Onkohan tämä sitä masennusta kun tuntuu ettei jaksa, mikään ei huvita jne. Välillä taas tuntuu että kaikki on hyvin mutta sitten tää alakulo taas iskee. Itku tulee nykyään hyvin helposti. En ole tyytyväinen itseeni, ulkonäkööni, en osaa tehdä mitään muuta kuin olla kotona lapsen (1v.poika) kanssa. Haluaisin kavereita mutta kun tapaan esim. toisen äidin, minua rupeaa ahistamaan kun pitää aina tapailla. Haluaisin harrastaa jotain mutten jaksa lähteä minnekkään, olen niin saamaton. Siivous on minulle todella tärkeää, teen sitä melkein koko ajan. Jos koti "sotkuinen" tuntuu että en saa henkeä ja ahdistun kaikista tavaroista ja roskista ympärilläni.
Mieheniki on aivan ihana mutta tuntuu että haastan vain riitaa. Monesti haaveilen omasta asunnosta(ihan vaan siksi että hän ei olisi siellä sotkemassa) ja uhkaankin lähteä. Mutta sitten huomaan ettei se ole ratkaisu tähän pahaan olooni. En tiedä mistä se johtuu.... Haluaisin apua mutta en tiedä mistä sitä hakea. Ja jos saisin apua niin pelkään etten osaisi siellä puhua näistä asioista. Mieheni tietää että jokin mättää kun itken niin usein mutta eihän oikein ole sanonut siitä mitään. Olen ärtyisä, riidahakuinen, surullinen ja itken paljon.
Mieheniki on aivan ihana mutta tuntuu että haastan vain riitaa. Monesti haaveilen omasta asunnosta(ihan vaan siksi että hän ei olisi siellä sotkemassa) ja uhkaankin lähteä. Mutta sitten huomaan ettei se ole ratkaisu tähän pahaan olooni. En tiedä mistä se johtuu.... Haluaisin apua mutta en tiedä mistä sitä hakea. Ja jos saisin apua niin pelkään etten osaisi siellä puhua näistä asioista. Mieheni tietää että jokin mättää kun itken niin usein mutta eihän oikein ole sanonut siitä mitään. Olen ärtyisä, riidahakuinen, surullinen ja itken paljon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunteesi ja oireesi kuulostavat kovin tutuilta. Vaimoni masentui melkein heti e-pillereiden käytön jälkeen. Hakeuduimme lääkerille,josta saimme lähetteen mielenterveysasemalle. siellä oli oikeasti auttavaa henkilökuntaa, joten pelkkä lääkitys ei auta jos lääkärit sitä suosittelee. tarkempi tutkimus voi olla paikallaan. asiosta tulee selkeäpiä, kuin niihin saa oikean näkökulman, siksi ammmattiapu on tärkeää. älä pelkää hakea apua, suurempi häpeä on olla hakematta. olo ei helpotu yksin. Rohkeutta :)
Et ole ainoa, etkä ole hullu. Sain esikoiseni huhtikuussa-03, jonka jälkeen aloin syömään e-pillereitä. Synnytyksen jälkeen puhkesi paniikkihäiriö. Mieliala maassa, ja paha olo itsellä. Vaikka pitäisi olla onnellinen ja iloinen lapsen syntymästä. Välillä itkin, välillä nauroin, huusin ja raivosin vaikka millekkään ei oikeastaan ollut mitään syytä. Tuntui kuin kaikki olisi kaatunut päälle. Neljä kuukautta kieriskelin itseäälissä pahojen olojeni kanssa, kunnes hakeuduin lääkärin puheille. Paniikkihäiriöihin ja lievään masennukseen sain lääkityksen, jonka jälkeen olot pahenivat ennestään. Lopetin kaikkien pillereiden syömisen. Mukaan lukien e-pillereiden, joista ei minulle koko aikana ollut muuta kuin haittaa. Nyt elämä on alkanut pikkuhiljaa helpottamaan, ja vuorien takaa pilkottaa jo aurinko.
Mene ammattiauttajan puheille, purkaudu hänelle, anna kaiken pahan olon tulla pihalle, se helpottaa kummasti. Älä pelkää hakea apua, sillä masennus pitkäkestoisena voi johtaa paikkaan josta ylös pääseminen hankalaa. Kestämistä ja jaksamista sinulle!
Moi!Minuakain masensi viime syksyn ja talven.. Se oli tosi rankkaa..Tuntui, että olin ihan lyttyyn läntätty ja mikään ei auta.Omalle kohdalleni onneksi mieheni jäi muutamaksi kuukaudeksi kotiin työttömäksi ja aloin pikku hiljaa jaksaa olemaan.Kerropa neuvolassa pahasta olostasi!Vaikka se on kuinka vaikeaa!Minun teki masennusaikani kertoa asiasta jollekin ammatti-ihmiselle,mutta kun terkkari vointiani kysyi niin en jaksanut kertoa..Sillä hetkellä pääsin helpommalla, kun kielsin avun tarpeeni.Yritä sinä kertoa!Tiedän, että se auttaa.Minulla on neljä pientä mussukkaa ja hoidan heidät kotona.Arki on tekemistä täynnä ja illalla kun sänkyyn pääsen,tunnen kyllä tehneeni!Ja varmasti tunnet sinäkin!Neljän lapsen hoitaminen ei ole kovin paljoa enemmän hoitamista kuin yhdenkään.Ensimmäinen tuo suurimmanmuutoksen.
Tartu pieniinkin hyviin hetkiin ja löydä niistä ilo.Yritä jaksaa!!Ihan varmasti joku päivä helpottaa:)!
kerroit pelkääväsi,että et osaa kertoa pahasta olostasi ammattiauttajalle. se ei yleensä ole ongelma,vaikka juuri sitä usein etukäteen pelätäänkin.
kysymys on siitä,että auttaja osaa kysellä oikeat kysymykset ja jos et osaa ilmaista itseäsi jossain kysymyksessä,niin johdattelemalla hän osaa auttaa sinua löytämään sanat itsesi ilmaisuun.
jos haet apua,olet jo puolitiessä.
ja huom! jotkut ovat heti tyrkkimässä lääkkeitä nykypäivänä,se ei välttämättä ole suinkaan kaipaamasi apu.