J***.......

Taidan vielki oottaa päivää, et aika on oikee,
etkä sit enää pelkästään mun kainaloon poikkee..Okei?!

............................. kirjoitti:

Taidan vielki oottaa päivää, et aika on oikee,
etkä sit enää pelkästään mun kainaloon poikkee..Okei?!

"Aina kun silmät suljen mä iltaisin
niin unten rajamailla oon jossakin
taas täällä vaan, sua kaipaillaan

Ensimmäinen. Oot ajatuksissani ensimmäinen
mun hani rakkaimpani tiedäthän sen
sun hymystäsi voimaa saan
Ensimmäinen. Oot säde aurinkoni ensimmäinen
kaunis kohtaloni luonas kun oon
niin rutistan sut kainaloon"

J***....... kirjoitti:

"Aina kun silmät suljen mä iltaisin
niin unten rajamailla oon jossakin
taas täällä vaan, sua kaipaillaan

Ensimmäinen. Oot ajatuksissani ensimmäinen
mun hani rakkaimpani tiedäthän sen
sun hymystäsi voimaa saan
Ensimmäinen. Oot säde aurinkoni ensimmäinen
kaunis kohtaloni luonas kun oon
niin rutistan sut kainaloon"

ei oikein monta vaihtoehtoo tosta laulusta iteppä ratkasus teit elä sen mukkaa

Enhän voi tietää, en tosiaan, ihan vaan mun ajatuksia, jotka tänne laitoin.
Koitan vaan itsekin toipua, samoin rikki...en voi mitään. Mut hyvää yötä...

-mä- kirjoitti:

Enhän voi tietää, en tosiaan, ihan vaan mun ajatuksia, jotka tänne laitoin.
Koitan vaan itsekin toipua, samoin rikki...en voi mitään. Mut hyvää yötä...

Huomaatko, että sitä tietää, kuinka epätodennäköistä se on, että rakkauden kohde lukisi tällaisen viestin. Kenties siksi ei halua paljastaa niin paljon, että kupla puhkeasi. Mielummin paljastaa vain vähän, jotta voi elätellä toivetta.

Rakastuminen on julmaa. Se on suistanut minut raiteiltani kokonaan. Yritän tehdä yksinkertaisimpia asioita, asetan päivittäiset tavoitteet sellaisiksi, että juuri ja juuri jaksan ne täyttää. Joskus jo yhden asian hoitaminen on melkein ylivoimaista.

Eikä sitä tiedä, mitä tämä kipu on. Onko se itsesääliä, kaipuuta, mutta ainakin se on todellista tuskaa. Kun edes tietäisi missä kohdassa kipu on. Se vain leijailee raskaasti ympärillä, rintakehässä, mielessä, lihaksissa, silmissä ja ilmassa. En haluaisi tuntea tätä enää. Olen aivan väsynyt näihin tunteisiin, tähän pettymykseen, toivottomuuteen. Hölmöä on, että nyt onnistumiset (no ne ovat kieltämättä pieniä nyt) eivät tuota mitään tyydytystä.

Sanotaan, että ystävyys moninkertaistaa hyvän ja puolittaa pahan. Kun ystävyys torjutaan käy toisinpäin, - paitsi että hyvä kerrotaan nollalla.

Tämä kaipuu on järjetöntä! Voisiko joku ampua minut tähän paikkaan. En kestä nähdä itseäni peilistä, en varjosta. En halua ihmisten ilmoille, en halua nähdä toisten iloa. Kun hämärtää, lähden lenkille ja menen niin kovaa, että unohdan, että fyysinen kipu voittaa, että tajunta menee rajamaille. Rakastan häntä, vaikken tahtoisi. Haluaisin vihata häntä, mutten kykene. Kykenen vain rakastamaan.

J... kirjoitti:

Huomaatko, että sitä tietää, kuinka epätodennäköistä se on, että rakkauden kohde lukisi tällaisen viestin. Kenties siksi ei halua paljastaa niin paljon, että kupla puhkeasi. Mielummin paljastaa vain vähän, jotta voi elätellä toivetta.

Rakastuminen on julmaa. Se on suistanut minut raiteiltani kokonaan. Yritän tehdä yksinkertaisimpia asioita, asetan päivittäiset tavoitteet sellaisiksi, että juuri ja juuri jaksan ne täyttää. Joskus jo yhden asian hoitaminen on melkein ylivoimaista.

Eikä sitä tiedä, mitä tämä kipu on. Onko se itsesääliä, kaipuuta, mutta ainakin se on todellista tuskaa. Kun edes tietäisi missä kohdassa kipu on. Se vain leijailee raskaasti ympärillä, rintakehässä, mielessä, lihaksissa, silmissä ja ilmassa. En haluaisi tuntea tätä enää. Olen aivan väsynyt näihin tunteisiin, tähän pettymykseen, toivottomuuteen. Hölmöä on, että nyt onnistumiset (no ne ovat kieltämättä pieniä nyt) eivät tuota mitään tyydytystä.

Sanotaan, että ystävyys moninkertaistaa hyvän ja puolittaa pahan. Kun ystävyys torjutaan käy toisinpäin, - paitsi että hyvä kerrotaan nollalla.

Tämä kaipuu on järjetöntä! Voisiko joku ampua minut tähän paikkaan. En kestä nähdä itseäni peilistä, en varjosta. En halua ihmisten ilmoille, en halua nähdä toisten iloa. Kun hämärtää, lähden lenkille ja menen niin kovaa, että unohdan, että fyysinen kipu voittaa, että tajunta menee rajamaille. Rakastan häntä, vaikken tahtoisi. Haluaisin vihata häntä, mutten kykene. Kykenen vain rakastamaan.

kuulostaa hyvin tutulle. Kerroit, ettö ystävyys torjutaan..munkin tunne on se, että henkilö, jota ikävöin, ei välitä ja en voi kysyä. Merkit oli niin selvät.
Tämä on ollut jo pieni kuolema, katsotaan, mitä tästä kasvaa, uusi elämäkö. Järjetöntö rakastamista, unohtamista tai ainaki sen yritystä. Ei mikään saa minua unohtamaan :(

-mä- kirjoitti:

kuulostaa hyvin tutulle. Kerroit, ettö ystävyys torjutaan..munkin tunne on se, että henkilö, jota ikävöin, ei välitä ja en voi kysyä. Merkit oli niin selvät.
Tämä on ollut jo pieni kuolema, katsotaan, mitä tästä kasvaa, uusi elämäkö. Järjetöntö rakastamista, unohtamista tai ainaki sen yritystä. Ei mikään saa minua unohtamaan :(

Taidat olla vähän nuorempaa kaliiperia kuin minä itse. Sanot ettet voi kysyä tunteittesi kohteelta. Miksi et? Ujosteletko? Entä jos tunteittesi kohde tunteekin jotain sinua kohtaan. Älä hukkaa tilaisuuttasi. Minun pelini on selvä enkä soisi tätä helvettiä kellekään. Entä jos sinun tunteittesi kohde kärsiikin samalla lailla kuin minä juuri nyt.

Jos sitten tulee takkiin, niin ainakin tiedät yrittäneesi parhaasi. Ainoa asia, joka edes vähän lohduttaa minua on se, että minä sain kerrottua kaiken minun kohteelleni ja tein kaiken sen mitä osasin. Sain kerrottua hänelle rakastavani häntä, haluavani häntä, haluavani hänen lapsensa ja enemmän. Mutta minä en ole hänen silmissään sellainen, jonka kanssa hän haluaisi jakaa elämänsä. Hän teki kantansa perin ja yksikäsitteisen selväksi. On rajua kohdata rajallisuutensa samalla kun menettää rakkautensa kohteen elämästään.

Kysyminen on helppoa. Teet itsellesi selväksi, että rakkautesi on suurempaa kuin ylpeytesi tai kunniasi. Menet etkä välitä tuon taivaallista muiden ajatuksista. Olet valmist tekemään narrin itsestäsi. Uskalla!

Huomaa, että rakastumisen tunne menee ohi - aina. Elämä arkistuu. Mikä on keljua, on se, että toteutumaton rakkaus jää kummittelemaan täydellisenä mieleesi. Se kuolee paljon hitaammin kuin toteutunut rakkaus. Se haittaa kaikkia seuraavia suhteitasi, koska se olisi ollut se "täydellinen rakkaus".

J... kirjoitti:

Huomaatko, että sitä tietää, kuinka epätodennäköistä se on, että rakkauden kohde lukisi tällaisen viestin. Kenties siksi ei halua paljastaa niin paljon, että kupla puhkeasi. Mielummin paljastaa vain vähän, jotta voi elätellä toivetta.

Rakastuminen on julmaa. Se on suistanut minut raiteiltani kokonaan. Yritän tehdä yksinkertaisimpia asioita, asetan päivittäiset tavoitteet sellaisiksi, että juuri ja juuri jaksan ne täyttää. Joskus jo yhden asian hoitaminen on melkein ylivoimaista.

Eikä sitä tiedä, mitä tämä kipu on. Onko se itsesääliä, kaipuuta, mutta ainakin se on todellista tuskaa. Kun edes tietäisi missä kohdassa kipu on. Se vain leijailee raskaasti ympärillä, rintakehässä, mielessä, lihaksissa, silmissä ja ilmassa. En haluaisi tuntea tätä enää. Olen aivan väsynyt näihin tunteisiin, tähän pettymykseen, toivottomuuteen. Hölmöä on, että nyt onnistumiset (no ne ovat kieltämättä pieniä nyt) eivät tuota mitään tyydytystä.

Sanotaan, että ystävyys moninkertaistaa hyvän ja puolittaa pahan. Kun ystävyys torjutaan käy toisinpäin, - paitsi että hyvä kerrotaan nollalla.

Tämä kaipuu on järjetöntä! Voisiko joku ampua minut tähän paikkaan. En kestä nähdä itseäni peilistä, en varjosta. En halua ihmisten ilmoille, en halua nähdä toisten iloa. Kun hämärtää, lähden lenkille ja menen niin kovaa, että unohdan, että fyysinen kipu voittaa, että tajunta menee rajamaille. Rakastan häntä, vaikken tahtoisi. Haluaisin vihata häntä, mutten kykene. Kykenen vain rakastamaan.

että olet analysoinut olotilaasi paljon ja hienosti olet saanut puettua sen sanoiksi.

Mutta se saa minut ymmälle; jos rakastat häntä noin paljon, niin mikset kertoisi sitä myös hänelle?
Ihmiset jättävät liian paljon sanomatta toisilleen ja moni vuosisadan rakkaustarina jää kirjoittamatta juuri kertomattomuuden takia.

Taidat viettää paljon aikaasi rakastettusi seurassa/läheisyydessä vai oletko muuten hänen kanssaan tekemisissä? Vai miten hän on saanut sinussa noin voimakkaat tuntemukset aikaan?

Itsekin kaipaan erästä niin kovin, en enää niin kamalasti kuin kuukausia sitten muttei ikävä koskaan kuole. Ja se kipu oli jotain uskomatonta...mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.
Tulen rakastamaan häntä aina, tapahtui sitten mitä tahansa. Jotenkin vaan tuntuu siltä, ettei tämä juttu ole vielä loppuunkäsitelty.

huomaa kirjoitti:

että olet analysoinut olotilaasi paljon ja hienosti olet saanut puettua sen sanoiksi.

Mutta se saa minut ymmälle; jos rakastat häntä noin paljon, niin mikset kertoisi sitä myös hänelle?
Ihmiset jättävät liian paljon sanomatta toisilleen ja moni vuosisadan rakkaustarina jää kirjoittamatta juuri kertomattomuuden takia.

Taidat viettää paljon aikaasi rakastettusi seurassa/läheisyydessä vai oletko muuten hänen kanssaan tekemisissä? Vai miten hän on saanut sinussa noin voimakkaat tuntemukset aikaan?

Itsekin kaipaan erästä niin kovin, en enää niin kamalasti kuin kuukausia sitten muttei ikävä koskaan kuole. Ja se kipu oli jotain uskomatonta...mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.
Tulen rakastamaan häntä aina, tapahtui sitten mitä tahansa. Jotenkin vaan tuntuu siltä, ettei tämä juttu ole vielä loppuunkäsitelty.

Jos luet äskeisen viestini, niin tiedät, että sain kerrottua tunteitteni kohteelle kaiken ja tiedän tehneeni kaiken mitä pystyin tekemään. Joskus vaan käy niin, että A rakastaa B:tä, mutta B ei rakasta takaisin. Syitä hän ei koskaan suostunut sanomaan, mutta voin päätellä joitain asioita itsekin. Mutta, kaikki pienikin tila toiveajattelulle on loppu. Mitään toivoa ei enää ole. Hän ilmaisi tahtonsa selvästi ja yksikäsitteisesti.

J... kirjoitti:

Huomaatko, että sitä tietää, kuinka epätodennäköistä se on, että rakkauden kohde lukisi tällaisen viestin. Kenties siksi ei halua paljastaa niin paljon, että kupla puhkeasi. Mielummin paljastaa vain vähän, jotta voi elätellä toivetta.

Rakastuminen on julmaa. Se on suistanut minut raiteiltani kokonaan. Yritän tehdä yksinkertaisimpia asioita, asetan päivittäiset tavoitteet sellaisiksi, että juuri ja juuri jaksan ne täyttää. Joskus jo yhden asian hoitaminen on melkein ylivoimaista.

Eikä sitä tiedä, mitä tämä kipu on. Onko se itsesääliä, kaipuuta, mutta ainakin se on todellista tuskaa. Kun edes tietäisi missä kohdassa kipu on. Se vain leijailee raskaasti ympärillä, rintakehässä, mielessä, lihaksissa, silmissä ja ilmassa. En haluaisi tuntea tätä enää. Olen aivan väsynyt näihin tunteisiin, tähän pettymykseen, toivottomuuteen. Hölmöä on, että nyt onnistumiset (no ne ovat kieltämättä pieniä nyt) eivät tuota mitään tyydytystä.

Sanotaan, että ystävyys moninkertaistaa hyvän ja puolittaa pahan. Kun ystävyys torjutaan käy toisinpäin, - paitsi että hyvä kerrotaan nollalla.

Tämä kaipuu on järjetöntä! Voisiko joku ampua minut tähän paikkaan. En kestä nähdä itseäni peilistä, en varjosta. En halua ihmisten ilmoille, en halua nähdä toisten iloa. Kun hämärtää, lähden lenkille ja menen niin kovaa, että unohdan, että fyysinen kipu voittaa, että tajunta menee rajamaille. Rakastan häntä, vaikken tahtoisi. Haluaisin vihata häntä, mutten kykene. Kykenen vain rakastamaan.

tuntee jokainen. Se on henkistä kipua. Se tulee ikävästä ja kaipauksesta tai siitä jos ei voi näyttää tunteitaan rakastamaansa henkilöä kohtaan. Tunteiden yksipuolisuus, raastavista raastavinta. Mikä sen tuskallisinta kuin saada rakastaa jotakin hetken ja sitten se kielletään. Jos seurustelu päättyy. Oliko kaikki sitten turhaa?

Etsit selvästikin vikoja, miksi et kelvannut sille henkilölle jota rakastit. Älä ajattele niin, vaan pikemminkin niin että oli hyvä jos se loppui tuossa vaiheessa, jos teitä ei ollut tarkoitettu toisillenne pitemmäksi aikaa. Sinulle on joku paljon parempi, vaikka siihen olisi nyt vaikea uskoa.

Tiesitkö, että kipu punoo myös jotain uutta? Sen avulla käsittelemme tunteitamme. Ja joku päivä usko pois, löydät sen oikean, joka ei ikinä satuttaisi sinua. Mutta ensin sinun on käsiteltävä omat tunteesi ja hyväksyttävä tapahtumat. Anna kivun tuntua ja itke jos se helpottaa. Kyynelilläkin on tarkoitus. Koskaan ei pidä luovuttaa, vaikka elämä tuntuisi syövän viimeisetkin voimat. Älä odota liikoja vaan yritä etsiä ilon aiheita pienistä asioista... jaksele siellä.

J... kirjoitti:

Taidat olla vähän nuorempaa kaliiperia kuin minä itse. Sanot ettet voi kysyä tunteittesi kohteelta. Miksi et? Ujosteletko? Entä jos tunteittesi kohde tunteekin jotain sinua kohtaan. Älä hukkaa tilaisuuttasi. Minun pelini on selvä enkä soisi tätä helvettiä kellekään. Entä jos sinun tunteittesi kohde kärsiikin samalla lailla kuin minä juuri nyt.

Jos sitten tulee takkiin, niin ainakin tiedät yrittäneesi parhaasi. Ainoa asia, joka edes vähän lohduttaa minua on se, että minä sain kerrottua kaiken minun kohteelleni ja tein kaiken sen mitä osasin. Sain kerrottua hänelle rakastavani häntä, haluavani häntä, haluavani hänen lapsensa ja enemmän. Mutta minä en ole hänen silmissään sellainen, jonka kanssa hän haluaisi jakaa elämänsä. Hän teki kantansa perin ja yksikäsitteisen selväksi. On rajua kohdata rajallisuutensa samalla kun menettää rakkautensa kohteen elämästään.

Kysyminen on helppoa. Teet itsellesi selväksi, että rakkautesi on suurempaa kuin ylpeytesi tai kunniasi. Menet etkä välitä tuon taivaallista muiden ajatuksista. Olet valmist tekemään narrin itsestäsi. Uskalla!

Huomaa, että rakastumisen tunne menee ohi - aina. Elämä arkistuu. Mikä on keljua, on se, että toteutumaton rakkaus jää kummittelemaan täydellisenä mieleesi. Se kuolee paljon hitaammin kuin toteutunut rakkaus. Se haittaa kaikkia seuraavia suhteitasi, koska se olisi ollut se "täydellinen rakkaus".

vaan olen luoputtanut, omaksi edukseni. Jos toinen vaikuttaakin huvittuneelta ja laskee leikkiä, onko mitään pahempaa? Taisin olla vain vitsi hänelle ja mursin siinä sydämeni, joku tsoukki, jota pidetään yllä.
olinko niin uhkaava hänelle, ihastuiko hän minuun, mutta piti minua saavuttamattomana, joten lattoi leikiksi..en lähde kyselemään.

En vaan saa enää takaisin omaa, iloista itseäni, olen vain puolikas.

Tuollaisen viestin perillemenon todennäköisyys on olematon. Soita hänelle, lähetä tekstari tai sposti. Täällä pyörivät vain kaikkein epätoivoisimmat idiootit kuten minä.

J... kirjoitti:

Tuollaisen viestin perillemenon todennäköisyys on olematon. Soita hänelle, lähetä tekstari tai sposti. Täällä pyörivät vain kaikkein epätoivoisimmat idiootit kuten minä.

saa tietoon tunteeni häntä kohtaan.