oletteko aina tienneet sen?

... eivät käy täällä päivittäin tai edes viikottain.

Kaikki... kirjoitti:

... eivät käy täällä päivittäin tai edes viikottain.

kai lukia ja käyttää hiirtä senverran että kelaisivat aiempia alotuksia.johan aiheen jo otsikosta näkkee!

Yläasteella ihastuin tyttöön ja en oikein ymmärtänyt sitä silloin. Ajattelin vaan, että ompas mukava ja se siitä. Lukiossa ihastuin parhaaseen ystävääni ja olinkin aika riippuvainen hänestä, kunnes suhde meni poikki. En ymmärtänyt asiaa vielä silloinkaan. Seurustelin ja sekstailin miesten kanssa ja yhden kanssa menin naimisiin. Koko ajan haaveilin naisista salaa ja koko asia ahdisti. Seksi sujui alussa, mutta sitten oli pitkiä aikoja, että en halunnut. Ajattelin, että mussa on pahasti jotain vikaa. Olin ahdistunut. Elin todella heteroelämää heteroiden kanssa. Kunnes elämä heitti kärrynpyörää ja löysin itseni naisen sylistä. Podin syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa, olinhan naimisissa miehen kanssa. Ihastuin ja rakastuin. Nyt elän yksin asumuserossa ja takaisin vanhoihin heterokuvioihin en palaa, ainakin uskon näin. Miehet eivät ole kiinnostaneet pitkään pitkään aikaan. Naiset vain kääntää pään. Olen tavannut ihanan lesbon, josta haluan pitää kiinni. Edetään rauhassa ja katsotaan mitä tulee. Pelkään, että taas sattuu. Toisaalta olen onnellinen tunteistani ja siitä, että vihdoin olen uskaltanut olla oma itseni. Töissä olen kaapissa, mutta lähimmät ystäväni tietää. Perheeni ei tiedä vielä. Annan ajan kulua ja sitten asia tulee ilmi. He saavat olla sitä mieltä mitä haluavat. En aio enää piiloutua, elää kaksoiselämää tai valehdella itselleni siitä mitä olen ja mitä haluan. Tämä on mun elämä ja kolkyt vuotta lasissa. Mun mennyt elämä on mennyttä ja katson tulevaisuuteen. Tärkeätä on se, mitä olen nyt. Ja jos mun historia naistani haittaa, niin enhän mä sitä mitenkään muuttaakaan voi. Mä en ajattele kuitenkaan niin, että olisin pettänyt itseäni pitkään, vaan ajattelen elämäni ja tunteeni kehittyneen nyt tähän. Voihan olla, että jos olisin ollut naisen kanssa nuorempana tilanne voisi olla toinen, enkä olisi päätynytkään liittoon miehen kanssa. Sitä ei voi tietää. Mies on ollut hyvä ja on yhä edelleen mahtava ihminen, on vain väärä sukupuoli. Mutta näin mulla. En siis tiennyt jo kolme vuotiaana olevani lesbo. Siihen en usko kenenkään kohdalla. Ei pieni lapsi ymmärrä asioita noin.

Ihan tylsä sun profiili.Ototin enemmän sulta!
Mitä sulle on TAPAHTUNUT?

elämän suola kirjoitti:

Yläasteella ihastuin tyttöön ja en oikein ymmärtänyt sitä silloin. Ajattelin vaan, että ompas mukava ja se siitä. Lukiossa ihastuin parhaaseen ystävääni ja olinkin aika riippuvainen hänestä, kunnes suhde meni poikki. En ymmärtänyt asiaa vielä silloinkaan. Seurustelin ja sekstailin miesten kanssa ja yhden kanssa menin naimisiin. Koko ajan haaveilin naisista salaa ja koko asia ahdisti. Seksi sujui alussa, mutta sitten oli pitkiä aikoja, että en halunnut. Ajattelin, että mussa on pahasti jotain vikaa. Olin ahdistunut. Elin todella heteroelämää heteroiden kanssa. Kunnes elämä heitti kärrynpyörää ja löysin itseni naisen sylistä. Podin syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa, olinhan naimisissa miehen kanssa. Ihastuin ja rakastuin. Nyt elän yksin asumuserossa ja takaisin vanhoihin heterokuvioihin en palaa, ainakin uskon näin. Miehet eivät ole kiinnostaneet pitkään pitkään aikaan. Naiset vain kääntää pään. Olen tavannut ihanan lesbon, josta haluan pitää kiinni. Edetään rauhassa ja katsotaan mitä tulee. Pelkään, että taas sattuu. Toisaalta olen onnellinen tunteistani ja siitä, että vihdoin olen uskaltanut olla oma itseni. Töissä olen kaapissa, mutta lähimmät ystäväni tietää. Perheeni ei tiedä vielä. Annan ajan kulua ja sitten asia tulee ilmi. He saavat olla sitä mieltä mitä haluavat. En aio enää piiloutua, elää kaksoiselämää tai valehdella itselleni siitä mitä olen ja mitä haluan. Tämä on mun elämä ja kolkyt vuotta lasissa. Mun mennyt elämä on mennyttä ja katson tulevaisuuteen. Tärkeätä on se, mitä olen nyt. Ja jos mun historia naistani haittaa, niin enhän mä sitä mitenkään muuttaakaan voi. Mä en ajattele kuitenkaan niin, että olisin pettänyt itseäni pitkään, vaan ajattelen elämäni ja tunteeni kehittyneen nyt tähän. Voihan olla, että jos olisin ollut naisen kanssa nuorempana tilanne voisi olla toinen, enkä olisi päätynytkään liittoon miehen kanssa. Sitä ei voi tietää. Mies on ollut hyvä ja on yhä edelleen mahtava ihminen, on vain väärä sukupuoli. Mutta näin mulla. En siis tiennyt jo kolme vuotiaana olevani lesbo. Siihen en usko kenenkään kohdalla. Ei pieni lapsi ymmärrä asioita noin.

Ensin, onnittelut löytymisestä.

Sitten, lainaan sinua vähän jutteluni pohjaksi:

"En siis tiennyt jo kolme vuotiaana olevani lesbo. Siihen en usko kenenkään kohdalla. Ei pieni lapsi ymmärrä asioita noin."

Vaikka seksuaalisuus onkin osa ihmistä jo pienestä pitäen, yksikään kolmivuotias ei toki tiedä olevansa vaikka 'lesbo' tai 'hetero'. En tiennyt minäkään, mutta sen tiedän ja muistan, että AINA olen tuntenut vetoa sekä tyttöihin että poikiin, naisiin että miehiin - siis niihin tiettyihin, ei kaikkiin (:

Sukupuolijaot ovat ärsyttäneet tosi nuoresta saakka, ja jo alle kouluikäisenä kritisoin ääneen sitä, että leikeissä pojat ja tytöt olivat useimmiten omissa ryhmissään ja kohtaaminen tapahtui yleensä toisten "jahdatessa" toisia tai muuten kilpailumielessä. (Eka paras ystäväni oli tosin poika ja puissakiipeily harrastuksemme.)

Pikkukoululaisena mietin, miksi tytöt ja pojat ovat eri pukuhuoneissa: jo tuolloin minun logiikkani mukaan kaikkien olisi pitänyt voida olla samassa tai sitten jokaisen yksin. Pian toki tajusin sovinnaisuussäännöt ja totuinkin niihin. Varhaismurkkuna "heräsin" analysoimaan ajatuksiani taas pukkariasioiden merkeissä, kun välituntikeskustelussa eräs kateellinen tyttö arvosteli toisen isompia rintoja, ja minä - sekä kateellisen että kadehdittavan kaveri - tajusin, etten ollut koskaan kiinnittänyt huomiota kummankaan tisseihin, sillä pukuhuoneessa ei mielestäni sopinut katsoa toista kaulasta alaspäin!

Yläasteella "leikin lesboa" ystäväni kanssa, vaikken häneen ihastunut ollutkaan. Erääseen naisopettajaan kyllä, ja poikiin, joiden kanssa myös seurustelin. Kuitenkin, ihastumiset ja melko harvat rakastumiset ovat menneet sukupuolten kesken aika tasan aina, niin kauan kuin voin muistaa, enkä ole sitä pelästynyt tai aiheesta ahdistunut. Mitä nyt luokittelut (ja niille annettavat merkitykset) joskus ärsyttävät: lesbo olisi kauniimpi sana kuin bi.

Suhteissa olen ollut vain miesten kanssa; naisjutut ovat olleet - no, juttuja. Tämä tosin johtuus siitä seikasta, että aikaisemmin ajattelin enemmän sitä, mitä muut ovat mieltä elämästäni. Enää en rajoita oloani sillä verukkeella.

Moi moi kirjoitti:

Ihan tylsä sun profiili.Ototin enemmän sulta!
Mitä sulle on TAPAHTUNUT?

missäs sun profiilis on?tylsistymässä?

mun profiilini on milloin minkäkin näkööinen.Riippuu fiiliksestä.
Välillä se jopa katoaa..ZUih vaan ja vips!

Jaa että mitä mulle on tapahtunut?Mitenniin?
kauheeta, nyt mä rupesin miettiin että mitä mulle on TAPAHTUNUT!

Samaa vikaa täälläkin.