Tämä on oikeastaan vastine nimimerkille "Oikea painija" joka tuolla toisessa ketjussa kertoi vammautuneensa 16 vuotiaana liian kovasta rääkistä. päätin kuitenkin avata uuden ketjun koska tarkoitus on viritellä keskustelua vammautumisesta muutoinkin.
Ihan ensimmäiseksi haluaisin kysyä Oikealta painijalta että oletko koskaan käynyt läpi harjoitteluasi kokonaisvaltaisesti? Onko harjoituspäiväkirjojasi lukenut koskaan kukaan asiantuntija - kokenut valmentaja? Oletko ihan varma että vammautumisesi syy oli LIIAN KOVASSA harjoittelussa semminkin kuin VÄÄRÄSSÄ harjoittelussa. Huomaa että noissa on perustavaalaatua oleva ero.
6-7 harjoitusta viikossa 16 vuotiaana ei ihan oikeasti ole mitenkään paljon. Itseasiassa tuossa iässä harjoitusmäärät pitäisi olla huipussaan(siis nimenomaan MÄÄRÄ) ja harjoituksia pitäisi hyvinkin olla 2, ehkä jopa 3 kin päivässä. Kyllä, luit oikein. 12 treeniä viikossa on 16 vuotiaalle huipulle pyrkivälle ihan pnormaali määrä ja keho kyllä varmasti kestää sen mikäli:
- harjoittelu on OIKEIN suunniteltua, palauttavat harjoitteet, venyttelyt ym. on hoidettu asianmukaisesti
- pohjat ovat kunnossa -> harjoittelun määrää, rasitusta ja intensiteettiä on nostettu portaittain pienestä pitäen
- harjoittelua ei vedetä yli. myös nuoren urheilijan ylikuntotilaa pitää valvoa yhtä tarkkaan kuin vanhemman
- vammat hoidetaan asianmukaisesti sillä niitä tulee väistämättä nuorillekin kovassa lajissa
Toisin sanoen, kertomasi perusteella uskallan väärä harjoittelu ei niinkään ikääsi nähden liian kova, ainakaan määrällisesti liian kova, harjoittelu.
Ihan ensimmäiseksi haluaisin kysyä Oikealta painijalta että oletko koskaan käynyt läpi harjoitteluasi kokonaisvaltaisesti? Onko harjoituspäiväkirjojasi lukenut koskaan kukaan asiantuntija - kokenut valmentaja? Oletko ihan varma että vammautumisesi syy oli LIIAN KOVASSA harjoittelussa semminkin kuin VÄÄRÄSSÄ harjoittelussa. Huomaa että noissa on perustavaalaatua oleva ero.
6-7 harjoitusta viikossa 16 vuotiaana ei ihan oikeasti ole mitenkään paljon. Itseasiassa tuossa iässä harjoitusmäärät pitäisi olla huipussaan(siis nimenomaan MÄÄRÄ) ja harjoituksia pitäisi hyvinkin olla 2, ehkä jopa 3 kin päivässä. Kyllä, luit oikein. 12 treeniä viikossa on 16 vuotiaalle huipulle pyrkivälle ihan pnormaali määrä ja keho kyllä varmasti kestää sen mikäli:
- harjoittelu on OIKEIN suunniteltua, palauttavat harjoitteet, venyttelyt ym. on hoidettu asianmukaisesti
- pohjat ovat kunnossa -> harjoittelun määrää, rasitusta ja intensiteettiä on nostettu portaittain pienestä pitäen
- harjoittelua ei vedetä yli. myös nuoren urheilijan ylikuntotilaa pitää valvoa yhtä tarkkaan kuin vanhemman
- vammat hoidetaan asianmukaisesti sillä niitä tulee väistämättä nuorillekin kovassa lajissa
Toisin sanoen, kertomasi perusteella uskallan väärä harjoittelu ei niinkään ikääsi nähden liian kova, ainakaan määrällisesti liian kova, harjoittelu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tsot. Paikat menivät hajalle jo 16-vuotiaana. Virhe oli siis tehty jo aikaisemmin. Valmentajana oli... No, sanotaan näin että ns. "kiistämätön huippu". Yksi päivä oli yksi treenikerta. Usein treenejä oli tuo 2-3 kertaa päivässä, ei kuitenkaan pelkkää painia.
Tässähän tämä ongelma onkin. Nyt puhutaan määrästä, eikä treenien kovuudesta. Ei treenien määrässä mitään vikaa ollut (ainakaan omasta mielestäni), treenejä vain vedettiin liian kovalla otteella. Paikat eivät kestäneet. Kulumavammat ovat painissa todella yleisiä, eikä nykyinen mattopainiin painottuva sääntöpolitiikka ainakaan vähennä niitä.
Itseasissa eräs parhaimmista kilpakumppaneistani kuulemma lopetti vuoden myöhemmin. Syynä olivat jatkuvat polvivaivat. Ei hänenkään treeninsä ollut väärää. Keho vain petti.
Määrä ei siis ole syy.
"Vääränlainen treeni" on sinänsä hassu käsite. Jos henkilölle tulee treenistä johtuva vaiva, on harjoittelu ollut vääränlaista. Mutta jos toiselle, täysin samanlaiselle henkilölle, ei tule harjoittelusta vaivaa, onko treeni ollut sittenkin oikeanlaista?
Vai onko kyse tuurista?
TODELLA harvalla valkulla tarpeeksi tietoa eri lihasryhmien tasapainoittamisesta treenin suhteen, myös liikeradat ja suoritus tekniikka on usein tietämättömyyden takia päin PERSETTÄ, niistä ne vammat juontaa ja jopa syntyy...edes kaikki lähellä huippua olevat voimanostajat eivät täysin hallitse lajiansa ja vammautuvat kulumien ja suoranaisten hajoamisien takia.
Olenko väärässä jos veikkaan että vammasi PERIMMÄINEN syy juontaa voimaharjoitteista? Selkä? olkapäät? polvet?
Luettelit juuri kaikki painijoiden yleisimmät viat. :)
Voimaharjoittelu ei ollut syynä. Mattopainitreenit oletettavasti aiheuttivat ongelmat, tämä siis oli lääkärin mielipide. En ole koskaan ollut suuri voimaharjoitteiden ystävä.
vammat voidaan välttää tai vähentää oikeaoppisella voimaharjoittelulla, siis oikeita lihaksia oikeilla liikkeillä oikealla tekniikalla sekä oikealla kuormituksella, se olisi saattanut auttaa sinuakin kestämään paremmin mattovääntämistä...ehkä?
Niinhän sitä luulisi. Lihaskuntoni oli erinomainen,mutta lääkärin mukaan kasvuvaiheessa tehty jatkuva ja toistuva rasitus tiettyihin osiin ruumiista aiheutti vamman, lihasmassasta huolimatta.
mikä paikka petti? koska kaikkihan treenaa suunnilleen samoilla systeemeillä, tietäisi vaan tarkkailla omien jälkeläisten kohdalla, siis ennalta ehkäsevästi jos huomaa kyseisessä paikassa jotain.
Siis mikä kohtaa ruumiistasi brakasi?
Sekä polvi että olkapää. Polvi ensin. Käytännössä romuna olevalla polvella vielä pärjäsi, mutta olkapään hajoaminen teki painin mahdottomaksi.
Olkapää jos hajoaa korjaus kelvottomaksi se painin ja monen muun lajin loppu, myös moni työ on käytännössä mahdoton hoitaa romulla olkapäällä, ainakin pitkän päälle.