Kerroin tuossa alempana kaveristani, joka purjehti Cook-saarilta, Rarotongalta Australiaan. Tai niin oli tarkoitus. Eilen hän lopulta soitti minulle, viisi viikkoa Rarotongalta lähtönsä jälkeen. Kertoi olleensa Australiassa jo kaksi viikkoa! En siis olekaan ihminen, jolle soitetaan heti paikalla joka asia.
Heillä oli pahaa myrskyä koko matkan Fijille asti. Kuusi päivää he joutuivat odottelemaan jollain saarella myrskyn laantumista, ja piilottelemaan saarten taa myrskyä. Puhui kymmenmetrisistä aalloista. Pelottavaa, kuulemma. Heitä oli kolme miestä veneessä, kaksi, jotka osasivat purjehtia. Purjehtivat yötä päivää, kahden tunnin vahtivuoroin.
Sitten heiltä särkyi joku kone (purjeveneissä on kuulemma mottorikin, jotta satamaan saapuminen on helpompaa). Ystäväni on insinööri, ja olisi osannut korjata koneen, jos olisi ollut varaosia. Mutta ei ollut. He jättivät veneen Fijille ja lensivät Brisbaneen koko porukka. Eli aloin olla huolissani vasta, kun he olivat jo saapumassa Fijille. Ja sitten luulin heidän purjehtivan pikkuaallokossa Australiaa päin, mutta he olivatkin jo lentäneet kotiin. Että mielikuvitukseni tosiaan muutti asioita aika tavalla, ja se, ettei hän kertonut asioista, kun soitin hänelle Fijille. Oli kuulemma hiukan juovuksissa silloin. Ei ihme, sellaisen kieputuksen jälkeen.
Naurakaa nyt sitten, jos haluatte. Mutta tunteeni oli oikeassa - purjehdus Rarotongalta Australiaan ei ole lastenleikkiä.
Heillä oli pahaa myrskyä koko matkan Fijille asti. Kuusi päivää he joutuivat odottelemaan jollain saarella myrskyn laantumista, ja piilottelemaan saarten taa myrskyä. Puhui kymmenmetrisistä aalloista. Pelottavaa, kuulemma. Heitä oli kolme miestä veneessä, kaksi, jotka osasivat purjehtia. Purjehtivat yötä päivää, kahden tunnin vahtivuoroin.
Sitten heiltä särkyi joku kone (purjeveneissä on kuulemma mottorikin, jotta satamaan saapuminen on helpompaa). Ystäväni on insinööri, ja olisi osannut korjata koneen, jos olisi ollut varaosia. Mutta ei ollut. He jättivät veneen Fijille ja lensivät Brisbaneen koko porukka. Eli aloin olla huolissani vasta, kun he olivat jo saapumassa Fijille. Ja sitten luulin heidän purjehtivan pikkuaallokossa Australiaa päin, mutta he olivatkin jo lentäneet kotiin. Että mielikuvitukseni tosiaan muutti asioita aika tavalla, ja se, ettei hän kertonut asioista, kun soitin hänelle Fijille. Oli kuulemma hiukan juovuksissa silloin. Ei ihme, sellaisen kieputuksen jälkeen.
Naurakaa nyt sitten, jos haluatte. Mutta tunteeni oli oikeassa - purjehdus Rarotongalta Australiaan ei ole lastenleikkiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaaratilanteisiin:-)
Hain 18-vuotiaana Skopbank of Finland miehistöön, onneksi en pässyt, kivan vihreän t-paidan sain palkkioksi kiinnostuksesta:-)
eikä edes suomalainen. Minä olen juntti, mutten uskaltaisi purjehtimaan. Täytyy olla aika rohkea, että lähtee, varsinkin vähällä kokemuksella. Mutta nyt hänellä sitten on jo hiukan kokemusta. Ehkä hän menee toisen veneen mukana taas joku kaunis päivä. Hänen ei tarvinnut myydä mökkiään; hänelle maksettiin matkasta.
Hyvää ourjehdusta sinulle, jos joskus lähdet pitkälle matkalle (hui!!).
Kannattaisikohan sinun alkaa pitää blogia? Meinaa vaikuttaisi hieman uskottavammalta, kun et kirjoittelisi päiväkirjaa tänne suomen tunnetuimmalle törky, piikittely yms. palstalle.
asioita, jotka ovat niin kokemuspiiristänne poikkeavia, että ette pysty niitä uskomaan. Minua ei haittaa, jos joku tyhmä ei usko, mitä kirjoitan. Sain täältä hyviä neuvojakin, vaikka loppujen lopuksi osoittautui, että koko matka meni toisin kuin olin luullut. Siinä mielessä mielikuvitusta oli mukana. Jos siis olet lukenut sen alkuperäisen kertomukseni. En ala sitä kertaamaan tässä. Alkuperäinen pelkoni valtameripurjehduksen vaaroista sai sekin vahvistusta, ei täältä, mutta ystäväni kokemuksista.
Ehkä psykologia-palstalta löytyy apua sairaalloiseen luulotautiisi. Tämä on purjehduspalsta.