Tunnevammat

auttavakäsi kirjoitti:

Tänään olen pohdiskellut jostain syystä ihmisten tunteita ja lähinnä siltä pohjalta, kenellä on jos jonkin sorttisia tunnevammoja. Pahin tapaus minkä tiedän on se, että ihminen on kuolettanut kaikki tunteensa säilyäkseen jotenkin hengissä, suojatakseen elämänsä eteenpäin menon robottimaisella järkeilyllä. Sitten olen kohdannut itsessäni tunnevamman, häväistyksen ja nolaamisen aikaansaannoksen. Olin varuillani 20 vuotta. Epäilin kaikkia, olin kaiklle mieliksi, "etten enää töppäisi". On monenlaisia uhmisiä, eri lähtökohdista tunnevammautuneita. Järjelle ei käynyt kuinkaan, vaan tunnepuoli haaksirikkoutui. Tänään pohdiskelin lapsuutta ja vauvaikää. Aiemmin naureskelin väitteille, että muutama vuosi syntymästä olisi ihmiselle se kaikkein tärkein oppimisvaihe ja kaiken perusta. Enää en ole niinkään varma. Kun olen hoidellut lastenlastani suurella mielenkiinnola vuoden ja kahdeksan kuukautta, olen oivaltanut jotain ihmisen kehityksestä Juuri noina aikoin ihmislapsi oppii kaiken uuden hyvin nopeaan tahtiin. TUNTEELLA hän omaksuu huoltajiensa kyvyn opastaa ja olla turvana. Tunne määrittelee hänelle tulevaisuuden vision siitä, miten uusi yllättävä asia on otettava vastaan, omaksuttava. Kun pieni lapsi kokee oppimistilanteensa turvalliseksi, pelottavatkinasiat ja kokemukset saavat turvatun taustatuen, oppii lapsi myös aikuisiässä luottamaan valintoihinsa turvattuna. Jos taas lapsi on vaikkapa heitteille jätetty, kiusattu ja hyljätty, kokee hän myös aikuisiässä kaiken uuden samalta taustalta lähtevänä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä