Hei, ajattelin kysäistä onko kellään tälläisiä "pakko ajatuksia", itse tunnun "tahallaan" pyörittelevän asioita jotka ahdistavat, päässäni. Vaikka siis olisin jo selvittänyt asian ja todennut ettei ongelmaa enää ole, minun on silti vaikeaa päästä asiasta yli. Esim. Olimme avomieheni kanssa jokusen kk erossa minun tahdostani ja siinä välissä sitten tapailin joitakin muita miehiä, kun palasimme yhteen mieheni kanssa; aluksi en ajatellut kertoa mitään seikkailuistani muitten kanssa mutta vähitellen minulle tuli huono omatunto ja aloin paljastella asioita mitkä vaivasivat mieltäni. Noin 4kuukaudessa olin saanut pakon-omaisen "kohtauksen" joka viikko kertoa hänelle ketä olin tapaillut ja mitä olimme tehneet.. Asiaa ei helpottanut ollenkaan, että mieheni suhtautui minuun kuin pettäneeseen ja syyllistää minua erosta vaikka en sen aikana edes kuvitellut, että olisimme palanneet enää yhteen joten en tuntenut tekeväni silloin mitään väärää..Vielä pitkään sen jälkeen kun kaiken olin paljastanut tunsin selittämätöntä syyllisyyttä vaikkei enää ollut mitään kerrottavaa..Nyt olen huomannut samanlaista neuroottista taipumusta myös muissa ajatteluissani..miten neuroottisesta ajattelusta voi päästä eroon??
ajatukset
nevos
4873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ota yhteyttä lääkäriin joka ohjaa sinut terapiaan tmv. Sinun olisi hyvä keskustella jonkun puolueettoman henkilön kanssa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi, jotta saat paremmin kiinni siitä mistä oireilussasi on perimmältään kyse.
Pyörittelen päässäni kaikenlaisia ajatuksia, mitä milloinkin.
Sen ymmärrän, etten ole pimeä tai mitenkää mielisairas.
Mutta, joskus tuntuu, kuin väittelisin itseni kanssa jostain asiasta, en tietenkään huido käsillä ilmaan tai muuten ääneen selitä asioita vaan mielessäni kelaan minua vaivaavia asioita alusta loppuun ja sitten jossain vaiheessa kertaan ne:)
Esim. minulla on tulossa oikeuden käsittely, joka vaivaa minua. tätä mietin aamusta iltaan ja kelaan mitä aion sanoa oikeudessa. En tietenkään tarkoita, että mietin valmiiksi valheita, joita sitten esitän siellä. tätä kuitenkin jauhan koska vaan, vaikka asia on jo päivänselvä.
Kysyisin, miksi minä ahdistuessani rupean miettimään asioita niin kauheasti?
Enkö voisi vain odottaa sen jutun alkamista ja nukkua yöni hyvin?
Kun ei oo ketään muita.
Ei ole mitenkään poikkeavaa, että suhde ottaa joskus etäisyyttä toisesta ja sen aikana ei olisi muita suhteita. Itse olen eronnut pysyvästi 5vuotta sitten ja kyllä alkuun tapailin naisia, jotka olivat ns. eronneet juuri miehestään, mutta palasivat takaisin entisen miehensä luokse. Toki myös miehet käyttäytyy samanlailla etäisyyden oton aikana. Ihminen kasvaa henkisesti, se tarvitsee tilaa ja moni parisuhde "hajoaa" siksi aikaa. Se aika on monelle vientiä, osa kasvaa muuhun elämänkatsomukseen, mutta samalla huomataan kuinka tärkeä se alkuperäinen kumppani kuitenkin on. Rakkaus on henkisen kasvun väline, se heiluttelee kyllä parisuhdetta. Ei ole mitään järkeä syyllistää itseä siitä, että irtioton aikana on tapaillut muita, koska ne muut ovat nostaneet esille sen entisen kumppanin, mitä häntä kohtaan tuntee. Itseasiassa ne muut yhdistää suhteen uudelleen. Ihmisen lajiin vaan kuuluu useitakin suhteita, jotta perimä levittyisi tasaisemmin. On vähän parisuhteita, jossa nuoruuden kumppani on se jonka kanssa harmaannutaan tai on yhteiset lapset.
Itse kärsin suunnattomasti eron jälkeen erilaisista pakkoajatuksista ja yksin jäännin aiheuttamasta läheisriippuvuudesta. Meni vuosia kasata itseni uudestaan. Syvä masennus vaan kuuluu itseksi tulemiseen niillä, jotka ovat herkempiä ja elävät tunteellisemmin. Minusta syntyi runoilija, kirjoitin erilaisia filosofioita, löysin itseni.
Nuoruuden kumppani ei vaan ollut oikea, hän eli pinnallisemmin kuin minä, eikä siitä tullut mitään, ahdistuin suuresti hänen kanssaan. Nyt seurustelen henkisesti samanlaisen ihmisen kanssa, ja kuinka onkaan helppo olla, kun voi jutella ihan arkisella tasolla, mutta myös syvällisesti, tuntea hänen ajatuksensa. Ja miten luovaa rakkaus onkaan, sillä intuitioon se kyllä vaikuttaa kahden taiteilijan välillä huimasti. Ollaan seurusteltu vuosi, koettu myös etäisyysvaihe, rakastuttu vaan syvemmin toisiimme. Molemmat löydettiin uusia suuntia elämäämme, minulla luovuus löysi rytmiä, runoni kasvoivat lyyrisemmiksi, hänellä käden ja silmän suhde loogiseen ajatteluun kehittyi.
Pakkoajattelu on yleistä kun on edessä jokin juttu, mikä aiheuttaa epävarmuuden tunnetta, koska pelko korostaa mielikuvitusta. Ihminen puolustautuu, rakentaa ajatuksien avulla maailmankuvaa sopivaksi kohtaamaan asian. Maailmankuvaan kohdistuvat paineet aiheuttaa osalla asian voimakasta käsittelyä, kiihdyttävät ajattelua. Sama ajatus voi alkaa pyöriä yhä uudelleen. Lisäksi asiaan voi tulla useita eri teorioita, miten selvitä tilanteesta. Osalla voi ilmetä erilaisia mielialahäiriöitä, esim. kuten manian syntyä tai paniikkihäiriöitä. "Kylmemmillä" ihmisillä yleisempi reaktio epämieluisaan asiaan on minän ja vihan herkempi esiintulo.
Että onhan meitä...