Uskotko siihen?
Mä en uskonut. Luulin että rakkaus katoaisi, mutta ei se lähdekkään pois - ei millään.
Monta vuotta olen yrittänyt kuihduttaa tunteitani, mutta ne eivät kuole. Luulin jo päässeeni niistä eroon, mutta ne olikin vaan padottu muurin taakse piiloon. Pieni hipaisu ja muuri sortui..
Taas itken itseni iltaisin uneen. On niin ikävä, että elämä tuntuu sietämättömältä.
Anteeksi kun ajoin sut pois.
Mä en uskonut. Luulin että rakkaus katoaisi, mutta ei se lähdekkään pois - ei millään.
Monta vuotta olen yrittänyt kuihduttaa tunteitani, mutta ne eivät kuole. Luulin jo päässeeni niistä eroon, mutta ne olikin vaan padottu muurin taakse piiloon. Pieni hipaisu ja muuri sortui..
Taas itken itseni iltaisin uneen. On niin ikävä, että elämä tuntuu sietämättömältä.
Anteeksi kun ajoin sut pois.
Vastaukset 23
Vanhimmat
rakkaus)
"rakkauden solmu, joka on päättymätön, symboloi ikuista rakkautta. Tämä rakkaus on niin voimakas, ettei sillä ole alkua eikä loppua. Sitä eivät horjuta erot, erimielisyydet tai kärsimykset."
Mulla on vähän samanlainen tilanne. En kuitenkaan kirjaimellisesti ajanut rakastamaani naista pois. Hän ei ehkä tykännyt musta ollenkaan, mutta mä edelleenkin tykkään hänestä.
Joskus täytyy surra loppuun voidakseen olla onnellinen myöhemmin, mutta eläminen surulle ei ole oikein.
Kaksi vuotta on pitkä aika. Toivon ja uskon, että löydät uuden rakkauden.
ikuisuus siis.
Eikä tätä rakkautta ole horjuttanut mikään. Minua on horjuttanut ja aina en sitä ole rakkaudeksi uskonut, mutta aina se tunne on ja pysyy.
Mihin minä sen uuden rakkauden laittaisin, kun minulla on tämä yksi jo ennestään? Pitäisi päästä siitä ensin eroon. Kuinka monta vuotta se sinnittelee hengissä, vaikkei sitä ruoki yhtään?
10 vuotta mulla plakkarissa.. Eikä ruokittu pahemmin ole ja eteenpäin oltu muka menevinään ja uusia rakkauksia tavattu.. Yksi on ja pysyy..
että se sittenkin voi olla totta.. ikuinen rakkaus siis. Useimmiten kuulee sanottavan, ettei sitä ole olemassakaan, tai että ainakin kohteen pitäisi muuttua.
Luultavaa siis on, että jos tämä ei ole kolmessa-neljässä vuodessa jo mennyt ohi, niin ei sitten menekkään?
Kirsikkana kakussa tieto siitä, että täysin oma vikani, että asiat meni näin.
No tuosta johtuen pikemminkin en juuri mihinkään enää usko.. Koska noin puolet tuosta ajasta uskoin että saisin hänet takaisin - enkä saa! Pakko yrittää mennä eteenpäin ja yrittää uskoa siihen että seuraavan kerran kun sellainen tulee vastaan niin en sitä enää munaa..!
Tiedä häntä.. Aika näyttää..
minäkään...
Enkä usko, että voin rakastua enään uudestaan.
Mutta antaa ajan kulua, ehkä vielä joskus...
Heitänpä tähän kysymyksen...oletko varma että kyse on rakkaudesta?
Mietin vain sitä, että jos et ole tavannut tätä henkilöä pitkään aikaan ja kerrot silti rakastavasi edelleen. Sinulla on siis muistissa ja muistoissa tietynlainen visio hänestä. Se, onko se visio todellisuutta tänä päivänä, et voi tietää, jos et ole häntä enää aikoihin tavannut.
En halua millään muotoa väheksyä tunnettasi tai sen aitoutta...ennemminkin halusin herättää pohdintaa mielessäsi.
mä en usko tähän, ettei olisi enää mitään mahdollisuuksia, jos oikeasti rakastaa.
jos mun eteen kävelisi mun viimeisin eksä ja sanoisi, ettei pääse musta yli ja rakastaa vaan vieläkin, ja vielä todistaisi sen. musta se olisi aika vastaansanomaton argumentti ja mä varmaan lankeaisin siihen heti uudelleen (kaikesta tapahtuneesta huolimatta). koska mun on tosi vaikee päästä siitä yli.
tää on mulle aika yllättävääkin. kaikkea on yritetty, uuden deittailua, kaiken maailman verkkoja on laskettu joka puolella vesille, mutta kukaan eikä mikään ei oikein tunnu miltään.
tää on itse asiassa myös aika kamalaa ja mun on ainakin tosi vaikea suostua siihen, etten voisi elää todeksi tätä tunnetta sen kanssa... en mä ainakaan vielä ole kokonaan luovuttanut, salaa toivon edelleen ...
ehkä sinä päivänä kun se kävelee mua vastaan joku toinen kainalossa ja näyttää oikeasti onnelliselta, sitten mä luovutan. yritän myös epätoivoisesti tavata sitä silloin tällöin, koska se tappaa joka kerta kylmäkiskoisuudellaan osan mun tunteista.
Jee, joku päivä olen vapaa, ehkä.
Kirjoitit niin hyvin kohdan:
"ehkä sinä päivänä kun se kävelee mua vastaan joku toinen kainalossa ja näyttää oikeasti onnelliselta, sitten mä luovutan."
Yhdyn tähän mielipiteeseen.
Olosuhteiden pakosta viikottain, toisen kanssa - ja pidän tunteeni salassa. Olen kyllä miettinyt asian läpi, yrittänyt päästä tunteista eroon, uskotella sen olevan läheisriippuvuutta, yrittänyt ihastua johonkin toiseen jne, mutta ei onnistu.
Voin kertoa, että sekään ei asiaa muuta.....! :S
useimmiten äiti-lapsi-suhteessa. Ihmisillä on useita rakkauksia elämän aikana. Itse päättää, mitä aina tekee. Voi valita väärin, mutta valintaa pystyy myös korjaamaan.
Vain omat tekemisensä pystyy päättämään! Et voi pakottaa toista rakastamaan sua ja ottamaan sua takasin jos se ei sun tekojen jälkeen sitä pysty tekemään!
ole pakottamassa ketään mihinkään. Enkä ole tehnyt mitään tekoja, hän teki.
pystyisi palaamaan, vaikka haluaiaikin.
Lopeta jo se lässytys. Oikea rakkaus annetaan jokaiselle vain kerran. Kaikki muu on toisarvoista. Mitä tulee äiti-lapsi suhteeseen, romanttista rakkautta ja tuota ei voi mitenkään verrata. Vai sekö saa laulajat laulamaan siitä ikuisesta onnesta? Montakohan laulua äiti-lapsi rakkaus on synnyttänyt?
hyvin monta.
En nyt tarkoita vanhempiani enkä sisaruksiani. Naisen kanssa ei ole tapahtunut mitään. Rakkaus on aina ollut AITO. Viimeistä naista ajattelen vieläkin: hän on aina mielessäni, vaikka ehkä luulee, etten pidä hänestä, SAMAA luulen hänestä itseni suhteen: YOU ARE ALWAYS ON MY MIND. Jag tycker om dig. =) =)
Tekisi mieli sanoa se hänelle, mutta en koskaan pysty siihen.
koskaan mettiny. Jos se onkin se oikee rakkaus?
maan onkin, mutta mikä rakkaus on oikea ja mikä ei ole? Eikö kaikki ole oikeita? Rakastan, mutta tykkääkö toinen ollenkaan. Siinä se on.
Mulla vähän sama juttu. Erottiin ja ehdin alkaa seurustelemaan kun luulin et exä ei enään välitä. Sit se oiski halunnut palata yhteen mut oli jo liian myöhästä.
Rakastan mä nykyistäkin mut rakastan exääki. Exää rakastan enemmän mut nykyinen ei petä eikä loukkaa.
mut valitettavasti olen niin kyyninen etten vain osaa nähdä itseäni ja kumppaniani sadan vuoden päästä yhä yhdessä. Mutta en mieti sitä vaan nautin tästä päivästä.
lee, mutta sanat pysyvät vaikka muuttuneinakin. Rakkauskin voi tosin säilyä väljähtyneenäkin, mikä ei tyydytä kaikkia.