Tässä ollaan luettu ja repeilty ja välillä vähän itkustettu näitä juttuja täällä mutta onkos kenelläkään mitään samaa kun meillä?
Meillä 3 vuotta toiminut uusioperhe..2 minun 3 miehen nappulaa...
Vähän taustoja,itse sain tyttäreni ollessani 17 vuotias,aina opiskellut ja tehnyt töitä (1 amitsututkinto,2 ylempää)välissä väänsin toisen nappulan ja omakotitalon ja kaikki tarvittavat tähän ns.normiolotilaan mitä kaikki niin ihailee
Mieheni juoksi vieraissa blaablaablaa...oli erittän kontrolloiva ja väkivaltainenkin humalasssa...no 23 vee huomasin että nyt aika ottaa elämä omiin käsiin ja saada ns jotain aikaiseksi.
Pienestä pitäen lapsilleni on puhuttu suomea ja englantia (puhuvat molempia sujuvasti) koska ikinä ei ole tarkoitus jäädä suomeen vaan suunnata ulkomaille, jenkkeihin mieli teki jo silloin...reissattu ollaan lasten kanssa ja hekin haluaisivat kokeilla ulkomaita...
NOH...kohtalo on se kiva kaveri ja puuttui peliin ja tapasin nykyisen mieheni...diipadaapa naimisissa ollaan taas ja tällä kertaa tuli 3 lasta lisänä...tavatessamme mieheni ei ollut tavannut lapsiaan yli puoleen vuoteen kuin äidin pihassa koska äiti ei luottanut lasten omaan isään lasten hoidossa ja voi kun se kuuli minusta niin johan piti lasten päästä isälleen kokoajan.
Voi tuska ja ahdistus kun omat lapset on jo niin isoja nyt jaloissa pyörii ns pikkusia...
nää nappulat on kai jees,en osaa eritellä tunteitani heitä kohtaan,lasten äiti on perseestä,itsellä ei mitään mielenkiintoa vaihtaa hänen kanssaan sanaakaan mutta tilanteen takia pakotettu siihen.
Ahdistaa aivan suunnattomasti että tämän saamattoman ei koulutetun ihmisen pentujen takia olen jumissa täällä( mieheni olisi valmis myös ulkomaille) okei...ootellaan että lapset kasvaa mutta tämä exä...
miksei se vaan voi lakata puuttumasta meidän elämään,mun mielestä ihan tarpeeksi että minä ruokin ja ulkoilen HÄNEN lastensa kanssa kun hän ei siihen itse pysty.Omat lapseni häipyvät kavereilleen kun nämä lapset tulee meille (eli joka viikonloppu)ja tuntuu että koko perhe on hajallaan..
olipas sekava kirjoitus mutta toivottavasti joku sai edes jotain selvää
Meillä 3 vuotta toiminut uusioperhe..2 minun 3 miehen nappulaa...
Vähän taustoja,itse sain tyttäreni ollessani 17 vuotias,aina opiskellut ja tehnyt töitä (1 amitsututkinto,2 ylempää)välissä väänsin toisen nappulan ja omakotitalon ja kaikki tarvittavat tähän ns.normiolotilaan mitä kaikki niin ihailee
Mieheni juoksi vieraissa blaablaablaa...oli erittän kontrolloiva ja väkivaltainenkin humalasssa...no 23 vee huomasin että nyt aika ottaa elämä omiin käsiin ja saada ns jotain aikaiseksi.
Pienestä pitäen lapsilleni on puhuttu suomea ja englantia (puhuvat molempia sujuvasti) koska ikinä ei ole tarkoitus jäädä suomeen vaan suunnata ulkomaille, jenkkeihin mieli teki jo silloin...reissattu ollaan lasten kanssa ja hekin haluaisivat kokeilla ulkomaita...
NOH...kohtalo on se kiva kaveri ja puuttui peliin ja tapasin nykyisen mieheni...diipadaapa naimisissa ollaan taas ja tällä kertaa tuli 3 lasta lisänä...tavatessamme mieheni ei ollut tavannut lapsiaan yli puoleen vuoteen kuin äidin pihassa koska äiti ei luottanut lasten omaan isään lasten hoidossa ja voi kun se kuuli minusta niin johan piti lasten päästä isälleen kokoajan.
Voi tuska ja ahdistus kun omat lapset on jo niin isoja nyt jaloissa pyörii ns pikkusia...
nää nappulat on kai jees,en osaa eritellä tunteitani heitä kohtaan,lasten äiti on perseestä,itsellä ei mitään mielenkiintoa vaihtaa hänen kanssaan sanaakaan mutta tilanteen takia pakotettu siihen.
Ahdistaa aivan suunnattomasti että tämän saamattoman ei koulutetun ihmisen pentujen takia olen jumissa täällä( mieheni olisi valmis myös ulkomaille) okei...ootellaan että lapset kasvaa mutta tämä exä...
miksei se vaan voi lakata puuttumasta meidän elämään,mun mielestä ihan tarpeeksi että minä ruokin ja ulkoilen HÄNEN lastensa kanssa kun hän ei siihen itse pysty.Omat lapseni häipyvät kavereilleen kun nämä lapset tulee meille (eli joka viikonloppu)ja tuntuu että koko perhe on hajallaan..
olipas sekava kirjoitus mutta toivottavasti joku sai edes jotain selvää
Vastaukset 13
Vanhimmat
Missäs se mies, lasten isä, on niinä viikonloppuina kun lapsensa tulevat häntä tapaamaan?? Miksi suostuit lastenlikaksi automatic fulservicellä??? Jälkeenpäin on laivan kurssia hidas ja raskas muutella.
Tottakai odotatte muuttamaan pääsyänne kunnes miehen lapset ovat isoja, jos yhdessä aiotte olla. Muussa tapauksessa muuta yksin.
Minä olen äiti jolla on veljä omaa lasta ja olen jaksanut hyvin, koskaan lapseni eivät ole minua rasittaneet, päin vastoin olen syntynyt äidiksi ja en valita turhista.
Kannattaa elää yksin niin ei tarvitse valittaa kun ei jaksa.
En voisi ikinä kuvitella valittavani lapsista etten jaksa. Olen valinnut tämän osan. Kannattaa punnita itsensä henkinen tasapaino, ja huomata ajoissa ettei kykene. Siitä selviää.
tuntuu siltä, ettette pysty keskenänne sopimaan asioita niin että kaikki ok, tulee riitoja, ahdistusta yms, niin sit toimitaan sossu toimen päätöksillä, mut eihän muksut siel aina voi olla, se on vastuun pakoilua. T: Uusperheäiti, vaikka vihaankin sitä nimitystä
"ei koulutetun" ihmisen pentujen takia? Luulin, että miehesi lasten takia.
Muutapa asennettasi, tai sinulta repeää vielä loppukin.
Onhan se lasten äiti tietysti perseestä tai ainakin siitä vierestä, mutta niin olet sinäkin.
Luulet vain, että "kaikki ihailee". Minua ainakin inhottaa omahyväisyytesi.
ei en luule että kukaan ihailee tai arvostaa minua.en sitä pyydä enkä halua.Haluan sen ihmisen pois vaan elämästäni...
Se vituttaa että tämä ihminen on meidän rahoilla kokoajan(ne rahat on ansaittu työllä eikä se kasva puussa),kun minä tulin kuviohin niin johan alkoi lapset viettämään meillä aikaansa kun ne aikaisemmin eivät päässeet isäänsä näkemään kuin äidin pihassa.
se että hän itse sanoo ettei koskaan aijo mennä töihin,saa minut näkemään punaista ja muutenkin löysäily ja rötvääminen tämän ihmisen kohdalla saa ne kaikki kliseet löysäperseisestä YH-äidistä toteen...
saamattomuus tulee siitä että lapsia on jaksanut vääntää tänne maailmaan mutta ei jaksa heitä opastaa ja auttaa.syövät kun siat pellossa huutavat vittua ymsyms ja mistään muualta nuo tavat ei ole tullee kuin kotoa,sen ihanan pulla mussu äidin luota...
Tässä oli vaan yksi näkökulma
Henkisesti sairas ihminen ei näe kuin muissa omat viat. Sitä sanotaan myös narsismiksi. meneppäs kiireen vilkkaan hakemaan apua, ennenkuin muutkin lähellä olevat ihmiset sairastuvat.
ap. puhuu täyttä totta? sinä et häntä tunne tai tiedä hänen elämästään.. osuiko arkaan kohtaan, vai mitä??
Mulle kans kävi niin, että kun avomieheni exä kuuli, että minä olen ilmestynyt hänen entisen miehensä elämään, niin johan muutti ite 500 km päähän ja heidän tyttö muutti meille noin niinkuin ilmoitusluontoisena juttuna. Minulta ei kysytty mitään, huomasin vaan, että 3 muovikassia ja erityishoitoa vaativa tyttö olivat ilmestyneet meille. Siis minulla tytär kans, mutta hänen isänsä hoitaa tapaamiset hyvin. Mutta tämä avomieheni tytär on meillä AINA, siis joka vkl. Minulla ei ole koskaan vapaata ja se näytä avomiestäni haittaavan, ei myöskään se, ettei meillä ole kahdenkeskistä aikaa. Nyt olen aivan täynnä tätä kuviota, mutta muutoskin pelottaa,yksinäisyys.
kasvatusvastuun miehesi tyttärestä?Eihän se voi olla oikein.
Ydinperheissä ei myöskään ole vapaata joka viikonloppu,tai ees joka toinen viikonloppu mutta ihmeesti sitä aikanaan vain jaksoi.
Jotenkin nyt tuntuu siltä että sinun pitää keskustella asiasta miehesi kanssa..ei vieraiden ihmisten mielipiteitä kysellen.
muuttanut teille vai käykö hän teillä tapaamassa isäänsä viikonloppuisin? Kirjoituksestasi ei oikein saa selvää.
Entä mitä tarkoitat sillä, että sinun tyttäresi isä hoitaa tapaamiset hyvin? Tapaako hän tytärtään harvemmin kuin nykyinen miehesi vai kenties useammin? Mitä sinulle merkitsee tapaamisten hyvä hoitaminen?
Ihmisellä, jolla on lapsia, ei ole koskaan "vapaata". Vanhemmuudesta ei voi ottaa lomaa. Erositko tyttäresi isästä saadaksesi "vapaata" silloin kun lapsi on isällään? Siinä tapauksessa ymmärrät varmaan miehesi lapsen äidin tilannetta paremmin kuin minä teitä kumpaakaan. Itse en ole pitänyt päivääkään lapsistani vapaata, vaan minulle vapaus merkitsee sitä, että voin olla poissa töistä ja viettää aikaa lasteni kanssa.
höh...
nyt menee jo yli ymmärryksen...
A)miehelläni on 3 lasta
B)missään vaiheessa en ole sanonut tarvitsevani vapaata lapsista.Erosin aikanaan kontrollifriikistä ihmisestä jotta saisin vapaata lapsille en itselleni...
C)minusta on rasittavaa että MINÄ joka olen paskaäitipuoli joudun ottamaan vastuun 3 lapsesta kun oma äiti ei siihen pysty...
Miten ihmiset väännätte täällä asioita ja sitten haukutte muita niistä asioista mitä itse keksitte kussakin tapauksessa tapahtuneen....
tätä nykyaikaa kun ovat katsoneet liikaa saippuasarjoja,ja kun ei niille "kaikkitietäville" ole suotu "luetunymmärtämistaitoa"..niin arvaathan sen kuinka siin käy;)
Ymmärrän alkuperäisen viestin kirjoittajan turhautumisen, kun itse koittaa elää elämää kunnolla ja varmistaa että elämän perusasiat ja normit ovat ok. Esim. niinkin pieni asia kuin käyttäytyminen ruokapöydässä.
Joillekin ihmisille/vanhemmille tällaisten perusasioiden hallitseminen nyky yhteiskunnassa näyttäisi olevan katoava kansan perinne. Hälläväliä asenne on tullut jäädäkseen..
Sitten kun omaan elämään, sattumien kautta, astuu uusi rakas kulta ja sen mukana tällainen kaupan päällinen, hälläväliä aikuinen, jonka mukana lisäksi tulee tämän kaltaisia pienempiä versioita.. Niin siinä onkin miettimistä ja itsensä kanssa saa tehdä töitä..
Mutta, tärkeintä on kumppaneitten välinen kommunikointi ja oman talouden selvät säännöt. Lapset ovat muokattavissa olevia yksilöitä, kunhan jaksaa olla määrätietoinen ja sinnikäs.
Sille kaupanpäälliselle kusipää eksälle, ei sitten voi luojakaan mitään. Itse ei voi muuttaa kuin sitä omaa ajatustapaansa..
Raskasta se on, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tsemppiä sulle, ja jos oikein lyöt päätäsi seinään joka päivä.. sitten täytyy laittaa vaakakuppiin asioita ja katso mikä on toista arvokkaampaa..