Onko kukaan muu huomannut tuttujen muuttuneen sen jälkeen kun he ovat aloittaneet yliopisto-opintonsa?
Jotenkin tuntuu, että kaikki ennen rennot ihmiset ovat alkaneet kulkea käpy perseessä ja olla niin perkeleen aikuista tosikkoa, ettei mitään rajaa.
Ilmeisesti akateemisuus noussut päähän vähän turhan rajusti.
Jotenkin tuntuu, että kaikki ennen rennot ihmiset ovat alkaneet kulkea käpy perseessä ja olla niin perkeleen aikuista tosikkoa, ettei mitään rajaa.
Ilmeisesti akateemisuus noussut päähän vähän turhan rajusti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No mä olen huomannut itse muuttuneeni. Moni tosi hyvä ystäväni tuntuu aika etäiseltä kun he menivät lukion jälkeen/lukion keskeytettyään amikseen ja minä pääsin yliopistoon heti ekalla kerralla. Opiskelijaelämä on jotenkin niin intensiivistä ja mukaansa tempaavaa, että elämä alkaa pyöriä koulun ympärillä. Oikeastaan hävettää kun en oikeen osannut jutella yhden ihanan ihmisen kanssa oikeen mistään kun viimeksi tavattiin vaikka olen tuntenut ihmiset jostain 6-vuotiaasta lähtien.
En usko että mulla on käpyjä perseestä, yliopisto vaan on ihan oma maailma joka imaisee sisäänsä. Kun opiskelu vie niin paljon aikaa ja samalla ajautuu opiskelijajärjestöihin tms.. niin elämä pyörii yliopiston ympärillä.
Ja muuten nyt jo pari vuotta opiskelleena voin sanoa, että ekan vuoden opiskelijoilla monesti on juuri tuo että akateemisuus oikeesti kilahtaa päähän. Ei kaikilla mutta monella. Silloin lauletaan Ammattikorkeakoulua (eräs teekkareiden kehittämä amk:n pilkkauslaulu) ja amiksia pidetään ihan pohjasakkana. No joku on joskus sanonut ettei kukaan ole niin yliopisto-opiskelija kuin fuksi. Sitten kun aikuistuu vähän alkaa asiat saavuttaa normaalimmat mittasuhteet.
No minua ei ainakaan oo toi yliopistomaailma päässy imaisemaan mukaansa. Ehkä se jotku imaisee mut mä ainaki käyn vaa kuuntelee luennot ja luen kotona tentteihin. Mun elämä on ihan muualla ku koulussa.
Alkuperäinen ei tarkkaan ottaen kertonut, mikä yo-opiskelijoissa mättää, joten hieman vaikea vastata.
Mutta noin yleisellä tasolla yliopisto on ainakin minua muuttanut melko paljon. Tykkään keskustella asioista enemmän ja oletan, että keskusteltaessa perustetaan esim. omat mielipiteet faktoihin. Aika usein kuitenkin - esim. yrittäessäni keskustella vanhempieni kanssa - mielipide on mielipide eikä siitä ikään kuin voisi/saisi puhua. Tyyppiesimerkki tästä on politiikka, josta puhumista vältän aina, jos olen vähänkin tuntemattomassa seurassa.
Kun asiat ovat kovin mustavalkoisia, on aika vaikeaa synnyttää jutun juurta. En sano, että keskustelutaitoa ei voisi oppia muualtakin, vaikkapa kotoa tai AMK:sta, mutta enemmän hyviä ja mielenkiintoisia keskusteluja käyn hieman korkeammin koulutettujen tuttujeni kanssa. Toki poikkeuksiakin on, joten en kyllä ketään ihmistä rupea arvioimaan pelkän koulutuksen perusteella.
Sitä vastoin jos keskustelun taso esim. jossain juhlissa kulkee osastolla ripsiväri-laihduttaminen-bilettäminen-kundit voi olla varma, etten oikein koe sopivani joukkoon ja mieluummin jättäydyn pois tällaisista tilaisuuksista. Tunne on varmasti molemminpuolinen ;-)
Mikäänhän ei pakota alkuperäistäkään olemaan tekemisissä näiden tuttujensa kanssa, jos he niin ärsyttävät.
Itse teekkarina olen huomannut, että joillekin akateemisuus todellakin nousee päähän ja kovaa. Onneksi Otaonnelassa vallitsee myös hyvä ja rento juhlahenki aina silloin tällöin. Yliopiston ainejärjestöjen järjestämiä bileitä kammoan kuin ruttoa (yleensä). En inhoa mitään niin paljoa kuin tikku perseessä keimailevia hienohelmoja ja pukuspedejä. Ei kaiken tarvitse aina olla niin mustavalkoista ja helvetin tylsää! Ehkä se joillekin on synonyymi "aikuiselle" toiminnalle. Mahtaa kasvaa kuivia tyyppejä näistä sitten aikuisena.
Toki kaikki yliopisto-opiskelijat eivät putoa tähän kastiin. Tuntuu vaan nämä seipäät olevan niin näkyvä ilmiö, että muita ei kohta enää huomaakaan. Samanlaisia jäykkiksiä löytyy toki myös TKK:sta ja myös AMK:ista. AMK:iden hyväksi on tosin sanottava, että heidän bileet on yleensä hauskoja ja porukka rentoa. Itse olen myös ruvennut kammoksumaan näiden koulujen opiskelijoiden kutsumista "amiksiksi", kuten varsinkin tällä palstalla on tapana. Tämä on mielestäni yksi näkyvä kusipäisyyden ilmentymä yliopisto-opiskelijoiden (ja myös TKK) parissa. Koetetaan pönkittää omaa heikkoa egoa painamalla muita alas.
Jos jotain rupean dissailemaan niin ne on sitten ne humanistit! =D
GRRR! Täältä pesee takaisin ;)
-Humanisti-