Olen 50 v, lapseton (omatahtoisesti), parisuhteessa. Kolmisen kk sitten kuukautiset jäivät pois oltuaan sitä ennen suht säännölliset. En kiinnittänyt asiaan enempää huomiota, koska sairastelin tavallisuudesta poikkeavasti ja oli surua ym.
Nyt kun rinnat aristavat ja ovat vähän suurentuneet, tulin yhtäkkiä todella huolestuneeksi siitä, että olenko sittenkin raskaana enkä vaihdevuosien kourissa. Tein kaksi raskaustestiä, joiden molempien tulos oli selkeästi negatiivinen, ja helpotuin suuresti.
Sitten luin netistä tapauksista, joissa oikein tehdyt raskaustestit olivat antaneet jatkuvasti vääriä negatiivisia MYÖS pidemmälle ehtineissä raskauksissa. En tiedä, voiko tietoihin luottaa, ja onko mahdollista, että raskaushormonia ei erity virtsaan. Kartan lääkäreitä kuin ruttoa, enkä pelkkien vv-oireiden takia lähtisi tutkimuksiin. (Olen kyllä konsultoinut tuttua lääkäriä asiasta.)
Lähes kaikki (fyysiset ja psyykkiset) oireeni sopivat mielestäni periaatteessa niin raskauteen kuin vaihdevuosiin. Seuraavia on ollut: Mielialavaihtelua, herkkyyttä, alakuloa, kipuja ja nipistelyä (ala)vatsassa, lisääntynyttä ruokahalua, turvotusta, nukahtamisvaikeuksia. Kuumia aaltoja ja punastumista ei ole ollut, mutta sen sijaan pientä karvankasvua ylähuulessa ja ehkä myös vähän voimakkaampi hien haju on ollut siitä asti, kun lopetin hormonikierukan käytön (pari vuotta sitten).
Nyt kumminkin elän edelleen epävarmuudessa, ja etsin muita mahdollisesti samaan tilanteesen joutuneita. (Joitakin kertomuksia täältä jo luin.)
Nyt kun rinnat aristavat ja ovat vähän suurentuneet, tulin yhtäkkiä todella huolestuneeksi siitä, että olenko sittenkin raskaana enkä vaihdevuosien kourissa. Tein kaksi raskaustestiä, joiden molempien tulos oli selkeästi negatiivinen, ja helpotuin suuresti.
Sitten luin netistä tapauksista, joissa oikein tehdyt raskaustestit olivat antaneet jatkuvasti vääriä negatiivisia MYÖS pidemmälle ehtineissä raskauksissa. En tiedä, voiko tietoihin luottaa, ja onko mahdollista, että raskaushormonia ei erity virtsaan. Kartan lääkäreitä kuin ruttoa, enkä pelkkien vv-oireiden takia lähtisi tutkimuksiin. (Olen kyllä konsultoinut tuttua lääkäriä asiasta.)
Lähes kaikki (fyysiset ja psyykkiset) oireeni sopivat mielestäni periaatteessa niin raskauteen kuin vaihdevuosiin. Seuraavia on ollut: Mielialavaihtelua, herkkyyttä, alakuloa, kipuja ja nipistelyä (ala)vatsassa, lisääntynyttä ruokahalua, turvotusta, nukahtamisvaikeuksia. Kuumia aaltoja ja punastumista ei ole ollut, mutta sen sijaan pientä karvankasvua ylähuulessa ja ehkä myös vähän voimakkaampi hien haju on ollut siitä asti, kun lopetin hormonikierukan käytön (pari vuotta sitten).
Nyt kumminkin elän edelleen epävarmuudessa, ja etsin muita mahdollisesti samaan tilanteesen joutuneita. (Joitakin kertomuksia täältä jo luin.)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olin ikäisesi kun sairastuin keuhkokuumeeseen (oli ollut myös traumaaattinen kokemus ennen sitä). Kuukautiset olivat poissa kolme kuukautta ja vasta sen jälkeen alkoivat hikoileminen ja kuumat aallot, kuukautiset jatkuivat vielä kolmisen vuotta epäsäännöllisinä. Turvotus tuli minullekin ja paino alkoi nousta hurjaa vauhtia. Vaihdevuosioireet tulivat minulla kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Luulisin, että sinulla ovat vaihtarit tainneet alkaa, kyllä minulla aikanaan raskaustestit aina pitivät paikkansa. Paljon epätodennäköisempää on tulla raskaaksi enään.
Kiitos! Taisin lukeakin viestiäsi aiemmasta keskustelusta.
Pidän itsekin äärimmäisen epätodennäköisenä, että olisin raskaana, mutta pienikin epätietoisuus on ikävää, (kun sitten abortin hankkiminen menisi turhan myöhään). No, eiköhän tämä kohta selviä tavalla tai toisella.
Kirjoitit olevasi omatahtoisesti lapseton, eikä asia minulle kuulu, enkä tiedä taustaasi. Ajattelin vaan, kun olen 53v ja jos sattuisin tulemaan vielä raskaaksi, niin en edes harkitsisi keskeytystä muussa, kuin siinä tapauksessa, että lapsi olisi jotenkin vammainen. Oletteko käyttäneet ehkäisyä? Itse en voisi olla käyttämättä ainakaan ennen, kuin kuukautiset ovat olleet pois ainakin vuoden.
Mulla itse alkoi vaihtarit reilu vuosi sitten, vaan eräiden kuukautisten jälkeen. Menkat olivatkin poissa 3kk ja sitten kun ne taas alkoivat, niin hikityksetkin ja muut vaivat pitivät taukoa. Tällaista se on ollut hikijaksoja ja kuukautisten epäsäännöllisyyttä pitkittynein vuotoineen.
Apteekin raskaustestit on hyvin luotettavia. Virheitä niissä tulee lähinnä niin päin, että voi tulla väärä plus vastaus, mutta miinus on lähes aina oikein. Varsinkin vaihdevuosi-iässä voi tulla virheellinen plus vastaus. Mutta sullehan on tullut kaksikin kertaa miinus vastaus. Mittaa ruumiinlämpösi, jos olet raskaana, niin lämpöä pitäis olla ainakin puol astetta normaalia enemmän. Tosin on vaikea tietää, mikä on normaali lämpö, mutta mulla oli raskausaikana aina 37,5.
Abortista puhuin siksi, että en antaisi itselleni koskaan anteeksi, mikäli synnyttäisin vammaisen lapsen tähän maailmaan, jossa terveilläkään ei ole helppoa. Kunnioitan niitä pariskuntia jotka toivottavat vammaisenkin lapsen tervetulleeksi, mutta itse en moiseen kykene. Sikiön kehityshäriöiden mahdollisuus on tosi suuri tällä iällä, eikä kaikkea näe seulonnassa. Pari kertaa tuli otettua reippaasti viinaakin, mikä riittää ymmärtääkseni vaurioittamaan sikiötä herkässä vaiheessa. Nyt olen kumminkin varma siitä, etten voi olla raskaana.
Ehkäisyä käytämme, mutta olemme myös luottaneet ns. varmoihin päiviin. (Hormoniehkäisyllä en halua enää itseäni myrkyttää.) Miksi muuten sanot, ettet itse uskaltaisi jättää ehkäisyä pois kuin vasta kuukautisten oltua vuoden poissa? Käsittääkseni tuolloin ei pitäisi olla enää mitään ongelmaa meidän ikäisillämme, vaan hedelmällisyys heikkenee dramaattisesti jo monia vuosia ennen vaihdevuosia.
Kysyin gyneltä viime käynnillä, että voinko jättää pois ehkäisyn, vaikka menkat eivät ole vielä kokonaan loppuneet. Hän sanoi, että on hyvin epätodennäköistä, että tulisin vielä raskaaksi. Minua se ei vielä vakuuttanut, koska kuukautiset ovat nytkin tulleet kk välein, eikä sitä koskaan tiedä vaikka olis munasolu vielä kypsynyt. Ultrassa munasarjat olivat hyvän näköiset vielä, eivätkä olleet surkastuneet, joten täytyy odotella, että menkat on olleet sen vuoden pois, niin tuskin sitten enää on raskaaksi tulon mahdollisuutta.
Käynti gynellä ratkaisee asian heti, ei tarvitse elää epävarmuudessa. Hieman huvitti kun luin tekstisi "Kartan lääkäreitä kuin ruttoa", mutta jos nyt kumminkin käyt, aikuinen nainen, ihan itsesi vuoksi gynekologilla.
Miksi lääkäreitä pitäisi karttaa "kuin ruttoa"? Ammattikunta on käsittääkseni olemassa auttaakseen, ja tämän alan asiat tuntee parhaiten gynekologi. Hän ei tee mitään, mitä et halua, eikä varmasti rupea tuputtamaan hormoneita, jos sitä pelkäät. Tai jos yrittää, kerrot vain asiallisesti, ettet halua sellaisia käyttää.
Gynekologilla kannattaa käydä kerran vuodessa tarkistuttamassa, että kaikki on niin kuin pitää, vaikkei mitään vaivoja olisikaan. Esimerkiksi kasvaimet eivät aiheuta alkuvaiheessa mitään oireita.
Mitä tuohon raskauden mahdollisuuteen tulee, onhan se tietysti olemassa, mutta aika epätodennäköistä kuitenkin. Viisikymppinen ei kovin herkästi tule raskaaksi, mutta joka vuosi kyllä syntyy muutama lapsi Suomessa 50 täyttäneelle äidille.
Rintojen aristus ja mielialavaihtelut ovat aika tavallisia vaihdevuosioireita, ainakin minulla ne olivat ihan ensimmäisiä (vuosia ennen kuukautisten loppumista). Vähän niin kuin olisi ollut PMS kolme viikkoa kuukaudesta.
Periaatteenani on mennä lääkäriin vain silloin, kun olen varma siitä, että tarvitsen lääkärin apua. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että en voi olla raskaana, joten en ole varannut aikaa tutkimuksiin, mikä olisi muutenkin hieman hankalaa tällä hetkellä (olen ulkomailla).
Varsinkaan gynekologille en mene, ellei ole pakko - on ikäviä kokemuksia kivusta ja siitä, että tunnen itseni esineeksi ihmisen sijasta. Ja olen täysin päinvastaista mieltä siitä, että gynellä pitäisi käydä kerran vuodessa - herra paratkoon! Miksi ihmeessä alapää vaatisi jotain erityistä huolenpitoa ja syyniä muuhun kroppaan verrattuna? (Vrt. esim. luomien tarkkailu ihosyöpien varalta.) Tulen suorastaan vihaiseksi, kun kuulen ehdotuksiakin siitä, gynellä käynti säännöllisesti jotenkin kuuluisi naisen elämään - ikään kuin kuukautisista ja ehkäisystä huolehtimisesta ei olisi tarpeeksi harmia muutenkin.
Olkoonkin, että hormonaaliset syövät ovat riski, en tarvitse gynekologia rintojeni tunnusteluun tai papa-kokeen ottamiseen joka vuosi. Huomaan kyllä itse, milloin on syytä hakeutua lääkärille joidenkin vaivojen takia, olivat ne missä tahansa osassa kroppaani.
Ikävää, että sinulla on ollut huonoja kokemuksia. Silloin on tietysti aika turha yrittää todistella, että useimmat gynekologit ovat helläkätisiä ja empaattisia (tällainen on minun kokemukseni, sukupuolesta riippumatta).
Kukin tietysti tekee niin kuin itse parhaaksi näkee, mutta suositus käydä gynekologilla vuosittain johtuu samasta syystä kuin suositus käydä hammaslääkärillä vähintään kerran vuodessa. Kummassakaan tapauksessa et välttämättä näe tai tunne itse, että jokin on vialla. Pienten reikien paikkaaminen tulee halvemmaksi eikä satu niin paljon kuin isojen, ja jos toisessa päässä kroppaa on jotain vikaa, sekin on helpompi hoitaa ennemmin kuin myöhemmin. Jos jää odottamaan ylimääräisiä vuotoja ja kipuja, tauti voi olla jo aika pitkällä. Rinnat voi toki tutkia itse, mutta ainakin Papassa kannattaa käydä silloin, kun kutsu joukkotarkastukseen tulee.
En halua pelotella syövällä, useimmat syöväthän ovat nykyään onneksi hoidettavissa. Kuitenkin muistuttaisin, että mitä varhaisemmassa vaiheessa syöpä havaitaan, sitä helpompi se on hoitaa lopullisesti pois. Jos odotat niin kauan, että saat oireita, syöpä on jo voinut lähettää etäpesäkkeitä ties minne.
Olen pyrkinyt käymään kerran vuodessa gynellä(53v) viimeisinä vuosina. Papa otettu reilu vuosi sitten ja mulle sanottiin, että riittää, kun se otetaan 2vuoden välein. Nyt, kun elän vaihdevuosia ja suuria muutoksia, niin itselläni tulee ainakin sellainen olo, että pitäis käydä tutkimuksissa puolen vuoden välein. Sanoipa eräs toinen gyne, että vaikka otetaan papa ja tehdään tutkimukset ja kaikki on sillä kertaa hyvin, niin muutaman kk kuluttua voi olla täynnä kasvaimia..