Kuten joku jo totesikin, on Galenos selkeydeltään, suomenkielisyydeltään, sisällöltään ja laajuudeltaan pikkuhelpponakki verrattuna siihen matskuun, mitä itse opinnoissa tulee eteen. Jos ei pysty sen vertaa omaksumaan asioita ja soveltamaan, kuin nykyiset pääsykokeet vaativat, ei ole asiaa lääkikseen.
Ei pääsykoe mittaa pelkkää soveltuvuutta, se mittaa sentyyppistä opiskelukykyä kuin lääkiksessä tarvitaan. Suomenmaa on takuulla täynnä sellaisia "täydellisiä lääkäreitä" joista ei tosipeleissä ole suorittamaan yhtäkään lääkistenttiä. Jos ajatellaan juuri tätä opiskelukyvyn kartoittamista, ovat pääsykokeet onnistuneita: käytännössä kaikki valitut kykenevät vaaditut tentit suorittamaan ja valmistumaan.
Ei pääsykoe mittaa pelkkää soveltuvuutta, se mittaa sentyyppistä opiskelukykyä kuin lääkiksessä tarvitaan. Suomenmaa on takuulla täynnä sellaisia "täydellisiä lääkäreitä" joista ei tosipeleissä ole suorittamaan yhtäkään lääkistenttiä. Jos ajatellaan juuri tätä opiskelukyvyn kartoittamista, ovat pääsykokeet onnistuneita: käytännössä kaikki valitut kykenevät vaaditut tentit suorittamaan ja valmistumaan.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kyllähän lääkiksen tentit on silti paljon helpompia kuin pääsykoe. Kolmosen raja paukkuu monesti todella vähällä lukemisella. Voi tietysti olla että minulle pääsykoe oli selkeästi suurempi stressi kuin sinulle ja siten en pystynyt siinä hyödyntämään omaa täyttä potentiaalia, verrattuna siis lääkistentteihin. Niin tai näin.
minkäänlaista suurta kilpailua ei ole, kun periaatteessa kaikkien on mahdollista läpäistä tentti samalla kerralla. Pääsykokeen vaikeus on nimenomaan kilpailuasetelmassa ja rajoitetussa ajassa. Lääkiksen tentit ovat usein alueeltaan huomattavasti laajempia kuin Galenos.
Minua on aina ihmetyttänyt tuo "pääsykoe on lääkiksen vaikein tentti" -väite.
Perustelut:
a) Pääsykoe perustuu suurelta osin sellaiseen materiaaliin, jonka iso osa hakijoista on opiskellut jo lukiossa. Esimerkiksi patologian tentissä tulee eteen noin 18x niin paljon uutta asiaa kuin pääsykoetta varten opiskeltaessa.
b) Valmistautumisaikaa on vaikka viisi vuotta, jos niin kauan haluaa Galenosta lueskella. Lääkistenttejä varten taas pitää 1000 sivua kahlata läpi 1-2 kuukaudessa.
c) Galenos on suomenkielinen. Prekliinisen vaiheen kirjat yleensä eivät tätä ole.
d) Pääsykoetta varten järjestetään oppituntimuotoisia valmennuskursseja, joissa asiat väännetään lähes rautalangasta, ja iso osa tällaisen kurssin käykin. Lääkiksessä joutuu usein aika hämärien luentojen/harjoitustöiden pohjalta itse opettelemaan hankalia juttuja ja valitsemaan oleelliset osat laajasta materiaalista; Galenos on vielä senkokoinen että sen voi täysin hallita.
e) Galenoksen biologia liikkuu vielä sillä tasolla, että yleistiedosta on apua. Toisin on esim. anatomian kurssilla.
f) Pääsykokeessa ei vaadita alan terminologian ja/tai latinankielisten termien hallintaa, toisinkuin itse opintoihin liittyvissä tenteissä.
Luin muistaakseni patologian tenttiin aikoinaan 3 tai 4 päivää. Toki olin ollut luennoilla ja muissa opetustilaisuuksissa. Nämä ovat aika yksilöllisiä asioita, siis kuinka paljon aikaa tarvitsee tärkeiden asioiden sisäistämiseen.
Jos oikeasti luet johonkin jaksoon 1000 sivua niin huhhuh. Suosittelen vähän valikoivampaa lähestymistapaa, ellet nyt sitten nauti siitä että aikaa palaa tuhottomasti.
Niin no, ne asiat olisi kai tarkoitus oppia. Kirjoista oppii paljon enemmän asiaa kuin vain ne, mitä luentoprujussa sattuu lukemaan. Yleensä kuitenkin aika vähällä voi päästä läpi.
Itse olen kuitenkin myös sitä mieltä, että on törkeää harhaanjohtamista sanoa, että pääsykoe olisi lääkiksen vaikein tentti. Kyllä se opiskelu on hankalaa ja työlästä, vaikkei kaikkia tuhasivuisia kirjoja lukisikaan (tai ehkä juuri silloin). Mutta tietenkin, niistä tenteistä tarvitsee saada ykkönen / päästä läpi ja aina on uusinta... Pääsykokeessa vastaavasti pitää olla siellä parhaiden joukossa. Erilainen asetelma ja tietenkin erilainen fiilis.
Joku lukee enemmän, joku vähemmän, tästä ei kuitenkaan voi suoraan määrittää kumpi on oppinut enemmän koska toiset sisäistävät asioita nopeammin kuin toiset.
Kirjat ovat hyödyllisiä mutta kannattaa lukea vähän valikoiden eikä millään hauki on kala-metodilla jokaista sanaa painottaen.
Ei tarvitse viisastella. Sorrun itsekin usein ylipriorisointiin, eli keskityn tärppeihin ja luentoihin jättäen perusmateriaalin vähemmäksi. Pyrin kuitenkin aina lukemaan kaiken mainitun materiaalin siksi, että oppisin asiat kattavasti. Aika riittää yleensä ihan mainiosti, jos ei aloita muutamaa päivää ennen tenttiä.
On mielestäni sangen säälittävää ylpeillä sillä, että on lukenut mahdollisimman vähän/suppean materiaalin.
Ei tenttiä, vaan tulevaa uraa varten :)
On hyvin tenttikohtaista, paljonko aikaa palaa. Jos asiat on käyty hyvin läpi kyseisen kurssin opetustuokioissa, riittää kevyt kertailu. Jos taas koko kurssi on opetuksellisesti ollut kehno, vaaditaan enemmän työtä.
Eroja on myös siinä, milloin tenttiin lukee. Jotkut tykkäävät parista 8-10 tunnin putkesta tenttiä välittömästi edeltävinä päivinä. Itse olen sopeutunut parhaiten 1-2 tunnin putkiin noin viikon-kahden ajalla ennen tenttiä, näin voi elää ihan tavallista elämää ilman viime hetken panikointeja. Saattaa olla, että ajallisesti lukupanostuksemme ovat jopa aivan samaa luokkaa mutta ajoittuvat eri tavalla.
Se, että luet koko kirjan ei tarkoita että oppisit asiat yhtään sen kattavammin kuin joku joka lukee kirjan vain osittain ja täydentää loput tiedot luennoista tai opetuksista. Sen ajan mitä käyt läpi turhia liirumlaarumeja toinen ehtii lukea ydinasiat moneen kertaan jolloin mieleenpainuminen tehostuu...tulevaa uraa varten.
Olen itse asiassa yllättynyt että löytyy ihmisiä jotka lukevat kirjan kannesta kanteen. Tuntuu enemmän lukiohommalta että tässä on yksi kirja ja se riittää.
Et myöskään varmaan voi kieltää etteikö löytyisi ihmisiä jotka yksinkertaisesti sisäistävät lukemansa nopeammin kuin toiset. Itse pystyn omasta elämästä heti nimeämään useita esimerkkejä.
Olen ollut monella kurssilla, missä on suoraan sanottu opetushenkilön toimesta että oppikirja (duokkarin) on vanhentunutta tietoa ja ettei kannata lukea.
On liikuttavaa, miten yrität perustella että a) oma lukutapasi on paras ja b) lukemalla mahdollisimman vähän oppii eniten
Keskityn itsekin niihin ydinasioihin, mutta kun aloittaa valmistautumisen hyvissä ajoin ehtii lukea MYÖS tausta- ja lisätietoa jos aihe sattuu henkilökohtaisesti kiinnostamaan. Jos henkilö A osaa muistiinpanot ja ydinasiat hyvin muttei muuta, niin henkilö B joka osaa muistiinpanot JA ydinasiat JA jolla on lisätietoa, osaa kyllä enemmän.
kaveri on lääkiksessa ja kertonut että iso osa porukasta on bilepellejä, jotka lukevat vaan vähimmät pakolliset ja sit viimesenä vuonna ovat ihan kusi sukassa kun vasta silloin tajuavat saman minkä fiksummat ovat tajunneet jo ekana vuonna: paljon täytyy lukea eikä siltikään osaa kauheasti
eli koita sä vaan rauhassa mollata enemmän lukevia nostaakses omaa häntääs, sepäse susta hyvän lääkärin tekeekin....!
Ihme touhua, että vielä lääkiksessä täytyy miettiä sellaisia asioita, että jokin ominaisuus tekee ihmisestä jotenkin huonomman tai alemman. Erittäin usein törmää tähän "HIRVEÄSTI LUKEVAT JA PÄNTTÄÄVÄT" ja "LÄÄKIKSEN BILEPELLET" -vastakkainasetelmaan. Ei voi olla totta, että vielä lääkiksessä täytyy asetella ihmiset joihinkin kategorioihin sen mukaan, mitä he tekevät vapaa-ajallaan.
Pitäisi jo tuossa vaiheessa ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia. Toiset tykkäävät puuhastella kotona ja toiset bilettää yökerhoissa. Ei se tee kenestäkään yhtään huonompaa lääkäriä. Minä sitten ilmeisesti olen sellainen bilepelle, mutta täytyy sanoa, että käytän kyllä aikaa opiskeluunkin. Arvosanatkin ovat selvästi keskivertoa parempia.
Mielestäni se kertoo paljon oman elämän suppeudesta, jos täytyy arvostella toisen persoonaa ja taitoja intressien perusteella. Tietysti on totta, että lääkikseenkin mahtuu niitä hieman laiskempia opiskelijoita, mutta ei siellä kyllä ketään tyhmää ole. Kyllä lääkärilläkin saa olla elämässään jotain aktiviteetteja. Toiset saavat tydytyksensä tieteellisten julkaisujen tiirailemisesta, toiset taas viihteelle lähtemisestä. Sellaista se on, kun meitä on niin moneen junaan ja vielä asemillekin.
Tässä oli kyse kirjojen lukemisesta, Kuten ylempänä ilmaisin, olen monta kertaa kuullut ihan opetushenkilöiden kritisoivan kirjojen lukemista mutta sinä kandidaatti ilmeisesti tuhlaat kymmeniä tunteja lukemalla joka sanan. Mikäs siinä jos toimii , aikaa riittää ja viihdyt kirjojen parissa.
Tuohon vikaan osaan voi sanoa: No shit, Sherlock! Kyse olikin siitä että jotkut vähän lukevat pystyvät oikeasti omaksumaan asiat paremmin kuin jotkut paljon lukevat. Yksilöllisiä ominaisuuksia.
kilpailuasetelmasta, jota ei kurssitenteissä ole.
Asenteesi antaa aiheen epäillä, että menestytkö kandipaatti itse kurssitenteissä ollenkaan...??
Jos ilmoitan lukevani paljon ja pitäväni pääsykoetta melko helppona itse opintoihin verrattuna, on aika mielikuvituksekasta ekstrapolointia väittää että pärjäisin huonosti.
Tiedoksi: yhtään lääkistenttiä en ole reputtanut, arvosanat yleensä skaalan yläpäästä. Muuta elämääkin ehdin elää vallan hyvin ja töissäkin käyn. Joko riittää? Kummallista henkilökohtaisuuksiin menemistä.
miksi reputan alan kuin alan perustehtävissä ja perusopinnoissa ja miksi minulle joku lääkiksen pääsykoe on ylivoimainen..ja miksi joku korkeamman tason laudatur opinnot esim...lakitieteen..lääketieteen yms asiat ovat helppo nakki minulle ja menestyn kyseisen alan soveltavissa tehtävissä erinomaisesti?
Lääketieteen opiskelijana sinun tulisi osata soveltaa juuri antamani teksti ja kertoa minulle mikä on aivojeni funktioissa vikana vai lieneekö biokemiallinen ongelma? :)
reputat kertomissasi asioissa. Tuo viimeinen kommenttisi paljastaa, että erilaatuisten käsitteiden hahmottaminen ei sinulta luonnistu.
Soveltaminen tarkoittaa infomaation hyväksikäyttöä (käytännön) ongelmanratkaisussa. Tätä informaatiotahan ei tekstisi tarjoa, ainoastaan asetetun ongelman, joka sekin perustuu subjektiiviseen kokemukseen.
Oletpa vitsikäs.
Just joo jospa se on niin ettei numeraalisten käsitteiden kokonaisuus minulta luonnistu mutta kirjallinen kylläkin ja visuaalinen.
Sellaista se on toisten elämä on mielestäsi vitsikästä todellisuutta.Mukava kuulla että osaat nauraa toisillekkin ihmisille ..et vain itsellesi :)
Sellaista se on se subjektiivinen kokemus...yleensäkin se sattuu vain henkilölle itselleen jos kyseessä on henkilö itse.....juupa juu..aika moni asia perustuu ihmisen elämässä siihen subjektiiviseen kokemukseen.Ei varmaankaan tarvitse selittää tai kuvailla miksi individuaalin omakohtainen kokemus pitäisi olla yhtä jonkun toisen kokeman asian kanssa..on kyselemättäkin selvää että kyseessä on subjektiivinen kokemus....
Eli miten pystyn lääkiksen kirjasta omaksumaan olennaisen ja laatimaan siitä pitkän esseen tai essee vastauksen kysymykseen ymmärtäen sisällön ja seuraukse yms vaadittavan .... samoin oikeustieteessä että sosiologiassa..mutta miksi sitten en pärjää pääsykoe tyyppisissä tehtävissä?
kokemus ei nyt ollut tässä edes olennaisessa osassa.
Ainoastaan näiden tieto - ja soveltaminen - käsitteiden eroavaisuus, jota et ilmeisesti ymmärtänyt pyytäessäsi jotakuta "soveltamaan tekstisi". Koska kerran vitsaliit (?) myös biokemiallisista funktioista ihan itse, mainitsin nyt myös tämän empirian puutteen.
Ei siitä nyt ihan noin tarvitse hikeentyä. Puhuit kyllä mielstäni ihan asian ohi, en voi kun ihmetellä vuodatustasi.
sitten tarvitsetkaan tätä tietoa käytännöntyössäsi tk-osastolla jossa on liuokset ja kaikki valmiina...vai mielitkö tehdä itse lääkkeesi yms laskevasi vetolastat jossain ambomaalla :)
Missä osastolla on kaikki liokset valmiina? Omalla osastollani noita litkuja ainakin sekoitellaan päivittäin.
addit siihen ja natriumkloridiin vaan sen vitun ampullin joka on valmiiksi pakattu kanssa...mitä vitun matikkaa sä siinä tarttet kun ml yms on laskettu sulle ohjeellisesti valmiiksi pharmacaan per kilo..??? Korkeintaan otat selville kaikki potilaan sairaudet jotka vaikuttavat imeytymiseen yms metaboliaan kyseisessä tapauksessa...
P.S. antibiottitkin on kaiketi valmiita liuoksia..vai kasvatteletko penisilliinit omassa kaapissasi ja addit ne tarpeen tullen sekaan...?
aikuisen ihmisen ajatusmaailma voi olla noin käsitteelistä sotkua.
Pääsykoe on huono jos se on soveltava? Ongelmanratkaisukykyä eli annetun informaation soveltamista tarvitaan esimerkiksi diagnoosin tekemiseen.
Mihin tätä tietoa tarvitaan myöhemmin? Tieto ei ole sama asia kuin aloittajan mainitsema soveltaminen. Tätä ominaisuutta kyllä tarvitaan käytännön työssä. Tieto on taas pelkästään hankittua.
Pääsykoe on huono jos se on soveltava? Riippuu mitä siinä sovelletaan..siihenkin liittyy vaihtoehtoja.
kannattaa esimerkiksi oikeustieteellistä tietoa pyytää soveltamaan?
Eikö ne pohjana olevat luonnontieteet ole kuitenkin ihan perustelutavissa, lääketiede kun on määritelmällisestikin luonnontieteen sovellus.
on mielestäni biologialle, biokemialle yms. sama kuin DI-koulutus on yliopistofysiikalle ja -matikalle. Eli sovelletaan luonnontiedettä. Ja nähtävästi siitä soveltamispuolesta maksetaan huomattavasti enemmän kummassakin tapauksessa :P