Hei,
Olen pyrkimässä yliopistoon psykologiaa lukemaan ja tarkoituksenani siis valmistua psykologiksi. Minulla on hyvät mahdollisuudet päästä alaa opiskelemaan ja ammatinvalintatestissäkin psykologi oli ensimmäisten sopivien ammattien joukossa. Ongelmani on se, että minulla on bipolaarihäiriö (tyyppi 2), jonka pelkään haittaavan työllistymistäni opiskeluiden jälkeen. Onko kenelläkään kokemusta tai tietoa psykoogin työllistymisestä, jos hänellä on itsellään kaksisuuntainen mielialahäiriö? Työhönottotarkastuksessahan tämä sairaus tulisi ilmi. Itselläni sairaus on hallinnassa ilman lääkitystä, olen käynyt pitkän analyyttisen psykoterapian, enkä ole koskaan ollut psykoottinen. Palkkaako kukaan bipolaarihäiriöistä psykologia? Vain onko alan vaihdos pakollinen, muuten tiedän tulevasta työstäni suoriutuvan sairaudestani huolimatta, uskon sen jopa tuovan lisää ymmärtämystä mielenterveydenhäiriöistä kärsiviä kohtaan.
Olen pyrkimässä yliopistoon psykologiaa lukemaan ja tarkoituksenani siis valmistua psykologiksi. Minulla on hyvät mahdollisuudet päästä alaa opiskelemaan ja ammatinvalintatestissäkin psykologi oli ensimmäisten sopivien ammattien joukossa. Ongelmani on se, että minulla on bipolaarihäiriö (tyyppi 2), jonka pelkään haittaavan työllistymistäni opiskeluiden jälkeen. Onko kenelläkään kokemusta tai tietoa psykoogin työllistymisestä, jos hänellä on itsellään kaksisuuntainen mielialahäiriö? Työhönottotarkastuksessahan tämä sairaus tulisi ilmi. Itselläni sairaus on hallinnassa ilman lääkitystä, olen käynyt pitkän analyyttisen psykoterapian, enkä ole koskaan ollut psykoottinen. Palkkaako kukaan bipolaarihäiriöistä psykologia? Vain onko alan vaihdos pakollinen, muuten tiedän tulevasta työstäni suoriutuvan sairaudestani huolimatta, uskon sen jopa tuovan lisää ymmärtämystä mielenterveydenhäiriöistä kärsiviä kohtaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paskat sulla mitään bipoläärihäriötä on ! Olet nuori ihminen ja etsit itseäsi. Älä annan jonkun yli-innokkaan psykiatrin diagnoosin määrätä elämääsi. Etsi ite omat ratkaisusi! Elä elämää joka sinulle on annettu. Mene vaan opiskelemaan alaa josta olet kiinnostunut.
potevia on siellä jo aikaisemminkin.
Tuskinpa mitenkään erotut.
Tottakai voit opiskella ja toimia psykologina. Ei mielenterveyden ongelmat haittaa työntekoa - muuta kuin silloin, kun ne todella haittaavat työntekoa. Eli akuutti ongelma, psykoosi tms. tietysti estää mutta ei muuten.
Sitä paitsi psykologin tehtäväkenttä on laaja. Voit opiskella psykoterapeutiksi, toimia psyk.polilla, tai sitten vaikka ihan muissa tehtävissä (hlö.hallinto, kouluttaja, konsultti...).
Eli siis go for it. :)
Kiitos kaikille vastanneille kannustavista viesteistä. Ensimmäiselle vastaajalle minun täytyy sanoa että joskus itsekin vahvasti epäilen diagnoosiani, enhän ole kahteen vuoteen oireillut mitenkään vaikken lääkitystä käytäkään. Ja muille, olenkin kuullut että muillakin psykologin ammatissa toimivilla on usein takana omia mielenterveysongelmia. Huoleni olikin onko bipolaarihäiriö ns."liian rankka" diagnoosi psykologille. Silti uskon, että intohimoni ja lahjakkuuteni vie voiton ja minusta tulee vielä hyvä psykologi. Ja tosiaan voinhan aina suuntautua vaikka tutkijaksi, jos en kliiniseen työhön sovellukaan. Kiitos vielä kerran vastauksistanne!
Kiinnostaisi tietää mitä sinun diagnoosisi kuuluvat työnantajille? Eivätkö nämä ole henkilökohtaisia asioita? Lisäksi diagnooseista voidaan olla montaa mieltä.
On tärkeää, että bipolaarihäiriöön on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota, mutta alkaa tuntua siltä, että kohta se diagnoosi on kaikilla maanisdepressiivisesti käyttäytyvillä yksilöillä, joiden oireilu pysyy kuitenkin työntekoa ja elämää ajatellen hyvin aisoissa.