niin haluaisin silti tietää millaista on olla naisen kanssa. Juuri erään tietyn naisen, ei kenen tahansa. Mutta.. se ei taida koskaan tapahtua. Koska mä en uskalla mennä flirttiä pidemmälle, enkä enää uskalla edes silmiin katsoa, kun oon kai liikaa funtsinut tätä asiaa ja tätä kyseistä naista. Hän varmaan jo luulee, etten mä edes halua mitään... ja mä pelkään että olen tulkinnut vaan kaiken väärin, ettei hän oikeasti mua halua.
Miks tää on niin vaikeeta? Ehkä mä olen niin heteron näköinen, ettei minusta ota selvää. Enkä mä tiedä todella itsekään enää, mitä olen...
Miks tää on niin vaikeeta? Ehkä mä olen niin heteron näköinen, ettei minusta ota selvää. Enkä mä tiedä todella itsekään enää, mitä olen...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä olen ihastunut varattuun, miehen kanssa seurustelevaan naiseen, olen ollut jo monta kuukautta, eikä se mene ohi. Hän katsoo minua silmiin ja on flirtti mutta niin hän on kaikille.
Voi että näitä tulkintajuttuja. Ei ota selvää. Itse tulkitsee kaikki juuri niinkuin haluaa, siksi koska on ihastunut ja haluaa tulkita asiat niin. Minäkin yritän olla mahdollisimman ns. coolina enkä enää katsele, ettei hän huomaisi ihastustani ja silti haluaisin hänen tietävän että pidän hänestä.
MIksi sitä ei vain uskalla kertoa? Tai no tietäähän sen. Pelkää saavansa näpeilleen, että nolaa itsensä, että on tulkinnut kaiken aivan väärin ja kokee itsensä typeräksi jälkeen päin. Siksi sitä ei uskalla kertoa. Ja varsinkin kun toinen seurustelee ja varsinkin kun toinen seurustelee miehen kanssa.
vähän rohkeutta peliin!! Ei ikinä saavuta mitään jos ei tule yhtään vastaan eikä osoita toiselle selvästi kiinnostusta. Jos vielä tiedät toisenkin olleen kiinnostunut niin nyt vauhtia. Kerran täällä vaan eletään!
Ääh kun pelkään vaan mokaavani itteni ihan perusteellisesti! Ja jos hän nauraa mulle? Oon oikeesti varmaan ihan huvittava kun ujoilen, aina vaan enempi...
miehen kaa, eivät he välttämättä etene yhdyntään asti. Uskon,että sulla on mahiksia. Osoita seurusteluhalusi rohkeesti vaan. Kyllä se siitä lähtee ja mies jää.
mielenkiintoinen tapa esittää asia. Vaikka he seurustelevat, eivät välttämättä etene yhdyntään asti..??
Musta seurustelevien vokottelu ON vähän arveluttavaa... ja vaikka sen sitten itselleen salliskin, joo, mikäs siinä; mut miten se yhdyntä seurustelukumppanin kanssa siihen kuuluu?
:-D
I know THE feeling. Mulla ollut sydän syrjällään ja kallellaan erääseen naiseen yli puoli vuotta. Hän on aivan upea tapaus: seksikäs, huumorintajuinen, kaunis, charmikas - huokaus - ja niin Naimisissa. Rakastuin tähän amorittareen niin syvästi että lopulta oli pakko kertoa tunteista. Sain kauniiseen muotoon paketoidun ei-vastauksen ja siihen mukaan rakastan-sinua. Siis ei, mutta rakastaa minua silti - ystävänä. Oi oi. Hän kertoi myöhemmin, että asia on merkinnyt hänelle paljon (ehkä antanut uutta itseluottamusta?) ja jos olisin mies, tai hän mies, hän lähtisi kanssani. Eli umpihetero - syvä huokaus taas - ja minä niin umbi-nainen.
Yritin myös esitellä ideaa kolmen-kimpasta (B-suunnitelmana) mutta nix nix, ei mennyt sekään läpi. Hänen miehensä olisi kyllä ollut valmis, juttelimme nimittäin kaikki kolme asiasta yhdessä vaiheessa (olemme hyviä ystäviä).
No, halusin vain kertoa tästä sinulle, että tunteista voi ja saa kertoa. Ne voivat merkitä toiselle ihmiselle todella paljon, antaa uutta voimaa ja iloa elämään, et koskaan voi tietää miten paljon sanojasi ehkä tarvitaan. Ja koskaan et voi tietää mikä vastaus/reaktio on. Vaikka se olisi ei - niinkuin minun tapauksessani - rakkaus on mielestäni suurin kohteliaisuus mitä toiselle ihmiselle voi tarjota. Ja jos hän ottaa sen jollakin kurjalla tavalla, ei hän koskaan ollut rakkautesi arvoinen ja pääset hänestä helpommin "yli". Ja niin, vastaus voi aivan yhtä hyvin olla "kyllä".
Siihen oletko bi vai et löydät vastauksen omasta sydämestäsi. Minulla tää prosessi on kestänyt vähän yli kymmenen vuotta, hieman yli parikymppisenä huomasin rakastuneeni minua huomattavasti vanhempaan naiseen. Vaikka olimme vain ystäviä, tuo tunne oli niin voimakas että sitä ei voinut selittää pelkällä ystävyys-termillä. Lopullinen varmuus tuli silti vasta vuosien päästä, kun koin ensimmäisen fyysisen suhteen toisen naisen kanssa. Kokemus oli tunnetasolla ja fyysisellä tasolla valtava(n ihana) ja toi minulle varmuuden siitä että todella olen 100% bi.
Hopsan, tästä tuli pitkä vuodatus. Takaisin kertomiseen....niin, ei se tietenkään mikään helppo juttu ole, mutta sillä saat vastauksia. Toinen vaihtoehto on vain yrittää odotella josko toinen tekisi aloitteen tai katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Valitse se mikä tuntuu sydämessäsi oikealta.
Oma tunnustukseni tälle naiselle/pariskunnalle lähensi meitä kaikkia kolmea paljon. Eivätkä ne tunteet silti kadonneet. Rakastan tätä naista yhä syvästi, mutta yritän hyväksyä ja ymmärtää että rakkaus mitä hän kokee minua kohtaan ei ole samanlaista mitä minä koen häntä kohtaan. Rakkautta silti.
Nyt yritän vain parannella sydäntäni ja suunnata katsetta muihin kullanmuruihin. Eli juhuuu...täältä tullaan (kohta) taas! =) Kunhan tää vanha risa sydän vain toipuisi...
Voimia, rohkeutta ja auringon lämpöä sulle!
Miten kuulostikaan niin tutulta..."Sain kauniiseen muotoon paketoidun ei-vastauksen ja siihen mukaan rakastan-sinua. Siis ei, mutta rakastaa minua silti - ystävänä."
Kuulin nuo samat sanat viimeksi puolisen vuotta sitten ja siitä lähtien olen ollut vielä enemmän sekaisin. En tahdo millään ymmärtää sitä, että mitä tarkoittaa "olla rakastunut", mutta silti käyttäytyy kuin toinen ei merkitsisi sen enempää? Ystäviäkään kun emme voi olla niin kauaa kuin minä sotken liikaa tunteitani peliin...
Mitä minä kaipaan sinulta? Läheisyyttä, ystävyyttä. Jotain sellaista lämpöä, jota vain meidän välillä voi olla. Haluaisin tulla sinua oikein lähelle ja vain olla siinä. Sanoja ei tarvita, läheisyys riittäisi minulle.
rakastaminen ja rakastuminen on NIIIIN eri asioita.