Kolmatta vuotta tässä mietin, että koska alkaa särkeä niin että on äärimmäinen pakko mennä paikkauttamaan reikä. Tai nyt niitä on varmaan seitsemän, mutta asiaa se ei muuta..
Kaikki alkoi noin kolme vuotta sitten kun porattiin ilman puudutusta yksi hammas, kun oli sellaisessa kohdassa että puudutus olis jotenkin levinnyt liikaa. Kun homma oli ohi niin lääkäri totesi että "täällä olis vielä toinen, varataanko nyt samalla aika?". Sitten tuntui että henki ei kulje ja koko maailma romahtaa päälle. Varattiin aika, peruutin sen. Siinä sitten oltiin.
Tarkastus ei pelota, puudutus ei pelota, hampaan pois vetäminen ei pelota (oikomishoidon yhteydessä vedettiin neljä), mikään ei hetkauta paitsi se, että joku poraa mun reikää, ja sitten vihlaisee. Jos saisin ja osaisin itse porata niin voisin vaikka tehdäkkin niin.
Nyt on paikka lähtenyt tästä epäonnen hampaastakin irti. Välillä vihloo kun harjaan hampaita. Tuntuu että suussa olis aikapommi. Pitäisi vaan mennä ja hoitaa homma, mutta miten?
Kuka osaisi auttaa?
Kaikki alkoi noin kolme vuotta sitten kun porattiin ilman puudutusta yksi hammas, kun oli sellaisessa kohdassa että puudutus olis jotenkin levinnyt liikaa. Kun homma oli ohi niin lääkäri totesi että "täällä olis vielä toinen, varataanko nyt samalla aika?". Sitten tuntui että henki ei kulje ja koko maailma romahtaa päälle. Varattiin aika, peruutin sen. Siinä sitten oltiin.
Tarkastus ei pelota, puudutus ei pelota, hampaan pois vetäminen ei pelota (oikomishoidon yhteydessä vedettiin neljä), mikään ei hetkauta paitsi se, että joku poraa mun reikää, ja sitten vihlaisee. Jos saisin ja osaisin itse porata niin voisin vaikka tehdäkkin niin.
Nyt on paikka lähtenyt tästä epäonnen hampaastakin irti. Välillä vihloo kun harjaan hampaita. Tuntuu että suussa olis aikapommi. Pitäisi vaan mennä ja hoitaa homma, mutta miten?
Kuka osaisi auttaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla on just päinvastoin, pelkään puudutuspiikkiä enemmän kun poraamista. On mullakin melkein aina joku pieni reikä jossain, ja joudutaan paikkaan. Poraamiseen tavallaan tottuu, kun vihloo ni ajattelee vaan jotain hokemaa, esim. ei satu ei satu ei satu...sit se onkin jo ohi. Ja voihan sille hammaslääkärille kertoa pelosta, on ne kai tottunu. Mut hei, ilman muuta meet nyt varaan aikaa...muuten joudut tulevaisuudessa kärsimään vielä enemmän,ajattele sitä! Muuten varmasti kadut vanhana, et tuli nuorena oltua sellanen ääliö. Rohkeutta vaan, EI SE TAPA!
Mulla oli sama porauspelko. Mietittiin yhdessä mun hammaslääkärin kanssa mitä tehdään kun on pakko porata. Hammaslääkäri kertoi mulle keinon jota lapsilla usein käytetään,ja sitä kokeiltiin. Eli asiaan, kun hammaslääkäri alkaa poraamaan, hän alkaa laskea 1,2,3 ja kun kolmonen on sanottu hän lopettaa heti. Mulla tämä keino on toiminut tosi hyvin jo monta vuotta. Kakkosen kohdalla alkaa jo helpottaa.Toivon että tämä helppo keino auttaa myös sinua ja hampaitasi.