erittäin raskas

...muitakin, vaikkakin olen sinua nuorempi, 18-vuotias enkä suinkaan niin työelämään panostanut. Opiskelen, mutta menköön se minun työstäni. Raskasta on jo sekin. Pitäisi kaivaa kirja esille ja alkaa lukea, mutta miten saada itsensä kirjaan kiinni kun ajatukset harhailevat tulevassa kuolemassa, jonka toivoisi saavuttavan itsensä hyvinkin pian? Tekisi mieli joka aamu vain jäädä sängynpohjalle makaamaan ja unohtua sinne, mutta veren ja hien vuodattamana sieltäkin noustaan aina tuskallisen uuteen päivään ja ajatellaan että se on pian ohi.

Kyllä vain, meitä on muitakin ajattelijoita.

Hei, et ole todellakaan yksin! jos se mitään auttaa :) Itse olen 24v. eikä mulla ole minkäänlaista ammattia ja työkokemuskin rajoittuu lähinnä kesäisiin puistotöihin...
Olen syyttänyt itseäni jo vuosia siitä, kun olen näin saamaton ja päättämätön (olen vaihtanut koulua muutaman kerran). Käyn päässäni läpi kaikkea sitä, mitä luulen ihmisten ajattelevan musta, just että oisin ihan hyödytön ja turha ihminen...

Kyllä susta on vielä varmasti töihin, sulla on ensinnäkin *lasketaanpas* yli 30 vuotta aikaa tehdä töitä! Et ole ainut, joka ei ole vielä "uraputkessa" tässä iässä, eikä kaikkien elämä mene saman kaavan mukaan.
Mielestäni elämää mitataan liikaa tuollaisilla työ- ja muilla meriiteillä, mitä ne nyt sitten loppujen lopuksi kertoo ihmisestä? Ethän sä ole olemassa sen takia, että kävisit töissä, vaan se tulee siinä sivussa ja on yksi osa elämää!

Tiedän, ettei se auta, kun vaan sanon ettei tarvitse hävetä, mutta eikö se ole tärkeintä, että saisit elämänilon takaisin? Sitten niitä töitäkin voi alkaa miettiä :)

Mä oon hyvin paljon sua vanhempi ja olen koko iän ollut masentunut enempi tai vähempi, sillei kuin kivirekeä vetänyt ja välillä tosikamalia monttuja, myös ahistunut.

Välillä aina olen saanut töitä ja mennyt töihin (aikoinaan olin vakituisessa työssä). Sanon sinulle vain sen, että se tunne siitä työstä on kauhea, vuorenkorkuinen ylitettävä asia aina kun on kotona eikä voi hyvin. Aina edessä olevä työ tuntuu hirveän vaikealta ja itseään epäilee joka kantilta ja tuntee, ettei ollenkaan pysty työhön. Jo pelkkä aamujen ajattelu tekee mahdottoman tuntuisen olotilan. MUTTA, se sitten todellisuudessa, kun se realisoituu, että menet sinne työhön, niin se ei tunnu KOSKAAN niin vaikealta kuin OLIT LUULLUT. Se ei oikeasti ole niin ylitse pääsemätön ja mahdoton saavutettava kuin miltä kotona työn aloittamista miettiessä tuntuu.

Ensinnäkin PAKKO on hyvä ja eheyttävä tekijä tämmöisessä työhön menossa. Pakko on auttanut minut siihen, että olen kuitekin pystynyt aamuisin lähtemään! Työtä opetellessa ja sitä suorittaessaan ihan rauhassa tehtävä kerrallaan huomaa, että TÄMÄ EI OLE ollenkaan niin vaikeaa ja kauheaa kuin luulin! Minä olen AINA erehtynyt, sillä työstä selviäminen onkin ollut helpompi kuin luulin.

Minussa (ja sinussa!) on uinuvia voimavaroja, kykyjä, taitoja, älyä ja kaikkea tarvittavaa, jotka pakon edessä aktivoituvat, ja kantavat sinua ja saat ihanan ahaa-tunteen, että minähän pystyn tähän. Taas on yksi päivä tehty; kukin päivä sitten on helpompi kuin edellinen. Näin se menee ja olet voittanut paljon ja saanut mahtavasti itsetuntoa sekä huom, myös saat rahaa. Masennuksen on ihan pakko tässä tilanteessa helpottaa otettaan.

Siinä tilanteessa, että menet työhön ON kätkettyjä hyviä juttuja, jotka ovat pimennossa ja masennusvaipan alla ihan siihen asti, kunnes oikeasti menet työn ääreen työtä aloittamaan.

Älä pelkää. Älä antaudu epävarmuuden ja huonon itsetunnon valtaan. Oikeasti et tunne itseäsi, et tiedä, mihin pystyt, kun et ole päässyt kokeilemaan! Aina tulet yllättymään positiivisesti. Hae ja ota rohkeasti vastaa vaikka aluksi työnpätkä joltakin alalta, mistä se on helpompi saada. Sitten vaihdat joskus ja näin pääset kyytiin mukaan.

Sinun puolellasi toimivat joustava ikäsi sekä lisääntyvä työvoimapula. Älä luovuta, vaan mene, mene, mene työhön, et tule 'siihen kuolemaan'! Onnea matkaan.

Nyky-yhteiskunta on rakennettu niin, että töitä on pakko tehdä pärjätäkseen elämässä hyvin mikä on melko valitettavaa ja aiheuttaa meille mt-ongelmista kärsiville aivan kohtuutonta rasitusta ja syyllisyyttä. Toisaalta on myös hyväkin, että tällainen pakko on koska muuten eläisimme kuin pellossa. Toiseen suuntaan kun kumarrat niin toiseen pyllistät..

Itse ainakin olen niin kypsä tuohon töissä käyntiin, haluaisin vaan niin PITKÄN sairasloman! Ongelmana on se, että teen pätkätöitä ja palkka ei saikulla juokse. Voin siis aivan hyvin lopettaa työnteon koska vain, mutta sitten elän rahattomana. Eli olen pakotettu tällä hetkellä tekemään töitä vaikken jaksaisikaan. Väsyn vaan kerta kerralta enemmän ja kyynistyn työtäni kohtaan. Olenkin ajatellut hakea vakituista oman alani työpaikkaa ja kokeilla miltä se tuntuisi.

Minäkin tunnen itseni tosi riittämättömäksi usein, kun minulla onkin "vain" ammattitutkinto. Aina pitäisi vaan opiskella lisää. Nykyään on aivan yliampuvaa se ihmisen arvostuksen määrittäminen suorituksilla ja tuottavuudella. Ei meistä ole kukaan kone, jokaisella meistä on inhimilliset tarpeet. Rahanahneus ja kohtuuton tuottavuuden tavoittelu yhdistettynä jatkuvaan säästämiseen syö ihmisiä ja kytkee pois ajatuksen siitä että meistä olisi kukaan inhimillinen olento. Inhimillisiä piirteitämme ei tunnu kukaan työelämässä arvostavan, sen sijaan suorituksiemme mukaan statuksemme sielläkin nousee. Noin yleistettynä. Ja "heikommat" jäävät jalkoihin. Missähän me mt-ongelmaiset kykenisimme hyödyntämään vahvuuksiamme nyky-yhteiskunnassa?

Pitääkö meidän kaikkien olla samasta muotista..

en tiedä oisko tästä sulle mitään apua...mut mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika!