Mikä siinä on ettei nykyään viitsitä vaivautua tervehtimään kun jossain asioidaan????
On kyllä muuten prkl:n ärsyttävää kun edes aikuiset ihmiset ei kykene tervehtimään kun heitä tervehditään, vastaukseksi tulee vain "lataan ton kortin", "röökii" tai "anna muovikassi". Tai "joo", "otan nää", "miksei teil oo sitä ja tätä?".
Eikä kyse ole todellakaan nuorista, kuuden vuoden kokemuksella voin sanoa että nuoret ja lapset ovat keskimääräisesti kohteliaampia kuin vanhukset ja keski-ikäiset!
Pieni asia sinänsä mutta kun sen kohtaa 300 kertaa päivässä se alkaa ärsyttämään...
On kyllä muuten prkl:n ärsyttävää kun edes aikuiset ihmiset ei kykene tervehtimään kun heitä tervehditään, vastaukseksi tulee vain "lataan ton kortin", "röökii" tai "anna muovikassi". Tai "joo", "otan nää", "miksei teil oo sitä ja tätä?".
Eikä kyse ole todellakaan nuorista, kuuden vuoden kokemuksella voin sanoa että nuoret ja lapset ovat keskimääräisesti kohteliaampia kuin vanhukset ja keski-ikäiset!
Pieni asia sinänsä mutta kun sen kohtaa 300 kertaa päivässä se alkaa ärsyttämään...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei se tervehtimättä jättäminen ole mitenkään suunnitelmallista tai tahallista ilkeilyä. Se on vain sitä että asiakaspalvelijaa ei noteerata. Te olette siellä kioskin kassan takana ilmaa... Olemattomia olentoja. Te ette merkitse useimmille tupakkaa tai päivän lehtiä tarvitsevalle yhtään mitään. Teillä ei ole mitään sen suurempaa merkitystä yhtään mihinkään. Teidän tilallanne voisi olla yhtä hyvin vaikkapa automaatti. Ja näinhän on paljon tehtykin, eli kerrosleipiä, limsaa ja karkkeja saa monesta entisen kioskin tilalla olevasta automaatista.
Toki pitäisi aina muistaa että tekin olette ihmisiä. Sitä kun vain päivän aikana tapaa useita ihmisiä, tärkeitäkin, niin ei sitä aina muista että tekin olette olemassa. Ja kun teidän roolinne näyttelee niin mitätöntä osaa ihmisten arjessa, niin ei sitä aina tule ajatelleeksi tervehtimistä. Teille siitä maksetaan, asiakkaille ei. Ja kyllä varmaan teitäkin tervehtii ns. vakkariasiakkaat, joille teidän funktionne heidän elämässään on isommassa roolissa, eikö?
Itselleni on aivan sama kuka kahvin keittää ja päivän lehden ojentaa. Se voit olla sinä, automaatti tai vaikka koulutettu apina. Ainoastaan sillä erotuksella, että koulutettu apina herättäisi huomiota, sympatiaa ja saisi osakseen enemmän huomiota kuin sinä tai kone.
Minut on kasvatettu niin että tervehtiminen sekä "kiitos" ja "ole hyvä" kuuluvat normaaleihin käytöstapoihin. No, meitähän on toki moneen lähtöön.
Tuota en hyväksy, (kuten jo varmasti vastatessasi tiesit) että en olisi tärkeä. Kuinkas moni näistä automaateista toimii tyystin ilman ihmistä? Meillä on automatisoitu kahvinkeitin mutta minun se on ladattava ja käynnistettävä. Eikä ne kupit, lusikat, maito eikä sokeritkaan siihen kahvipisteeseen osaa itse kävellä.. Kuinkahan moni automaatti sen lehden siihen hyllyyn laittaa sinun ostettavaksesi?
Koulutetuista apinoista en sano mitään kun ei kokemusta niistä ole, paitsi ehkä tämä keskustelu sinun kanssasi.
No joo. Ilkeästi ilmaistu, mutta totta varmaan. Tuskin kukaan näkee oikein vaivaa ja miettii että jätänpä tänään tervehtimättä kioskin kassalle. Se varmasti on juuri se, että asiaa ei nähdä minään ja sen vuoksi käytös on sen mukaista. En silti ota asiaa itseeni, sillä en minäkään aina välttämättä muista olla kovin ystävällinen ja kohtelias ollessani asiakkaana. Toki nyt ehkä tervehtiä muistan jollei bussi ole juuri lähdössä ja röökit pitää nopeasti ostaa. Sellaista kai vaan sattuu.
Ihmeen pienistä te kollegat pahastutte. Ei itselläni mene päivä pilalle vaikkei kukaan tervehtisi. En ota työtä niin henkilökohtaisesti että jaksaisi edes kiinnostaa. Kunhan vain saa päivät menemään ja pääsee kotiin.
Joillekin se myyjä sielä tiskin takana ei ole sen kummempi ihmiskontakti, he haluavat vain sen röökiaskin tai lehden. Ei kannata pahastua, eivät he tervehdi kahvinkeitintäkään, eivätkä mieti miten hienoa on että joku on sen ladannut.Neiti R, ovatko nämä tapaukset siis sellaisia, jotka eivät vastaa sinun tervehdykseesi? Itse myyjänä tervehdin asiakasta heti kun sain katsekontaktin, jos en saanut, sanoin päivää ja hoidin vain työni, kiitos ja näkemiin.
Ujous voi joskus olla syynä, mutta sen tosin näkee kai päällepäinkin, toivottavasti et sentään ujoja kusipäinä pidä.
En pidä itseänikään minään suupalttina ja seurapiirien säihkytähtenä, mutta silti: voiko ihminen tosiaan olla niin ujo, että ei uskalla sanoa esim. kassalle "hei" tai "päivää" tai "terve"?
myyjät ei vaivaudu tervehtimään, vaikka joka kerta itse tulee tervehdittyä. Enkä ole ainoa jota ei tervehditä, ku katsoo ni ei ne muitakaa tervehdi.
esimerkiksi kaupan kassatkaan aina tervehdi. Tai kioskin kassa. Tai mikä tahansa aspa. Vaikka miten itse sanoo päivää, hei, terve, niin katsotaan nenänvartta pitkin ja kerrotaan että kolme euroa viiskytä senttiä. Tämä oli huomattavan paljon yleisempää kun olin nuori - nyt parikymppisenä harvemmin jätetään tervehtimättä. Jos kassa on nyrpeä ja naama nurinpäin, eipä siinä huvita itsekään kovin puheliaaksi äityä.
Näin toiselta näkökannalta, en toki väitä ettäkö asiakkaat aina tervehtisivät ja olisivat mukavia.