kysymys

sparri on hyvin ongelmallinen harjoitus, yksi syy tähän on että ihmiset hakevat liikaa reaaliteettia sparraamisesta. Sparraaminen on vain harjoitus muiden joukossa, siitä voi saada eri asioita irti eri säännöillä. Sitä voi esim. tehdä niin että toinen on aggressiivinen hyökkääjä ja toinen puolustaja joka tekee vastaiskuja tai niin että toinen yrittää päästä sisälle heittämään tai sitten ihan perinteinen kickboxing/thaiboxing tyylinen sparri, näitä voi kehitellä paljon erilaisia.

"Olen huomannut, että useat harjoitusvastustajat hakevat jatkuvasti ns. tappolyöntejä, -potkuja sekä vääntöjä. Tarkoituksena ilmeisesti "tiputtaa" treenikaveri."

Tämä ei mielestäni oikeen sovi tavanomaiseen vapaaseen sparriin. Tätä voi harjoitella paljon paremmin muilla tyyppisillä sparri harjoituksilla kuin täysin vapaalla sparraamisella.

Minä itse kun teen kickboxing/muay thai tyylistä sparria niin käytän niin paljon voimaa että se tuntuu, mutta en kuitenkaan anna ihan kaikkea mitä lähtee, se ei muutenkaan sovi tän tyyppiseen sparriin joka tapauksessa. Jotkut kohteet tarvitsevat vähän enemmän voimaa kun toiset, esim. kun lyö päähän niin voi vähä jarruttaa, riittää että kaveri tietää että tuli hyvä osuma.

useimmiten nuita tappolyöntejä tulee vastaan hieman kokemattomien kans sparratessa joilla on tekniikka viellä hakusessa ja se korvataan voimalla. ei hyvä!

Itse sparraan ja teen sparriharjoituksia muutamalla "päätyylillä"

Tekniikkasparria jossa suoritetaan tiettyä kombinaatiota aktiiviseen vastustajaan. Teemme tekniikat keskittyen oikeaan suoritukseen ja vastustaja keskittyy suojaamiseen torjumiseen väistöön ja iskujen vastan ottamiseen.
Esim. A lähtee lyömään yläkoukkua jonka B väistää alas. A lyö toisella kädellä alakoukun jonka B torjuu ja loppuun lyö B koukun toisen palleaan ja A yrittää potkaista polvi- tai pysäytyspotkun B:n rintaan.

Ping pongia, jossa tehdään paljon yksinkertaisia peruslyöntejä ja potkuja ja niitä torjutaan. Liike on minimaalista ja ottelijat seisovat paikallaan ja torjuvat ja vastaavat. Tässä kehitetään tekniikkaa ja ottelusilmää. kädet ja jalat tekee mahd paljon töitä.

Sitten viimeisenä vielä ottelusparria Jossa pyritään kurmottamaan kaveria oikein olan takaa. Emme yritä tyrmätä toisiamme ja useinkin sovimme tiettyä temppuja joita emme käytä. esim kantapäätää ei tarjota naamaan vaan potkut tehdään päkiällä ja usein jätämme myös kyynärpäät ja tiputuslyönnit vähemmälle. Mutta lyönnit ja potkut tehdään tosissaan ja katsotaan kumpi on kumpi. Tosin huumori pysyy mukana ja sillon lopetetaan kun toisen ilme muuttuu verenhimoiseks.

En harrasta sellasita rentoa läpsyttelyä koska olen huomannut sen aika riskialttiiksi ottelumuodoksi. Silloin unohtaa suojauksen ja alkaa olla huolimaton jolloin sattuu pikku vahinkoja omasta huolimattomuudesta ja varomattomuudesta johtuen. Joskus kun potkuu lähtee vahingossa todella rennosti ja oikein niin se sattuu...

Tuttuja ovat nuo onglmat. Välillä on vaikea löytää oikeaa sparrikovuutta kaverin kanssa.

Itse en ole mikään sadisti ja pyrin antamaan selvästi itseäni kokemattomille mahdollisuuden sparrissa. Ts. en vedä itse täysillä ja otan muutenkin iisimmin. Yksi asia jota en ole ikinä tajunnut on ohjaajat jotka ovat taitavia ja jotka "pieksevät" oppilaitaan. Toki siinäkin oppii kun saa välillä kunnolla turpaan mutta silti. Sitten kun antaa välillä oikein kunnolla takaisin niin voi olla varma että kyseinen henkilö kostaa sen. En käsitä että tolla tasolla ei ole sen vertaa kasvanut ihmisenä että antaisi oppilailleen jotain mahdollisuuksia mutta kai ne nauttii siitä hakkaamisesta sitten niin paljon. Onko kellään vastaavia kokemuksia?