Olen potenut pitkään väsymystä ja masennustakin.
Mitään selkeää syytä en alkuun löytänyt sille, koska ei ole tapahtunut mitään suurta ja mullistavaa, joka olisi saanut minut masentumaan.
Kuulin sitten hiljattain eräiltä, kuinka uskovaista esitteleminen väsyttää ihmistä, ettei se ole helppoa. Rupesin miettimään oman uskoni tilaa. Minähän en uskonut enää. Kaikki oli vain näyttelemistä. rytmikästä musiikkia kuuntelin salassa. Elokuviakin tuli katottua paljon. Oli useita asioita, joita piti salata muílta.
Syy, miksi tällaisiin olin ajautunut aikoinani, johtui siitä, ettei mulla oo koskaan ollu uskovaisia kavereita. Rauhanyhdistyksellä silti olen jaksanut käydä, vaikka vapaa-ajat olivat vähän niin ja näin.
Viimein sain kymmenien vuosien jälkeen rohkeuden tunnustaa, että minä en jaksa enää taivaltaa tällä tiellä, kun en ole kyennyt uskomaan sitten vuoden 1998 jälkeen lainkaan. Tällöin mulla oli jo näivettynyt usko. Epäuskoisissa piireissä puheessani oli kirosanoja. Noihin aikoihin rumia sanoja saattoi lipsahdella uskovaistenkin kuullen, mutta myöhemmin opin hillitsemään puheitani, kun oli uskovaisia lähellä.
Tilanteissa, joissa oli sekä vl:iä että ei vl:iä, käytin lievempiä sanoja, kuten herranen aika tms.
Nyt olen huomannut, että voin paljon paremmin, kun ei tarvitse enää esitellä sitä, mitä en oikeesti ole. Työpaikallakin voin antaa ärräpäiden tulla pelkäämättä, että kuuleeko kukaan vl. Tyhjännoituminen on ihan turhaa, mutta usein tulee tilanteita jossa niitä vain karkaa.
Mitään selkeää syytä en alkuun löytänyt sille, koska ei ole tapahtunut mitään suurta ja mullistavaa, joka olisi saanut minut masentumaan.
Kuulin sitten hiljattain eräiltä, kuinka uskovaista esitteleminen väsyttää ihmistä, ettei se ole helppoa. Rupesin miettimään oman uskoni tilaa. Minähän en uskonut enää. Kaikki oli vain näyttelemistä. rytmikästä musiikkia kuuntelin salassa. Elokuviakin tuli katottua paljon. Oli useita asioita, joita piti salata muílta.
Syy, miksi tällaisiin olin ajautunut aikoinani, johtui siitä, ettei mulla oo koskaan ollu uskovaisia kavereita. Rauhanyhdistyksellä silti olen jaksanut käydä, vaikka vapaa-ajat olivat vähän niin ja näin.
Viimein sain kymmenien vuosien jälkeen rohkeuden tunnustaa, että minä en jaksa enää taivaltaa tällä tiellä, kun en ole kyennyt uskomaan sitten vuoden 1998 jälkeen lainkaan. Tällöin mulla oli jo näivettynyt usko. Epäuskoisissa piireissä puheessani oli kirosanoja. Noihin aikoihin rumia sanoja saattoi lipsahdella uskovaistenkin kuullen, mutta myöhemmin opin hillitsemään puheitani, kun oli uskovaisia lähellä.
Tilanteissa, joissa oli sekä vl:iä että ei vl:iä, käytin lievempiä sanoja, kuten herranen aika tms.
Nyt olen huomannut, että voin paljon paremmin, kun ei tarvitse enää esitellä sitä, mitä en oikeesti ole. Työpaikallakin voin antaa ärräpäiden tulla pelkäämättä, että kuuleeko kukaan vl. Tyhjännoituminen on ihan turhaa, mutta usein tulee tilanteita jossa niitä vain karkaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet hyvällä tiellä, onnea!