollisuus, konsultointihommat, kirurgia, kliinikot, terveyskeskuslääkärit,sairaalalääkärit, omat yritykset jne..
Tämä ei viittaa lääkärin työhön vaan erääseen toiseen lääkealan työhön. Se, että ammattilainen ei osaa laskea konsentraatiota (vaikka pitäisi), mutta on sosiaalisesti lahjakas, ei valitettavasti mielestäni riitä ammattimaiseen otteeseen.
Eli sekä pänttäämistä ja ongelmanratkaisutaitoja
mittaava kirjallinen koe ja sen lisäksi psykologien tekemä soveltuvuuskoe, joka sisältää perusteelliset haastattelut.
Onhan monelle muullekin alalle soveltuvuuskokeet. Oletko siis sitä mieltä, että kaikki soveltuvuuskokeet asettavat meidän eriarvoiseen asemaan ja ne pitäisi poistaa? Olisiko parempi jos opiskelemaan pääsisi vain pänttäämällä?
Itse en ainakaan tahtoisi mitään soveltuvuustestejä. Ei ole hyvä, että jossakin päätetään, minkätyyppisiä ihmisiä sisään otetaan. Tuskin esim. se, miten puhelias on, vaikuttaa siihen, miten hyvä lääkäri olet. Tärkeämpää on se, mitä tiedät. Puhelias voi olla kuka tahansa mut lääkäriksi kaikki vain ei sovellu, ei sille voi mitään.
Lääkis vaatii stressinsietokykyä, motivaatiota ja erinomaista oppimiskykyä. Tuskin niin ihmisläheiseen ammattiin edes haluaa sellainen, joka ei pidä ihmisistä eikä tahdo heitä auttaa.
Mielestänioma kokeeni meni ihan hyvin. Ainakin sain kaikki tehtävät tehtyä ja jopa hyvin todentuntuisia vastauksia. Jäi aikaa jopa tarkastella useaan otteeseen ja silti lähdin puolituntia ennen kokeen loppumista. Itse kävin valmennuskurssin ja haen toista kertaa, mutta en silti koe, että valmennuskurssista oli tänä vuonna ihan hirveän suurta hyötyä. Tietenkin oma valmentautumiseni on ollut erittäin paljon järjestelmällisempää ja kurssin kautta sain paljon vaadittavaa laskurutiinia.
Kun laskurutiini on kokeessa kunnossa on todella paljon suurempi todennäköisyys onnistua kun osaamalla bilsan täydellisesti. Oikein lasketusta laskusta saa helpommin täydet pisteet kuin tavallisesta biologian tehtävästä. Lisäksi biologian tehtävän tekemiseen kuluu usein enemmän aikaa kun suht yksinkertaisten laskujen laskemiseen. Kun laskurutiini on kunnossa saa ensin hoidettua nopeat laskut alta pois ja jää aikaa kirjoitella suunniteltuja vastauksia biologian pouolella. Mielestäni laskurutiinin pystyy saavuttamaan jopa ilman vamnennuskurssia jos omaa motivaatiota vain löytyy tarpeeksi.
Onnea kaikille kevään kokelaille! (ja itselleni tietenkin kaikkein eniten ;) )
Ei puheliaisuudella varmaan mitään merkitystä ole, mutta sillä että on psyykkisesti terve ja tasapainoinen luulisi olevan. On monella muullakin alalla soveltuvuustestejä, joten miksei lääkäreilläkin kun heillä sentään on ihmishenkiä kontollaan.
Hypoteettinen kysymys; jos soveltuvuuskoe lääkikseen järjestettäisiin, niin miten se toteutettaisiin? Koko hakijamäärälle on varmasti ihan toivotonta järjestää soveltuvuuskoetta. Joten missä menee raja, 200, 300, 400 parasta soveltuvuuskokeisiin? Onko se sitten eriarvoistamista kun kaikki eivät soveltuvuuskokeisiin pääse?
soveltavuuskokeita on testattu ja niiden ei todettu vaikuttavan merkittävästi muutenkin päässeihin eli pääsykokeissa menestyviin. Hauksinta on milelstäni se , että kaikki tuttuni jotka ovat soveltavuuskokeen puolella ovat kaikkien muiden mielestä täysin epäsopivia lääkäreiksi. Lisäksi lääkiksestähän valmistuu myös tutkijoita ja eiköhän niitä sekopäitä riitä ihan joka alalla, ajatelkaa vaikka teekkareita. Nehän suunnittelee monen ihmisen elämään vaikuttavia asioita, testataan saman tien sitten myös ne! Ja kansanedustajat voi voi sitä ei varmaan moni läpäisisi. Ja kieroutunut ihminen kyllä osaa huijata tommoisissa testeissä.
Ymmärrän kritiikin, joka kohdistuu nykyiseen järjestelyyn, mutta niinkuin lääkiksessä opiskeleva mainitsi niin nykyinen pääsykoehan on hyvä soveltuvuuskoe siinä mielessä, että SE TESTAA MYÖS PAINEENSIETOKYKYÄ ja UUDEN TIEDON OMAKSUMISTA. Lässyn-lässyn haastatteluun perustuva soveltuvuuskoe ei sitä testaa: hyvällä verbaliikalla voi minuutissa luvata vaikka kuun ja tähdet taivaalta. Käytännön potilastyössä PITÄÄ MYÖS TOIMIA, ei ainoastaan PUHUA. Jos ne antibiootit on laskettu päin seiniä, niin ne on, siinä ei auta selittely.
Mielestäni merkittävä osa pääsykoekritiikistä perustuu koulutuksen ja lääkärin ammatin romantisointiin: Richard Gere kollegoineen hoitaa potilaita rautaisalla ammattietiikalla, huomioiden paitsi taudin niin myös potilaan ja koko perheen siinä samalla. Kahvitauolla käydään hoitamassa parisuhdeasiat kuntoon ja ihmisen auttaminen ammatissa tuo sellaisen euforian, ettei iltaisin tarvitse muuta harrastaakaan.
Lääkiksestä valmistuu lääketieteen lisensiaatteja - siis ihmisläheisen TIETEEN tekijöitä, joilla on myös kyky kliiniseen työskentelyyn.
Näyttelijöitä, kuten Richard Gere, valmistuu elokuva- ja teatterialan oppilaitoksista.
On totta, että valitettavan usein lääkärin työssä potilaskontaktit jäävät labra-arvojen ja potilaspaperien tuijottelun tasolle. Varsinkin terveyskeskuksissa pyörivät samat naama, alkkikset ja muut narkkarit, joiden kanssa ei todellakaan tee mieli muuta tuijotella kuin numeroita.
En väitä, etteikö lääkärin tarvitsisi ammatissaan kyetä kohtaamaan ihmistä ja ihmisyyttä sen monissa eri muodossaan. Väitän kuitenkin, että se tukiranka, jonka varaan tämä kohtaaminen on rakennettava, on vahva teoreettinen tietämys ja OMAN ALAN ASIANTUNTIJUUS. Osana tätä asiantuntijuutta ovat toki myös potilas-lääkäri -suhdetaidot. Lääkäriksi ei kuitenkaan synnytä, vaan KASVETAAN. Opiskeluvaiheesssa ja vielä ammatin harjoittamisen aikana nämä taidot kehittyvät. Näitä taitoja on siten mielestäni hölmöä vaatia jo lääkikseen hakijoilta.
Väittäisin myös, että terveyskeskuslääkärin (tms.) työhön soveltumattomat (ne jotka karsiutuisivat toivotussa soveltuvuuskokeessa) a) eivät edes hae lääkikseen, b) jo nyt ovat niitä jotka lopettavat lääkiksen kesken tai c) hakeutuvat sellaiselle lääketieteen osa-alueelle, jossa kyseisten taitojen painoarvo on pienempi.
"Sitten valmistuttuaan nämä tyypit kävelevät sairaalassa seiniä pitkin paskat housuissa, kun eivät tiedä mitä pitäisi tehdä."
"Tällaisia lääkäreitä sitten pitää koko ajan ohjastaa, opettaa, rohkaista ja tehdä kaikkea edellä olevaa vielä uudestaan ja uudestaan eikä siitä hommasta siltikään tule mitään."
"Kaverini äiti on useasti sanonut että kyllä nekin fiksuja on, viisaita, aivan varmasti, mutta kun puuttuu kaikki vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaidot!"
Eli ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojen puute johtaa siihen, että uusilla lääkäkäreillä on paskat housuissa, ovat kyvyttömiä oppimaan, vaikka opetetaan uudestaan ja uudestaan, eivätkä tiedä mitä pitää tehdä. Mutta silti sun kaveris äiti sanoo, että ne on fiksuja.
Jännä juttu. Onneks sulla ei oo seittemää L:ää, niin susta voi vielä tulla hyvä lääkäri. Mulla ei muuten oo yhtään L:ää (oon jo lääkiksessä), eli musta varmaan tulee ihan sika hyvä lääkäri! Yeah!
Tsemppiä sisään pääsylle!
Itse opiskelen kolmatta vuotta lääkiksessä. Eikä ylioppilastodistuksella ola paljoakaan merkitystä. Jokainen joutuu tekemään työtä päästäkseen lääkikseen niin huono kuin hyvä oppilas, valitettavasti. Joistakin meistä tulee hyviä lääkäreitä joistakin huonoja. Itse olen aikaisemmalta ammatiltani hoitaja ja voin sanoa, että jos jostain niin siitä on ollut apua lääkäri-potilas suhteessa.
Mitäs kannattaisi lukea pääsykokeisiin, yleisesti???
Ja minkälaisia matematiikan taitoa vaaditaan? Kannattaako edes yrittää, jos keski-arvo oli keskivertoa...? Minä alan pänttäämään seuraavaa koetta varten ja olen ensikertalainen...
Perustiedot epäorgaanisesta ja orgaanisesta kemiasta. Fysiikan lukion oppimäärä. Korkeamman matematiikan taitoja ei juurikaan vaadita - eräs henkilö luonnehti, että "toisen asteen yhtälö olisi vaikein" lääkiksen pääsykokeissa esiintyvä laskusuoritus. (eli yhteen, vähennys, kerto, jako, potenssi, logaritmi,... )
Kaikki lääkiksen pääsykokeissa tarvittava tieto löytyy pääsykoekirjasta, mutta ymmärtäminen saattaa vaatia muiden kirjojen lukemista tai kalliiden pääsykoekurssien käymistä.
Ehkä annattaa lukea kirja "ihmisen fysiologia ja anatomia" tai saman aihealueen englanninkielisiä versioita. Solubiologian lukemisesta on joinakin vuosina ollut hyötyä.
Yliopistoista voi löytyä hyödyllisiä kursseja solubiologian, anatomian tai muuten lääketieteen aihealueelta - osa löytyy myös avoimessa yliopistossa.
Onko joskus ollut Galenoksenosaamisesta hyötyä pääsykokeessa. Kysytään mitä sattuuu ja sit arvioidaan miten sattuu. Näin 2009. Ja nyt saunomaan...
nii'iiin
nii'iiin
No ollaan sitä nyt niin muiden yläpuolella, kun soveltuvuustestit tulisi järjestää; ja nimenomaan niille muille kuin Sinulle itsellesi. Sinähän se olet se kaikkein aidoin lääkäri, muilla taasen on psyykkisiä ongelmia ja heitä ei tulisi päästää lääkikseen. Sinun tulisi mennä sen paremmin onnistuneen ohi, koska olet pätevämpi ja se Paras.
Toki se on totta, että jonkinlaista testiä tulisi tehdä, ettei lääketieteelliseen keräänny porukkaa, jotka kuuluisivat oikeasti vastaanotossa pöydän toiselle puolelle. Mutta mitenhän se toteutettaisiin? Sano se.
Äitini on töissä samassa rakennuksessa kuin nuo 1. ja 2. vuoden lääkisläiset ja kuulemma osa on niin ylpeitä ja pitää itseään muiden yläpuolella - kuulema melkein narsistisia osa heistä. Eli näin siis Helsingissä. Vähän pelottaa kyllä siis, millaisia ihmisiä siellä oikein on.
Voiko lääkikseen/eläinlääketieteeseen hakea ilman ylioppilastutkintoa, jos on suorittanut kolmen vuoden ammatti tutkinnon? kuten esim. lähihoitajan perustutkinto.. Netissä luki joitain 3 vuoden ammatti tutkinnosta, mutta varmistan täältä vielä :)
Minulla itselläni fysiikka ja kemia heikkoja aineita, mutta olen niin kiinnostunut eläinlääkärin ammatista, että olen valmis tekemään töitä.
kyllä mun mielestä voi hakea jos on ammattitutkinnon suorittanut! mutta tietty on tosi paljon hyötyä jos kävisit vaikka iltalukiossa lukion kursseja tai sitten itseopiskelisit lukiokirjoista :)
Kuten zecee jo totesi, voit hakea - teoriassa. Viestissäsi kuitenkin kerrot, kuinka kemia ja fysiikka ovat niitä heikoimpia aineitasi, joten onko järkeä hakea alalle, joka perustuu juuri fysiikkaan, kemiaan ja biologiaan (tai oikeastaan niiden kombinaatioihin...)? Entä jaksatko ""kiduttaa"" itseäsi näillä aineilla vielä monta vuotta, pääsykokeisiin lukeminenhan on vasta alkua.
Toisaalta, jos noudatat zecee:tä ja lähdet iltalukion pulpettien varjoon ja teet vain töitä, töitä ja töitä, niin mikä ettei. Muista myös, että menestys on myös omasta asenteestasi kiinni.
Onnea!