Olen seurannut useiden sukujen taisteluita siitä, että miten perintö jaetaan ja monet ovat menettäneet perintöriitojen takia välit sisaruksiinsa. Ihan harmittaa kun olen seurannut miten niin herttaisten ihmisten omaisuudesta on verissä päin taisteltu ja miettinyt, että kyllä haudassa olevat ihmiset kääntyilisivät haudassaan jos näkisivät miten heidän lapsensa tappelevat.
Nyt olen itse vakaasti miettinyt, että siirtäisin itse lasteni vihan toisistaan minuun. Sitten kun olen kuollut, niin ei minua haittaisi, jos he minua vihaisivat, kunhan eivät riitelisi keskenään, että kumpi saa ja mitä.
Nyt kysyisinkin, että onko heillä joku keino vielä riidellä omaisuudestani, jos minä määrään testamentissani jokaista kirjaa ja taulua myöten, että miten omaisuuteni tulee heidän kesken jaettavaksi. Yrittäisin tuossa jaossa olla mahdollisimman tasapuolinen ja vaikka ajan myötä omaisuudesta joku häviäisi, rikkoutuisi tai muuttaisi arvoaan (jos satun dementoitumaan vaikka viimeiseksi 10 vuodeksi), niin tuskin sentään toisen lakiosaa pystyisi loukkaamaan, jos alunperin kaikki on jaettu mahdollisimman tasapuolisesti.
Kysynkin siis, että jos otan suosiolla niskaani "ei niin herttaisen" mummon roolin ja jaan omaisuuteni lapsieni kesken tismalleen testamentilla, että voivatko he silti päästä siitä riitelemään? Jos eivät, niin väsään kyllä testamentin vaikka joka viides vuosi uusiksi ihan vain siitä ilosta, että tiedän, että voin lapsieni sisarussuhteet taata ja ottaa vihat omaan kuolleeseen niskaani.
Taustamotiivina on myös se, että meillä on uusperhe ja jos listaisin irtaimistonkin mikä on minun niin lasten ei tarvitsisi miettiä, että mitkä ovat minun, mitkä isän/isäpuolen omaisuutta.
Nyt olen itse vakaasti miettinyt, että siirtäisin itse lasteni vihan toisistaan minuun. Sitten kun olen kuollut, niin ei minua haittaisi, jos he minua vihaisivat, kunhan eivät riitelisi keskenään, että kumpi saa ja mitä.
Nyt kysyisinkin, että onko heillä joku keino vielä riidellä omaisuudestani, jos minä määrään testamentissani jokaista kirjaa ja taulua myöten, että miten omaisuuteni tulee heidän kesken jaettavaksi. Yrittäisin tuossa jaossa olla mahdollisimman tasapuolinen ja vaikka ajan myötä omaisuudesta joku häviäisi, rikkoutuisi tai muuttaisi arvoaan (jos satun dementoitumaan vaikka viimeiseksi 10 vuodeksi), niin tuskin sentään toisen lakiosaa pystyisi loukkaamaan, jos alunperin kaikki on jaettu mahdollisimman tasapuolisesti.
Kysynkin siis, että jos otan suosiolla niskaani "ei niin herttaisen" mummon roolin ja jaan omaisuuteni lapsieni kesken tismalleen testamentilla, että voivatko he silti päästä siitä riitelemään? Jos eivät, niin väsään kyllä testamentin vaikka joka viides vuosi uusiksi ihan vain siitä ilosta, että tiedän, että voin lapsieni sisarussuhteet taata ja ottaa vihat omaan kuolleeseen niskaani.
Taustamotiivina on myös se, että meillä on uusperhe ja jos listaisin irtaimistonkin mikä on minun niin lasten ei tarvitsisi miettiä, että mitkä ovat minun, mitkä isän/isäpuolen omaisuutta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...esimerkiksi sillä perusteella, että olet ollut dementoitunut tai muuten tolkku pois etkä ole ollut enää oikeustoimikelpoinen tekemään testamenttia. Tai sitten, että joku on sinua painostanut testamentin tekemiseen.
Tuollaisen perusteen menestymismahdollisuus on mahdollisesti huono, mutta kiusaa voi tehdä.
Mutta jos testamentista selvästi näkee, että molemmille lapsille on yritetty antaa mahdollisimman saman verran, niin luultavasti tuommoiset valitukset ei mene kuitenkaan läpi? Niin että jos lapsi a saa siniset kahvikupit ja b valkoiset kahvikupit, niin se on sitten niin kuin mamma on sanonut? ;-)
>>Taustamotiivina on myös se, että meillä on uusperhe ja jos listaisin irtaimistonkin mikä on minun niin lasten ei tarvitsisi miettiä, että mitkä ovat minun, mitkä isän/isäpuolen omaisuutta.
Meillä on miehen kanssa kaikenkattava avioehto ja siten sillä ei ole merkitystä, että minä olen rikkaampi osapuoli (tällä hetkellä, voihan olla että mies taas perii rikkaat vanhempansa ennen kuin minusta aika jättää).
Tuon lesken oikeuden kodissa (jollei hänen omaisuuteensa kuulu muuten asuntoa, joka sopii kodiksi) asumiseen kyllä tiesinkin ja samoin irtaimiston, mutta tosiaan pitää miettiä, että miten tuon ottaa huomioon tasapuolisuutta mietittäessä. Hyvä huomio!
Lisäksi tietysti sitäkin voi miettiä, että kun toinen lapsista on miehen, niin ehkä se ei ole niin harmillista, jos lapsen isä jää asumaan lapsen osin omistamaan asuntoon kuin että lapsen isäpuoli asuu lapsen osin omistamassa asunnossa. Tosin nämä minun lapset ovat mieheni mielestä ihan samalla viivalla ja ainakin tämänhetkisessä miehen testamentissa heitä kohdellaan ihan samalla tavalla (suvulta tullut perintö saattaa toki jäädä vain miehen biologiselle lapselle jo muutenkin, jos miehen suku tämmöisen rajauksen tekee testamentissaan).
Tällä hetkellä testamenttini sisältö ei ole toivottavasti ihan ajankohtainen eikä sen tarvitse olla irtaimiston ja asuntojen yms. osalta ihan ajantasalla, että mitä haluan kummallekin lapselle, mutta ehkä sen saatan sitten vähän paremmalle tolalle kun vanhempi lapsistani on täysikäinen.
Kuolema tulee usein yllättäen ja ennenaikaisesti, joten testamentin lykkääminen hamaan tulevaisuuteen ei ole järkevää.
Siis testamentti minulla jo on ja se on hyvin yksityiskohtainen kyllä sen suhteen, että kelle haluan omaisuuden menevän ja siellä on myös tarkat toissijaissäännöt, mutta sitä tarkoitin tuolla, että ei ole ajankohtaista, että tuo irtaimisto pitäisi olla jaettuna kahvikupin tarkkuudella tai muukaan omaisuuteni. Tällä hetkellä kun molemmat lapset ovat vahvasti alaikäisiä, niin tuskin edes älyäisivät ruveta moisesta tappelemaan, että kumpi saa valkoiset ja kumpi siniset kupit ja eihän sillä ole minulle väliä oikeasti että kumpi saa vaan se, että lapset eivät riitelyssään menetä välejään. Sitten kun isompi lapsi on täysikäinen, niin sitten meinaan tehdä vielä tuon tarkemman testamentin vai voisinkohan ihan tehdä vain liitteen vanhaan testamenttiin (voi kuin kuulostaa peri raamatulliselta ;-) että miten tarkemmin haluan omaisuuteni jaettavan, koska tuo tarkempi jako ei kuitenkaan niitä perinnön kohteita mitenkään muuttaisi, vain yksilöisi perityn omaisuuden.
Kuolemasi jälkeen voidaan hankkia vaikka lisäperillinen ja sitten riidellään, josta asianajajat hyötyy - saattavat viedä koko perinnöt !
Kun omaisuus on rahana ja lapsen tai lasten tilillä, niin eivät pääse riitelemään. Tilin käyttöoikeuden voit pitää itselläsi kuolemaasi saakka. Lapsen ei tarvitse edes tietää tilistä ennen kuolemaasi.
voisi tupsahtaa?
Ja eikö tuossa rahaksi muuttamisessakin ole vähän ongelmia? Missä me sitten asuttaisiin? Tai mistä kahvikupeista me juotaisiin? Entä menisikö lasten tilille siirtämisestä lahjavero, jos se ylittäisi sen 4000 per 3v?
vuokralle asumaan ja asutte kuten tähänkin saakka, ehkä hieman kalliimpaa asumista.
Kun rahat on lasten omilla nimillä tilillä, niin ei niistä lahjaveroja maksella, ellet tee paperia lahjoituksesta. Joku kertoi myyneensä talonsa, piti rahoja eri pankeissa ja siirsi lasten nimellä olleille tileille useammassa erässä ja näin rahat "hukkuivat". Luulisin, että 2-3 vuotta menee ettei verottaja kysele perään. Ei rahavaroja tarvitse verottajalle ilmoitella.
Se lisäperillinenkin voidaan nykyisin kuoleman jälkeen tehdä, mutta onnistuu parhaiten miehen harha-askeleeksi naamioituna. Muutama todistaja todistaa ja oikeus hyväksyy. Riita syntyy. Asianajajat korjaavat perinnön.
en harkitse tuota vuokralle muuttamista ihan tässä vaiheessa kun lapset ovat pieniä ja ikääkin itsellä karvan verran yli 30, mutta pistän tuon korvan taa, jos joskus vanhaksi elän. Ainut mitä jäin miettimään, että jos omaisuuteni ei ole kiinni kodissani vaan on hetkellisesti vaikka tililläni ja satun sitten sairastumaan pahemman kerran, niin innostuuko joku vanhustenhoitolaitos syömään sen omaisuuteni sieltä helpommin kuin mitä vaikka asunnostani?
Ja mitäpä nuo miehen harha-askeleet minun perintööni vaikuttaa. Minun omaisuuteni menee kuitenkin ihan vain minun lapsille. Kai minä huomaisin, jos minulle jostain lisää omia lapsia tupsahtaisi?