Hei kaikki.
Olen joutunut todella epätoivoiseen tilanteeseen, en enään tiedä mitä tehdä. Mieheni on yhden suuren väärinkäsityksen ansiosta saanut päähänsä että lapsi ei olisikaan hänen, sellaista vaihtoehtoa, että lapsi ei olisi hänen ei ole olemassa. Olen raskaana rv15 4. Onhan olemassa kaikki isyystestin mutta jostain luin että niitä voi tehdä vasta kun lapsi on jo 5kk vanha... Tilanteesta hankalan tekee se että mieheni joutuu elämään kokoajan epätiedossa koska ei usko minua ja minä puolestaan kärsin suunnattomasti siitä, ettei raskaus aika olekkaan yhtäkkiä enään meidän molempien yhteistä ihanaa vauvan odotus aikaa, en tiedä mitä tehdä jos joudun elämään näin siihen asti että lapsi on 5kk vanha. Raskauaika on muutenkin ollut minulle hyvin tunteellista aikaa ja on erittäin tärkeää, että mieheni olisi onnellisena mukana, olen niin rikki, että en tiedä mitä tehdä. Itken itseni joka ilta uneen ja olen niin masentunut että syöminenkin tuntuu ylivoimaiselta, en kohta enään jaksa. Mieheni on työmatkalla pitkän matkan päässä ja tulee vasta kuukauden päästä, kaikki menee tappeluksi puhelimessakin. Olen epätoivoinen, onko kellään kokemuksia?
Olen joutunut todella epätoivoiseen tilanteeseen, en enään tiedä mitä tehdä. Mieheni on yhden suuren väärinkäsityksen ansiosta saanut päähänsä että lapsi ei olisikaan hänen, sellaista vaihtoehtoa, että lapsi ei olisi hänen ei ole olemassa. Olen raskaana rv15 4. Onhan olemassa kaikki isyystestin mutta jostain luin että niitä voi tehdä vasta kun lapsi on jo 5kk vanha... Tilanteesta hankalan tekee se että mieheni joutuu elämään kokoajan epätiedossa koska ei usko minua ja minä puolestaan kärsin suunnattomasti siitä, ettei raskaus aika olekkaan yhtäkkiä enään meidän molempien yhteistä ihanaa vauvan odotus aikaa, en tiedä mitä tehdä jos joudun elämään näin siihen asti että lapsi on 5kk vanha. Raskauaika on muutenkin ollut minulle hyvin tunteellista aikaa ja on erittäin tärkeää, että mieheni olisi onnellisena mukana, olen niin rikki, että en tiedä mitä tehdä. Itken itseni joka ilta uneen ja olen niin masentunut että syöminenkin tuntuu ylivoimaiselta, en kohta enään jaksa. Mieheni on työmatkalla pitkän matkan päässä ja tulee vasta kuukauden päästä, kaikki menee tappeluksi puhelimessakin. Olen epätoivoinen, onko kellään kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eipä se selviä kuin puhumalla. Kirjoita sille vaikka mailina kaikki asiat jonakin illan hetkenä ja miltä sinusta tuntuu ja miten tuo asia tulee teidän välillenne. Tuohan on hirvittävä tilanne :/ otan osaa... Ja kun hän palaa niin keskustelette asian läpi ja vaikka jonkun terapeutin kanssa jos ei muu auta. Isyystestin voi kyllä tehdä aikaisemmin, heti syntymän jälkeen. Mun koirakin astutettiin kahdella uroksella ja pennut isyystestattiin heti. Luulisi että ihmisen kohdalla vielä nopeampi juttu.
Voisiko se henkilö jota hän epäilee isäksi selvittää asian miehesi kanssa??
Huomaat tämä vasta myöhemmin.
Myöhemminkään hän ei tule olemaan lapsestanne kiinostunut, vaan keksii lisää tekosyitä vastuunlaistamiseen.
Ennenpitkää huomaat olevasi yksin. Se vaan ei ole lainkaan huono vaihtoehto. Elämä voittaa pikkuhiljaa, kun osaat laskea hänestä irti.
ei mieheni petä, eikä käytä tekosyitä, tässä ei ole siitä kyse.
Kappas kun sattui minun tilanteeseen sopiva teksti. Siis en ole tämän asian kanssa yksin.
Mulla nyt on menossa jo rv 37 2 niin ei tarvitse tulevan isukin elää epätietoisuudessa. Hankala tilanne sinäänsä kun itse tietää mikä on totta , mutta mitenkäs todistelet sitä toiselle. Mutta tuntuu kyllä että tämä loppu raskaus menee epäilevien katseiden alla, ei tässä enää pysty olemaan millään tavalla onnellinen koko raskaudesta ja yhteisestä odotuksesta. Jonkin särön tämä aiheutti meidän suhteelle. Kiittää en voi kuin niitä kaikki ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä toisten asioista paremmin kuin asianomainen itse.
Jaksamisia sinulle! Eiköhän asiat järjesty tavalla tai toisella...
Kiitos kirjoituksestasi, en olisi uskonut että on tosiaankin toinenkin joka on tässä tilanteessa.
Niin tosiaan, tämäkin ongelma sai alkunsa sellaisen ihmisten ansiosta joilla ei ole parempaa puuhaa kun levitellä perättömiä huhuja, tuskin edes arvasi, että kuinka suuren surun sai aikaan ja jos arvasi niin hänen täytynee olla jonkin sortin sadisti.
Ymmärään kyllä tämän tulevan isänkin tunteita, ei varmasti ole mukavaa elää epäilyksessä, vaikka kuinka haluaisi uskoa niin silti on pieni epäilys.
Onnea sinulle ja jaksamista loppuajalle, helpotti tietää, että en ole yksin tässä veneessä.
Joillakin ei todellakaan ole muuta elämää kun sotkea toisten arkea..
Vaikkakin asia korjaantuisi oikenisi ei kukaan jälkikäteen tule anteeksi pyytämään aiheuttamaansa tuskaa ja surua.
Itsellänikin sellainen ahdistus ja stressi, että pienokainen varmaan ottaa kohta varaslähtöä.
Tilanteeseen kyllä en minkäänlaista ratkaisua keksi vaikka toivoisinkin. Ehkä päivä päivältä jaksaminen riittää ja syntymän jälkeen isyystesti olisi varmaan isukin järjen takaamisen kannalta hyvä vaihtoehto..
toivon että tällekin asialle voi joskus vuosien päästä nauraa kippurassa..
nyt tuntuu lähinnä epätoivoiselta.
Ei tuollaista tarvitse sietää! Sanot vaan miehellesi tiukasti että näin on asiat ja sinua hänen tulee uskoa eikä ketään panettelijoita. Miehesi pitää selvittää tuo asia nyt ihan omassa päässään, ei sinun kanssasi. Jos hän ei luota sinuun, se tarkoittaa sitä että hänellä on jotain ongelmia, joihin sinä et mitenkään ole osallisena (paitsi jos olet aiemmin pettänyt häntä tms.)