Hei!
Olen pahassa tilanteessa..kuten muutkin täällä,tiedän.
Olen 20v vuoden ikäisen tytön äiti. Olemme eroamassa mieheni kanssa,koska haluamme eri asioita. Hän juhlia ja juoda (ei kuitenkaan ole väkivaltainen) ja minä taas perhe-elämää. Kierukka petti (voiko sellaista tapahtua? kyllä voi.) ja olen uudelleen raskaana,about viikolla 10.
Olen aina ollut aborttia vastaan..niin sanotusti. Että jos vain on mahdollisuus pitää vauva,niin en sitä tekisi. En halua mollata abortin kokeneita,se on jokaisen oma asia! Mutta olen jäämässä yksinhuoltajaksi enka usko jaksavani kahden pienen lapsen kanssa yksin..:*(
Mulla alkaa tän 29.9. oppisopimuskoulutus. Juuri kun aloin saamaan kaikki asiat toimimaan ja ajatukset kasaan,tulee tämä ylläri. Pelottaa vaan,että kuinka tiukkaa mulle tulee taloudellisesti olemaan...koulua toki voisi 1-2 vuodella lykätäkin,olenhan vielä nuori. mutta tyttäreni tulevaisuus on mulle kaikki kaikessa!! onko se nopeammin valmistuva ja tienaava äiti vai myöhemmin töihin pääsevä äiti mutta seurana leikkikaveri?
En nyt täältä tee päätöstäni,tietenkään,mutta ajatuksia kaivataan..mitä tekisit mun tilanteessa?
kiitos kaikille ja ihanaa alkavaa syksyä!
Olen pahassa tilanteessa..kuten muutkin täällä,tiedän.
Olen 20v vuoden ikäisen tytön äiti. Olemme eroamassa mieheni kanssa,koska haluamme eri asioita. Hän juhlia ja juoda (ei kuitenkaan ole väkivaltainen) ja minä taas perhe-elämää. Kierukka petti (voiko sellaista tapahtua? kyllä voi.) ja olen uudelleen raskaana,about viikolla 10.
Olen aina ollut aborttia vastaan..niin sanotusti. Että jos vain on mahdollisuus pitää vauva,niin en sitä tekisi. En halua mollata abortin kokeneita,se on jokaisen oma asia! Mutta olen jäämässä yksinhuoltajaksi enka usko jaksavani kahden pienen lapsen kanssa yksin..:*(
Mulla alkaa tän 29.9. oppisopimuskoulutus. Juuri kun aloin saamaan kaikki asiat toimimaan ja ajatukset kasaan,tulee tämä ylläri. Pelottaa vaan,että kuinka tiukkaa mulle tulee taloudellisesti olemaan...koulua toki voisi 1-2 vuodella lykätäkin,olenhan vielä nuori. mutta tyttäreni tulevaisuus on mulle kaikki kaikessa!! onko se nopeammin valmistuva ja tienaava äiti vai myöhemmin töihin pääsevä äiti mutta seurana leikkikaveri?
En nyt täältä tee päätöstäni,tietenkään,mutta ajatuksia kaivataan..mitä tekisit mun tilanteessa?
kiitos kaikille ja ihanaa alkavaa syksyä!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos et usko pärjääväsi yksin, usko sisäistä ääntäsi. Sinä sen parhaiten tiedät. Ei tuohon voi kukaan muu vastausta antaa.
Tuskin tuosta on kiva lähteä täällä riitelemään onko abortti tilanteessasi oikein vai ei. Onko talous tärkeämpi kuin lapsi.
Ihan selvästi näitä asettelit prokatiivisesti esille.
En asetu ansaasi. Katsotaan tekeekö sen joku muu...
Kun olin ikäisesi, asuin kiltisti vanhempieni luona isossa omakotitalossa. Vanhemmat suoraan sanoen raatoivat, tekivät paljon töitä. Hoidin taloutta koulunkäynnin ohella. Ei siinä jäänyt aikaa mihinkään lastentekoon! Eikä olisi tullutkaan mieleenkää, ehkä kunnollinen koti vaikutti minuun, toista olisi ollut varmaan jos olisin äpärä kaupungin vuokratalosta. Sain yo-lakin ja valmistuin tietenkin ammattiin. Molemmilla vanhemillani on myös koulutus ja tetenkin sisarellani.
sullapa menee hyvin kun oot isoon taloon tyttäriä, eikä oo mukulana tarvinnu tikkua ristihin pistää vaan on isältä ja äireeltä rahaa tullu sillon ku on tarvinnu. On se niin paljon paree olla hyvästä korista lähtöösin. Koulut oot saanu käytyä oikeen valakolakin kans. Mihin se sun aikas meni kun et kerinny lapsia laittaa, vai eikö ne teirän kylän poijaat hualinu tuallaasta kunnoollista flikkaa edes pimiässä pökkiä? Kyllä sitä ny sitte kelepaa rehennellä vuokrataloon kakaroolle. Elämä on sulla hyväs mallis. Mutta ootkos onnellinen ?
Taidat olla katkera pohjalainen, onneksi en ole sieltä suunnalta! Ja muutoinkin olen onnellinen. Eikö ole hyvä asia, että saa varttua omakotitalossa? eikö ole hyvä asia ettei olla yhteiskunnanelättejä. Jokainen lapsi varmaan haluaisi kunnolliset vanhemmat, ja mielestäni huonojen ihmisten ei pitäisi edes lapsia hankkia.
Voi hyvänen aika! Tekeekö sun mielestä vuokralla asuminen ihmisestä jotenkin huonomman kuin jos asuu omakotitalossa?? En oikein ymmärrä!! Itse olen asunut pienestä saakka kerrostalolähiössä vuokra-asunnossa. Elänyt ainakin tähän saakka erittäin onnellisen ja rikkaan elämän. On paljon ystäviä, tulen hyvin toimeen erilaisten ja erioloista tulevien ihmisten kanssa. Toisin kuin sinä, ainakin oletan näin kirjoituksestasi. Olen MYÖS MINÄKIN saanut valkolakin ja opistotasoisen koulutuksen. Kuten varmaan moni muukin niin sanotusti köyhemmistä perheistä tulevat. Lapsikin on tullut tehtyä ja asun edelleen vuokralla. Mahdollisuus omaan asuntoon olisi, mutta näillä näkymin en aio sellaista hankkia. Onnellisuus ja elämässä pärjääminen kun koostuu mielestäni ihan muista asioista kuin omakotitalosta. Mitenkäs paljon omat vanhempas on ehtinyt kanssas olemaan kun olit pieni, jos koko ajan olivat töissä? Tais olla sulla lastenhoitaja, sellainen kun varmaan oli varaa hankkia!! Itse sain viettää paljon aikaa omien vanhempieni ja veljeni kanssa. Ja niitä päiviä en mihinkään vaihtaisi.
Paha on kyllä..
Itsekkin olen todella aborttia vastaan mutta täytyy myöntää etten itsekkään tiedä mitä tekisin vastaavassa tilanteessa. Mutta tulevaisuuden kannalta lapsista on seuraa toisilleen. Mutta entä seura sinulle?
Voit hyvinkin pian löytää kivan miehen itsellesi, joka ottaa perheesi vastaan... Mutta kukapa tietää.. Ootko puhunu miehesi kanssa tästä?
On todella onnellinen asia että olet raskaana, ja totta että kouluakin voi lykätä ja olet vasta nuori ja aikaa on, ja hienointa on jos haluat antaa/ jakaa sen lapsellesi/ lapsillesi.
Mutta on monta kantaa asiaan.
Mieti kunnolla ja keskustele jonkun kanssa jolla on kaksi pientä lasta ja on yh. Esim. www.nuoretaidit.net on paljon njuoria äitejä joilta varmasti saat apuakin!
Onnea ja tsemppiä!
kiitos asiallisesta vastauksestasi! kaikki eivät siihen nähtävästi kykene..
olen puhunut kahden lapsen yh:n kanssa pariinkin kertaan..heitä on kavereinani kaksi (tunnen kymmeniä äitejä) joten ei tarvitse alkaa puhumaan,että olen huonolta seudulta..yms. paskaa.
niin,olen minäkin hyvästä kodista. aina on kaikki ollut hyvin,vanhemmat antaneet aikaa lapsilleen..omakotitalo yms. rahaakaan ei ole ollut liian vähän. joten siihen ei tarvitse vedota.
Eikä tämä meidän tyttäremme ollut mikään vahinko,7,5 vuoden seurustelun tulos. että ei mulla ole asiat mitenkään huonosti,loppujen lopuksi. ajoitus vaan on huono,muuten olisin todella onnellinen raskaudestani. ja olen sitä tavallaan nyttekin..rakastan lapsia todella!
7,5 vuoden seurustelun tulos...ihminen on 20v., lapsi vuoden ikäinen ja odottaakin sitä on tarvinnut 9kk.
ihan helpolla vähennyslaskulla olet alkanut seurustella n.10,5 vuotiaana. Ja väität olevasi hyvästä perheestä... HALOO!
sinäkö sanot mihin aikaan saa alkaa seurustelemaan? kylläkään ei oltu seurusteltu 7,5v ennen kuin alettiin lasta tekemään vaan,kokonaisuudessa tuo aika. tarkoitin sillä vaan,että ei ollut mikään yhdenillanjuttu.
mutta miten vaan,ei täällä tunnu fiksuja ihmisiä juuri olevankaan.
...7,5 vuoden seurustelun tulos oli lapsi...
siltikään ei ikä nouse kuin 9 kuulla, noin 11v. 3kk...meillä sen ikäiset on vielä niin lapsia, etteivät taatusti juokse jätkien kanssa ulkona! Meillä valvotaan ja rakastetaan lapsia!
en mä ole mistään jääny paitsi vaikka aloin nuorena seurustelemaan. eikä se ole siinä iässä mitään naimista,jos sitä nyt pelkäät lapsukaisesi tekevän..tai mistä nyt puhuitkaan.
pysy aiheessa jos on sanottavaa.
itse olen yhden lapsen yh ja myönnetäköön senkin olevan välillä ranklkaa, ja joo, samassa tilanteessa, ex mies haluaa vaan ryypätä ja juhlia, ja niin tekeekin, kaikki vastuu minulla on aina ollut, muttei haittaa. minä palvon ja rakastan lastani vaikkei isä niin teekkään..
Mutta kaksi lasta ja sinä yksin.. Rankkaahan se varmaan tulee olemaan, mutta se antaa paljon enemmän kuin ottaa.. ja tulevaisuudessa todella lapsilla olisi seuraa toisistaan mutte poista sitä faktaa että sulla oisi sittenm kaksi suuta ruokittavana, kaksi vartaloa puettavana, kaksi pikkutonttua :) nukutettavana ja hoidettavana mm. sairastaessa.. paljon mahtuu miettimisen aihetta..:)
päätös on täysin yksin sun! ja sehän siitä niin vaikeen tekeekin kun sen on just YKSIN sun päätös! mutta tietääkö äijäsi että ootat? mitä hän on valmis tekeen asian eteen..?
kyllähän se tietää..mut ei välitä. tai haluaa ainakin esittää välinpitämätöntä.
sanoo vaan,että ei ne elatusmaksut varmaan juurikaan kasva,vaikka toisen pyöräytät. siis tosiaan olen yksin tämän asian kanssa :( se siitä vaikeaa tekeekin. kuten sanoit. kiva,että vastasit asiallisesti! olen kyllä hoitanut tyttäremme aina periaatteessa yksin,vaikka on mies auttanut PYYDETTÄESSÄ. ei kuulemma ole ajatustenlukija..niih.
mutta tsemppiä sulle!!
Tietääkö näiden lasten isä että on toinenkin tulossa? Kyllä miehet vanhempanakin isäksi tullessaan saattaa kokea ristiriitaa peheenisän roolin ja huolettoman juhlijan välillä. Voisko se iskä muuttaa käytöstään nyt kun perheenlisäystä on tulossa?
Luepa tuo Piparin kirjoitus tuosta parin päivän takaa. Verkkoklinikan Aborttikeskustelupalstalla voi aiheesta käydä asiallista keskustelua myöskin.
Aborttiasiaan en ota kantaa. Kerronpa vaan omasta kokemuksestani. Meillä on myös pitkä seurustelusuhde (ja 5v. avioliittoa) takana. Esikoisemme, nyt 10kk, odotuksen ja syntymän jälkeenkin mieheni ns. bailasi ankarasti ja niinpä asumuserohan siitä seurasi. Tein selväksi että se on joko brenkku tai me hänen elämässään. No hän raitistui, muutimme yhteen ja aloitimme perheterapian. Juuri kun kaikki alkoi sujua ja suhteemme parani, niin yllätys yllätys, raskaustesti näyttää pos. ja laatta lentää... Keskustelimme asiasta ja ensi viikolla menen raskauden keskeytykseen.
Mielestäni jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus syntyä toivottuna lapsena. Ja kosken usko liittomme kestävän toista lasta, ajattelen että parempi isä yhdellä kun kaksi ilman isää. Ratkaisuni tein yksin ja päätökseeni olen tyytyväinen.
Muistaa pitää, että jokainen tekee elämässään omat valintansa, ja myös kantaa seuraukset. Ei siinä tarvitse muiden "neuvoja" kuunnella, koska eivät muut myöskään kanna vastuuta näistä valinnoista.
Ainoa ohjeeni on että teet niinkuin itse koet oikeaksi. Minä siunaisin molemmat valinnat, jos minulta kysyttäisiin. Onneksi ei kysytä.
Kiitos vastauksesta!
Kiva,että teillä alkaa mennä hyvin,vaikkakin vähän sama tilanne ku meillä..
Niin,olen päättänyt pitää vauvan. tähän ei päde lauseesi,että parempi isä yhdellä lapsella,kuin ei isää kahdella. koska vaihtoehdot ovat kaksi isätöntä tai yksi isätön. en tiedä kumpi on parempi,mutta uskon että tyttärelleni on kiva jos hän saa ikäisensä leikkikaverin. ja olen itsekin sujut asian kanssa jo. osaan jopa iloita raskaudestani nyt!
Tsemppiä sulle ja ihanaa syksyn jatkoa!
Todella paljon onnea uudelle pienelle!
Hyvä että olet tehnyt ratkaisusi. Vielä haluaisin kertoa sinulle, että omassa kaupungissasi/kunnallasi on luultavasti olemassa perheasianneuvottelukeskus, jossa teidän kannattaisi käydä vielä miehesi kanssa. Koska lapsi on, usko tai älä, helposti pidemmässä suhteessa valtava shokki miehelle. Jos muuten voitte puhua asioista, niin ehkä hän ymmärtäisi sinun tilanteesi paremmin jos ulkopuolinen ihminen olisi "tulkkaamassa".
Näin siis meillä kävi. Koska siis olitte ollut yhdessä kauan ennen lasta, niin tilanne teillä on sama kun meillä oli.
Ja lauseellani lapsen isällisyydestä viittasin vain omaan perheeseemme. Mutta niin tai näin, sinä kyllä pärjäät, olethan tehnyt jo rohkean ratkaisun pitämällä lapsen.
Mukava olisi vaikka meilailla ja vaihtaa ajatuksia myöhemminkin?
Hei. Tietenkin olisi kiva!
meilaa mulle osotteeseen [email protected] niin annan sitten oikean osoitteeni,en tänne viitsi kaiken kansan nähtäväksi sitä laittaa..varsinkaan tänne osastolle. noita urpoja kun on leukojaan aukomassa enemmän ja vähemmän..