Hei kaikille!
Haluaisin kuulla, miten teillä muilla uusperheellisillä arki sujuu. Miten uusi puolisonne huomioi lapset, onko teillä yhteisiä lapsia, tai onko uusi puolisosi lapseton, kuten minulla.
Pari vuotta olen mieheni kanssa ollut yhdessä, yhtieisiä lapsia meillä ei ole eikä ole aiottu hankkia, yhteinen päätös. Minulla on lapsia edellisestä avioliitostani, erosta 5 vuotta.
Olemme asuneet yhdessä reilun vuoden, alussa kaikki oli todella hyvin. Puolisoni touhusi lasten kanssa kaikkea, huomioi jokaista. Olimme todella onnellisia. Lasten isä ei juurikaan tee lasten kanssa mitään, käyvät kerran kuussa siellä, exällä myös uusi perhe, ollut jo monta vuotta.
Nyt meille on tullut kovia riitoja, erimielisyyttä ennenkaikkea kotitöiden jakamisesta ja tekemisestä. Lapset mielestäni osallistuvat parhaansa mukaan, jokaisella oma huone ja auttavat keittiötöissäkin. Lapset iältään 9- 16v.
Pahinta kaikessa on se, että mieheni on käynyt käsiksi kahteen lapsistani, fyysisesti. Ei mitään insestiä vaan kurinpitomielessä. Tästä on käyty perheneuvolassa, jokainen.
Tuntuu todella raskaalta, rakastan lapsiani yli kaiken, mutta myös miestäni.
Jos jollain teistä on kokemuksia vastaavasta, miten olette selvinneet??
Haluaisin kuulla, miten teillä muilla uusperheellisillä arki sujuu. Miten uusi puolisonne huomioi lapset, onko teillä yhteisiä lapsia, tai onko uusi puolisosi lapseton, kuten minulla.
Pari vuotta olen mieheni kanssa ollut yhdessä, yhtieisiä lapsia meillä ei ole eikä ole aiottu hankkia, yhteinen päätös. Minulla on lapsia edellisestä avioliitostani, erosta 5 vuotta.
Olemme asuneet yhdessä reilun vuoden, alussa kaikki oli todella hyvin. Puolisoni touhusi lasten kanssa kaikkea, huomioi jokaista. Olimme todella onnellisia. Lasten isä ei juurikaan tee lasten kanssa mitään, käyvät kerran kuussa siellä, exällä myös uusi perhe, ollut jo monta vuotta.
Nyt meille on tullut kovia riitoja, erimielisyyttä ennenkaikkea kotitöiden jakamisesta ja tekemisestä. Lapset mielestäni osallistuvat parhaansa mukaan, jokaisella oma huone ja auttavat keittiötöissäkin. Lapset iältään 9- 16v.
Pahinta kaikessa on se, että mieheni on käynyt käsiksi kahteen lapsistani, fyysisesti. Ei mitään insestiä vaan kurinpitomielessä. Tästä on käyty perheneuvolassa, jokainen.
Tuntuu todella raskaalta, rakastan lapsiani yli kaiken, mutta myös miestäni.
Jos jollain teistä on kokemuksia vastaavasta, miten olette selvinneet??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinun velvollisuutesi äitinä on suojella lapsiasi. Heille on äärimmäisen vahingollista elää kuvaamassasi tilanteessa. Muuta pois niin pian kuin mahdollista. Lapsillasi ei ole mahdollisuutta valita mutta sinulla on. Yhteiselämää voit miehesi kanssa niin halutessasi jatkaa tämän jälkeenkin mutta ET SAA PAKOTTAA lapsia asumaan väkivaltaisen ihmisen kanssa!
Etkö voi vain suoraan sanoa, että hän on osuutensa lapsiesi eteen tehnyt. Turha siihen on vetää mitään kuvitelmia väkivaltaisuudesta tms.
Hän on nyt tod.näk. auttanut sinut pahimman yli, joten voit aivan hyvin lepata hänet pihalle. Sano se kuitenkin suoraan, turhaan kaartelet.
Reilu peli!
Ihanko oikein tyydytystä tunnet tuon "kirjallisen tuotoksesi" vuoksi?????
Millaisia älykääpiöitä voikaan maa päällään kantaa.
Maa kantaa päällään mm. sellaisia älykääpiöitä kuin sinä. Lapset ovat sinulle vain välineitä, joiden avulla keinottelet itsellesi helpompaa elämää. Teet lapsia sinne sun tänne ja vaihdat elättäjääsi niin usein, että lapsesikaan eivät pysy perässä eivätkä enää edes tiedä, että mikä se semmoinen isi on.
Siinä maalle taakkaa kannettavaksi.
Ennustajako olet olevinasi, kun "tiedät" minkälainen olen???? Metsään meni; minun lapsillani on vain yksi isä, ja minua ei elätä kukaan muu kuin minä itse (en tarvitse siihen aviomieheni rahoja)! Hienoa kun tältä palstalta löytyy kaltaisiasi "asiantuntijoita".
"rakastan lapsiani yli kaiken, mutta myös miestäni."
YLI KAIKEN? Jos tarkoitat mitä sanot niin asiahan on selvä, et voi rakastaa miestä joka kohtelee lapsiasi huomosti. Piste.
olisin itse tuon kirjoittanut..samanlaisia ongelmia.
Ja tuntuu että päivä päivältä tilanne vaan pahenee,enkä tiedä miten tästä enää voi selvitä .
Onkohan joillakin miehillä erityisen hankalaa sopeutua murkkuikäisiin lapsiin. Olen joskus törmännyt tähän muissa yhteyksissä.
Olisko miehesi väsynyt lapsiin? Sellaisia hetkiä tulee väistämättä, kun elää arkea toisen lapsien kanssa. Saako miehesi "lapsivapaata" ja kahdenkeskistä aikaa kanssasi? Onko teillä suunnilleen yhteinen näkemys siitä, mitä lapsilta edellytetään ja miten lapsia kasvatetaan. Jos ei, niin onko jompi kumpi valmis tekemään myönnytyksiä?
Ensisijaisesti sinulla on vastuu lapsistasi: vanhemman ihan ydintehtävä on huolehtia siitä, että lapsi on turvassa fyysisesti. Ruokaa, suojaa ja ravintoa.
Vaihtoehtoja toki on, jos penessä käynnit eivät tuota tulosta:
- lapset muuttavat isänsä luokse (edellyttäen, että perhe siinä päässä pystyy vastaanotamaan heidät)
- muutatte nykyisen miehesi kanssa eri osoitteisiin
Murkkuikäiset ovat toisinaan todella ärsyttäviä (kokemusta kolmesta, neljäs menossa), mutta käsiksi ei silti saa käydä.